Sotilastiedustelu

Historia

Kadeshin taistelun aikaan noin vuonna 1274 eaa. egyptiläisellä faaraolla Ramses II:lla tiedettiin olleen hovin vakoojia. Raamatun 1. Mooseksen kirjassa Joosef luuli veljiään kanaanilaisvakoojiksi.

Kiinalainen kenraali ja strategi Sun Tzu (544 eaa. - 496 eaa.) kirjoitti sotilaallisen tiedustelun merkityksestä. Kirjassaan Sodankäynnin taito hän kirjoitti: "Jos tunnet sekä itsesi että vihollisesi, voit voittaa sata taistelua vaarantamatta." Hän korosti vakoojien käytön tärkeyttä, jotta saataisiin selville vihollisen vahvuus ja sen toiminta. Hän kirjoitti myös: "Kaikki sodankäynti perustuu petokseen". Hän tarkoitti, että sota voidaan jopa välttää, jos viholliselle syötetään tarpeeksi huonoa tietoa. Tätä kutsutaan myös vastavakoiluksi. Muinainen Rooma oli hyvin riippuvainen tiedustelutiedoista hallitessaan valtakuntaansa.

Kun kenraalimajuri Joseph Hooker otti Potomacin armeijan komennon, hän määräsi eversti George H. Sharpen perustamaan tiedusteluyksikön. Vuonna 1863 he perustivat Sotilastiedotusviraston. Heidän keräämänsä tiedot olivat hämmästyttävän tarkkoja. He laskivat Pohjois-Virginian konfederaation armeijan koon kahden prosentin tarkkuudella todellisesta määrästä. Sodan päättyessä Sharpe tiesi Pohjois-Virginian armeijasta enemmän kuin monet konfederaation upseerit. Yksi Sharpen organisaation parhaista sotilaallisten tietojen lähteistä olivat orjat, jotka käyttivät maanalaista rautatietä paetakseen etelästä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana tiedustelu organisoitui paremmin. Ensimmäistä kertaa tiedustelussa käytettiin lentokoneita. Tarkkailija lensi lentäjän kanssa ja piirsi ja kartoitti taistelukenttiä. Hän myös valokuvaa tiedustelukohteita ja laskee joukkoja. Kuunteluasemien operaattorit raportoivat vihollisen viestinnästä.

Ilmasto

Ennen 1900-lukua ei ollut saatavilla tarkkoja säätietoja. Sotilaallisilla suunnittelijoilla ei ollut tietoa kohdealueen ilmastosta. Monissa tapauksissa heillä ei ollut edes tarkkoja karttoja alueesta. Kun natsi-Saksa vuonna 1941 hyökkäsi Neuvostoliittoon, heillä ei ollut tietoa siitä, kuinka ankaria Venäjän talvet olivat. Heillä ei ollut tarkkoja karttoja teistä. Lokakuun 1941 ja huhtikuun 1942 välisenä aikana saksalaiset menettivät 100 000-112 000 sotilasta paleltumalla. Se on kaksi kolmasosaa kaatuneiden tai kadonneiden sotilaiden määrästä.

Maasto

Maaston yleistuntemus on aina ollut tärkeää sotilastiedustelulle. Ympäristötekijät jäivät kuitenkin joskus huomaamatta. Agincourtin taistelussa muta oli merkittävä tekijä englantilaisten voitossa. Äärimmäisen mutainen maaperä hidasti ranskalaisten hyökkäystä ja teki heistä helpon saaliin englantilaisille jousimiehille. 1600- ja 1700-luvuilla armeijan majoitusmestarit huolehtivat tarvikkeiden hankkimisen lisäksi myös maaston tiedustelusta ja suunnittelivat armeijan kulkureitit. Yksi ensimmäisistä merkittävistä parannuksista maaston tieteellisen tuntemuksen hankkimisessa tapahtui Venäjän ja Japanin sodan aikana (1904-1905). Venäläiset käyttivät geologeja Korean yksityiskohtaisen kartoituksen tekemiseen. He käyttivät geologeja myös neuvomaan heitä linnoitusten rakentamisessa.

Maaston huono tuntemus tai tuntemattomuus on tullut kalliiksi monissa historian taisteluissa. Toisen maailmansodan Tyynenmeren sodan aikana Yhdysvaltojen joukoilla oli vain vähän tietoa niiden monien Tyynenmeren saarten maastosta, joilla ne taistelivat. Sodan jälkeen Yhdysvaltain armeijan insinöörijoukot tekivät sopimuksen Yhdysvaltain geologian tutkimuslaitoksen kanssa yksityiskohtaisten geologisten tietojen toimittamisesta miehitetyiltä saarilta.

Nykyaikainen sotilastiedustelu

Muita maita koskevan tiedustelun lisäksi myös terrorismi on sotilastiedustelun keskeinen huolenaihe. Tiedustelun kerääminen tutkimalla viestintäsignaaleja on ollut sotilastiedustelun säännöllistä toimintaa. Vuodesta 2005 lähtien sotilas- ja muut tiedustelupalvelut ovat seuranneet myös Internetiä.

Joissakin 2000-luvun maissa sotilastiedustelu kilpailee siviilijohtoisten tiedustelupalvelujen kanssa. Sotilaallisella ja siviilitiedustelulla on usein erilaiset tavoitteet ja päämäärät. Molemmat keräävät omia tiedustelutietojaan eivätkä aina jaa tietoja. Uudet tiedustelumenetelmät, kuten videokuvat, satelliitit, tiedustelulentokoneet ja lennokit, tuottavat valtavia määriä raakatietoa. Tekoälyä käytetään tämän tiedon analysointiin.