Ministeriöiden oikeudenkäynti (Wilhelmstrasse) — Nürnberg 1947–1949
Ministeriöiden oikeudenkäynti (Wilhelmstrasse) — perusteellinen katsaus Nürnbergin 1947–1949 oikeudenkäyntiin, syytteisiin, tuomioihin ja Saksan ministeriöiden vastuuseen.
Ministeriöiden oikeudenkäynti (tai virallisesti The United States of America vs. Ernst von Weizsäcker, et al.) oli yhdestoista niistä kahdestatoista oikeudenkäynnistä, joita Yhdysvaltain viranomaiset järjestivät sotarikoksista Saksan miehitysvyöhykkeellä Nürnbergissä toisen maailmansodan päätyttyä. Oikeudenkäynti kohdistui Saksan valtakunnan eri ministeriöiden virkamiehiin ja niiden rooliin natsihallinnon rikollisissa käytännöissä.
Tausta ja konteksti
Liittoutuneiden välillä vallinneiden poliittisten ja oikeudellisten erimielisyyksien vuoksi kansainvälinen sotarikostuomioistuin (IMT) järjesti sodan jälkeen vain yhden perusteellisen pääoikeudenkäynnin suurista natsijohtajista. Muut sotarikostuomioistuimen käsittelyt ajoittuivat liittoutuneiden omille miehitysalueille. Amerikkalaisten järjestämät kaksitoista oikeudenkäyntiä pidettiin samassa Nürnbergin oikeuspalatsin rakennuksessa kuin IMT:n istunnot. Nämä jälkimmäiset prosessit tunnetaan kokoelmana nimellä "myöhemmät Nürnbergin oikeudenkäynnit" tai virallisemmin "sotarikollisten oikeudenkäynnit Nürnbergin sotatuomioistuimissa" (NMT).
Wilhelmstrasse‑nimitys ja syytökset
Tapaus tunnetaan myös nimellä Wilhelmstrasse-oikeudenkäynti, koska Saksan ulkoministeriö sijaitsi perinteisesti Berliinin Wilhelmstrassella ja syytetyt olivat laajasti eri ministeriöiden johtavia virkamiehiä. Jutun syytetyt olivat valtakunnan eri ministeriöiden virkamiehiä, joita syytettiin erilaisista tehtävistä natsi-Saksassa ja vastuusta lukuisista julmuuksista, joita tehtiin sodan aikana sekä Saksassa että miehitetyissä maissa. Syytteet kattoivat muun muassa osallisuutta yhteiskunnalliseen ja hallinnolliseen järjestelyyn, joka mahdollisti muun muassa kansanmurtautumista, pakkotyövoiman käytön, väärinkäytökset ihmisoikeuksia vastaan sekä laajamittaisen hyökkäyssodan valmistelun ja toteuttamisen.
Oikeudenkäynnin kulku ja toimijat
Sotilastuomioistuin IV:ssä käsitellyn tapauksen tuomareina toimivat William C. Christianson (puheenjohtajana) Minnesotasta, Robert F. Maguire Oregonista ja Leon W. Powers Iowasta. Syyttäjälaitoksen johtava lakimies oli Telford Taylor; johtava syyttäjä oli Robert Kempner. Syyte nostettiin 15. marraskuuta 1947; varsinainen oikeudenkäynti pidettiin 6. tammikuuta – 18. marraskuuta 1948 välisenä aikana.
Oikeudenkäynnin aineisto oli laaja: todistajakuulusteluja, kirjallisia todisteita ja viranomaisaineistoja käytettiin osoittamaan, miten byrokratian päätökset ja toimeenpanotoimet olivat myötävaikuttaneet natsien rikoksiin. Tuomareilta kului vielä oikeudenkäynnin päätyttyä viisi kuukautta 833‑sivuisen tuomion laatimiseen, jonka he esittivät 11. huhtikuuta 1949. Tuomiot annettiin 13. huhtikuuta 1949.
Tulokset ja merkitys
Kaikista kahdestatoista oikeudenkäynnistä tämä oli se, joka kesti pisimpään ja päättyi viimeisenä. Syytetyistä 21 vastaajasta kaksi vapautettiin syytteistä; muut todettiin syyllisiksi ainakin yhteen syytekohtaan ja saivat vankeusrangaistukset, jotka vaihtelivat kolmesta vuodesta vankeusaika mukaan lukien 25 vuoteen vankeutta. Useissa tuomioissa korostui se oikeudellinen periaate, että virkamiehet ja byrokraatit voivat kantaa henkilökohtaista vastuuta toimistaan, vaikka he olisivat toimineet käskyjen tai hallinnollisten määräysten nojalla.
Wilhelmstrasse‑oikeudenkäynti on sittemmin nähty tärkeänä esimerkkinä siitä, miten kansainvälinen oikeus pyrki käsittelemään valtionhallinnon instituutioiden ja virkamiesten kollektiivista vastuuta laajamittaisista ihmisoikeusrikkomuksista. Prosessi herätti myös keskustelua rangaistusten kohtuullisuudesta, yksittäisten syytettyjen asemasta ja siitä, miten kansainvälisen oikeuden periaatteita tulee soveltaa hallinnollisissa ja diplomaattisissa tehtävissä toimineisiin henkilöihin.
Jälkivaikutukset
Oikeudenkäynnin perusteella syntynyt oikeuskäytäntö ja dokumentaatio ovat olleet tärkeitä lähteitä sodanjälkeiselle oikeudelliselle ajattelulle ja humanitaariselle oikeudelle, erityisesti kysymyksissä, jotka koskevat virkamiesten vastuuta, määräysvallan väärinkäyttöä sekä järjestelmällisen vainon ja pakkotyön järjestämistä. Wilhelmstrasse‑prosessi osoitti, että myös hallinnolliset toimijat voivat joutua tilille järjestelmän harjoittamasta rikollisuudesta.
Telford Taylor myöhemmissä oikeudenkäynneissä
Vastaajat
| Nimi | Kuva | Toiminto | Lause |
| Ernst von Weizsäcker |
| Ribbentropin alaisen Auswärtiges Amtin (ulkoministeriön) pysyvä valtiosihteeri vuoteen 1943 asti, sitten suurlähettiläs Pyhässä istuimessa; SS-Brigadeführer. | 7 vuoden vankeusrangaistus; alennettu 5 vuoteen 12. joulukuuta 1949, vapautettu lokakuussa 1950. |
| Gustav Adolf Steengracht von Moyland |
| von Weizsäckerin seuraaja ulkoministeriön valtiosihteerinä (vuoteen 1945). | 7 vuoden vankeusrangaistus; alennettu 5 vuoteen 12. joulukuuta 1949, vapautettu 1950. |
| Wilhelm Keppler |
| Ulkoministeri; Hitlerin neuvonantaja talousasioissa. | 10 vuotta vankeutta; vapautettu 1951 |
| Ernst Wilhelm Bohle |
| NS-Gauleiter, ulkoministeriön valtiosihteeri; NSDAP:n ulkomaalaisorganisaation johtaja. | 5 vuotta vankeutta |
| Ernst Wörmann | Ulkoministeriön sihteeri; poliittisen osaston päällikkö. | 7 vuoden vankeusrangaistus; alennettu 5 vuoteen 12. joulukuuta 1949; vapautettu 1951 | |
| Karl Ritter | Yhteyshenkilö ulkoministeriön ja Saksan asevoimien ylijohdon välillä. | 4 vuotta vankeutta, mukaan lukien jo suoritettu aika; vapautetaan tuomion jälkeen. | |
| Otto von Erdmannsdorff | Ulkoministeriön sihteeri; Wörmannin sijainen. | vapautettu | |
| Edmund Veesenmayer |
| Valtuutettu Unkarissa | 20 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951 ja joka vapautettiin samana vuonna. |
| Hans Heinrich Lammers |
| Valtakunnankanslian päällikkö | 20 vuoden vankeusrangaistus, jota alennettiin 10 vuoteen tammikuussa 1951 ja joka vapautettiin 16. joulukuuta 1951. |
| Wilhelm Stuckart | Valtiosihteeri sisäministeriössä | Jo suoritettu aika (3 vuotta ja 10 kuukautta)1 | |
| Richard Walther Darré |
| Elintarvike- ja maatalousministeri | 7 vuotta vankeutta; vapautettu 1950 |
| Otto Meissner |
| Presidentin kansliapäällikkö | vapautettu |
| Otto Dietrich |
| NSDAP:n valtakunnanspresseepäällikkö ja Propagandaministeriumin valtiosihteeri. | 7 vuoden vankeusrangaistus jo suoritettu aika mukaan luettuna; vapautettiin vuonna 1950. |
| Gottlob Berger |
| SS-Hauptamtin päällikkö, SS-Obergruppenführer. | 25 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951; vapautettiin samana vuonna. |
| Walter Schellenberg |
| Gestapon kakkosmies, SD:n ja Abwehrin johtaja ja Wilhelm Canarisin seuraaja yhdistetyn salaisen palvelun johtajana; SS-Brigadeführer. | 6 vuoden vankeusrangaistus, mukaan luettuna jo suoritettu aika. |
| Lutz Graf Schwerin von Krosigk |
| Valtiovarainministeri | 10 vuoden vankeusrangaistus; vapautui vuonna 1951. |
| Emil Johann Puhl | Reichsbankin varapuheenjohtaja | 5 vuoden vankeusrangaistus, mukaan luettuna jo suoritettu aika. | |
| Karl Rasche |
| Dresdner Bankin johtaja | 7 vuoden vankeusrangaistus, mukaan luettuna jo suoritettu aika. |
| Paul Körner | Valtiosihteeri, Göringin sijainen. | 15 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951; vapautettiin samana vuonna. | |
| Paul Pleiger | Hermann-Göring-Werken johtaja (takavarikoidut terästehtaat, jotka työllistivät orjatyöntekijöitä). | 15 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951; vapautettiin samana vuonna. | |
| Hans Kehrl |
| Asevarusteluministeriön sihteeri; suunnittelutoimiston päällikkö. | 15 vuoden vankeusrangaistus; vapautui vuonna 1951. |
^1 Stuckart joutui vuonna 1950 uudelleen oikeuden eteen ja hänet tuomittiin Mitläuferina (kannattajana) 50 000 Saksan markan sakkoihin.
Herbert Ernst Backe, entinen maatalousministeri, joka myös olisi pitänyt tuomita, teki itsemurhan 6. huhtikuuta 1947 ollessaan vangittuna odottamassa oikeudenkäyntiä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli oikeudenkäynnin nimi?
V: The Ministries Trial eli virallisesti The United States of America vs. Ernst von Weizsäcker, et al.
K: Ketkä olivat tuomarit tässä tapauksessa?
V: Jutun tuomarit olivat William C. Christianson (puheenjohtaja) Minnesotasta, Robert F. Maguire Oregonista ja Leon W. Powers Iowasta.
K: Kuka oli syyttäjän pääasianajaja?
V: Syyttäjälaitoksen johtava lakimies oli Telford Taylor; johtava syyttäjä oli Robert Kempner.
K: Milloin kuulemiset alkoivat ja päättyivät?
V: Kuulemiset alkoivat 6. tammikuuta 1948 ja päättyivät 18. marraskuuta 1948.
K: Kuinka kauan tuomion laatiminen kesti?
V: Kesti viisi kuukautta laatia 833-sivuinen tuomio, joka esiteltiin 11. huhtikuuta 1949.
K: Milloin tuomiot annettiin?
V: Tuomiot annettiin 13. huhtikuuta 1949.
K: Kuinka monta syytettyä asetettiin syytteeseen ja mitä heille tapahtui?
V: 21 syytettyä oli syytteessä; kaksi vapautettiin syytteistä, kun taas muut, jotka todettiin syyllisiksi ainakin yhteen syytekohtaan, saivat vankeusrangaistukset, jotka vaihtelivat kolmesta vuodesta vankeusrangaistukseen, johon sisältyi palvelusaika, 25 vuoteen vankeutta.
Etsiä