Sotilaskäyttöön tarkoitettuja purjelentokoneita
Sotilaskäyttöön tarkoitettuja purjelentokoneita (muunnelma tavallisesta purjelentokoneesta) on käytetty eri maiden armeijoissa joukkojen ja raskaan kaluston kuljettamiseen sota-alueelle. Niitä käytettiin pääasiassa toisen maailmansodan aikana. Näitä moottorittomia lentokoneita hinattiin ilmaan ja suurimman osan matkasta kohteeseensa sotilaskuljetuskoneilla. Yksi suosituimmista hinauskoneista oli C-47 Skytrain eli Dakota. Niitä saattoivat hinata myös pommikoneet. Sotilaspurjelentokoneet eivät nouse ilmaan. Kun ne oli vapautettu hinausaluksesta lähellä rintamalinjoja, niiden oli laskeuduttava mihin tahansa sopivaan avoimeen maastoon lähellä kohdettaan.
He yrittivät laskeutua mahdollisimman vähin vaurioin lastille ja miehistölle. Useimmat laskeutumisalueet olivat kuitenkin kaukana ihanteellisista. Tehtävien yksisuuntainen luonne merkitsi sitä, että sotilaskäyttöön tarkoitettuja purjelentokoneita kohdeltiin kertakäyttöisinä. Siksi ne valmistettiin tavallisista ja edullisista materiaaleista, kuten puusta. Ne olivat panssaroimattomia, hauraita lentokoneita, joissa oli karkea ohjaus ja jarruttomuus. Tämän vuoksi suuri osa niistä putosi laskeutuessaan. Purjekoneella laskeutuvia joukkoja kutsuttiin ilmajalkaväeksi. Lentäjät kutsuivat itseään "hinauskohteiksi", kun taas sotilaat kutsuivat purjekoneita "lentäviksi arkuiksi". Joidenkin tehtävien tappiot olivat jopa 40 prosenttia.
Gildereillä oli kuitenkin tiettyjä etuja. Laskuvarjojääkäreitä, laskuvarjolla laskeutuvia sotilaita, oli yleensä hajautettu laajalle alueelle. Heidät voitiin helposti erottaa toisista laskuvarjojoukoista ja ilmasta pudotetuista varusteista, kuten ajoneuvoista ja panssarintorjuntatykistä. Purjekoneilla sen sijaan voitiin laskeuttaa joukkoja ja kalustoa täsmällisesti laskeutumiskohteeseen. Kun sotilasilma-alukset oli vapautettu hinauslentokoneesta, ne olivat äänettömiä ja vihollisen oli vaikea tunnistaa niitä. Suurempia purjekoneita kehitettiin raskaan kaluston, kuten panssarintorjuntatykkien, ilmatorjuntatykkien, pienten ajoneuvojen, kuten jeeppien, ja myös kevyiden panssarivaunujen (esim. Tetrarch-panssarivaunu) laskeutumista varten. Tämä raskaampi kalusto teki purjelentäjäjoukoista paljon suorituskykyisempiä. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloilla oli noin 6 000 koulutettua purjelentäjää. Joillekin annettiin toinen mahdollisuus lentää purjelentäjinä, kun he olivat epäonnistuneet tavanomaisen lentokoulutuksen suorittamisessa. Neuvostoliitto kokeili myös tapoja toimittaa kevyitä panssarivaunuja ilmateitse, kuten Antonov A-40:tä, joka oli irrotettavilla siivillä varustettu liukupanssarivaunu.
Korean sotaan mennessä helikopterit olivat suurelta osin korvanneet purjelentokoneet. Helikoptereiden etuna oli, että niillä pystyttiin toimittamaan sotilaita taistelukentälle ja sieltä pois entistä tarkemmin. Nykyaikaiset edistysaskeleet mahdollistavat myös kevyiden panssarivaunujen pudottamisen laskuvarjolla. Nykyään vain erikoisjoukot käyttävät purjelentokoneita äänettömään, pienimuotoiseen hyökkäykseen.
Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien Waco CG-4 -purjelentokone.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Minkä tyyppisiä lentokoneita ovat sotilasilma-alukset?
A: Sotilasliidin on muunnelma tavallisesta purjelentokoneesta, eikä siinä ole moottoreita.
K: Miten sotilaspurjelentokoneita käytettiin toisen maailmansodan aikana?
V: Toisen maailmansodan aikana sotilasliukulentokoneet hinattiin ilmaan sotilaskuljetus- tai pommikoneilla, ja ne päästettiin sitten rintamalinjojen lähelle laskeutumaan mihin tahansa sopivaan avoimeen maastoon lähelle kohdettaan.
K: Mitä materiaaleja käytettiin sotilasliidinten valmistuksessa?
V: Sotilasliidin tehtiin tavallisista ja edullisista materiaaleista, kuten puusta, koska niitä pidettiin kertakäyttöisinä.
K: Millä nimellä purjekoneella laskeutuvat joukot kutsuivat itseään?
V: Lentäjät kutsuivat itseään "hinauskohteiksi", kun taas sotilaat kutsuivat purjekoneita "lentäviksi arkuiksi".
K: Mitä etuja sotilasliidinlentäjillä oli laskuvarjojääkäreihin verrattuna?
V: Purjekoneilla oli tiettyjä etuja laskuvarjojääkäreihin verrattuna, sillä ne pystyivät laskeutumaan joukkojen ja varusteiden kanssa täsmällisesti laskeutumiskohteeseen, ne olivat äänettömiä ja vihollisen oli vaikea tunnistaa. Niiden avulla voitiin myös tuoda maahan raskaampaa kalustoa, kuten panssarintorjuntatykkejä, ilmatorjuntatykkejä, pieniä ajoneuvoja, kuten jeeppejä, ja kevyitä panssarivaunuja (esim. Tetrarch-panssarivaunu) tarkemmin kuin laskuvarjoilla.
Kysymys: Kuinka monta koulutettua lentäjää Yhdysvalloilla oli toisen maailmansodan aikana?
V: Yhdysvalloilla oli toisen maailmansodan aikana noin 6 000 koulutettua lentäjää.
Kysymys: Käytetäänkö sotilasliukulentokoneita vielä nykyäänkin?
V: Sotilasliukulaitteita käyttävät nykyään vain erikoisjoukot äänettömiin, pienimuotoisiin maihinnousutehtäviin, koska helikopteritekniikan kehittymisen ansiosta jopa kevyitä panssarivaunuja voidaan pudottaa laskuvarjolla aiempaa tarkemmin.
