Ministeriöiden oikeudenkäynti
Ministeriöiden oikeudenkäynti (tai virallisesti The United States of America vs. Ernst von Weizsäcker, et al. ) oli yhdestoista niistä kahdestatoista oikeudenkäynnistä, joita Yhdysvaltain viranomaiset järjestivät sotarikoksista Saksan miehitysvyöhykkeellä Nürnbergissä toisen maailmansodan päätyttyä.
Liittoutuneiden välisten erimielisyyksien vuoksi kansainvälinen sotarikostuomioistuin (IMT) järjesti vain yhden oikeudenkäynnin. Muut oikeudenkäynnit pidettiin liittoutuneiden omilla miehitysalueilla. Amerikkalaiset pitivät kaksitoista oikeudenkäyntiä samoissa oikeuspalatsin tiloissa kuin IMT. Nämä kaksitoista oikeudenkäyntiä tunnetaan nimellä "myöhemmät Nürnbergin oikeudenkäynnit" tai virallisemmin "sotarikollisten oikeudenkäynnit Nürnbergin sotatuomioistuimissa" (NMT).
Tapaus tunnetaan myös nimellä Wilhelmstrasse-oikeudenkäynti, koska Saksan ulkoministeriö sijaitsi Berliinin Wilhelmstrassella. Jutun syytetyt olivat valtakunnan eri ministeriöiden virkamiehiä, joita syytettiin erilaisista tehtävistä natsi-Saksassa ja vastuusta lukuisista julmuuksista, joita tehtiin sodan aikana sekä Saksassa että miehitetyissä maissa.
Sotilastuomioistuin IV:ssä käsitellyn tapauksen tuomareina toimivat William C. Christianson (puheenjohtajana) Minnesotasta, Robert F. Maguire Oregonista ja Leon W. Powers Iowasta. Syyttäjälaitoksen johtava lakimies oli Telford Taylor; johtava syyttäjä oli Robert Kempner. Syyte nostettiin 15. marraskuuta 1947; kuulustelut kestivät 6. tammikuuta 1948 ja 18. marraskuuta välisenä aikana, ja sen jälkeen tuomareilta kului kokonaiset viisi kuukautta 833-sivuisen tuomionsa laatimiseen, jonka he esittivät 11. huhtikuuta 1949. Tuomiot annettiin 13. huhtikuuta 1949. Kaikista kahdestatoista oikeudenkäynnistä tämä oli se, joka kesti pisimpään ja päättyi viimeisenä. Syytetyistä 21 vastaajasta kaksi vapautettiin syytteistä, muut todettiin syyllisiksi ainakin yhteen syytekohtaan ja saivat vankeusrangaistukset, jotka vaihtelivat kolmesta vuodesta vankeusaika mukaan lukien 25 vuoteen vankeutta.
Telford Taylor myöhemmissä oikeudenkäynneissä
Vastaajat
| Nimi | Kuva | Toiminto | Lause |
| Ernst von Weizsäcker |
| Ribbentropin alaisen Auswärtiges Amtin (ulkoministeriön) pysyvä valtiosihteeri vuoteen 1943 asti, sitten suurlähettiläs Pyhässä istuimessa; SS-Brigadeführer. | 7 vuoden vankeusrangaistus; alennettu 5 vuoteen 12. joulukuuta 1949, vapautettu lokakuussa 1950. |
| Gustav Adolf Steengracht von Moyland |
| von Weizsäckerin seuraaja ulkoministeriön valtiosihteerinä (vuoteen 1945). | 7 vuoden vankeusrangaistus; alennettu 5 vuoteen 12. joulukuuta 1949, vapautettu 1950. |
| Wilhelm Keppler |
| Ulkoministeri; Hitlerin neuvonantaja talousasioissa. | 10 vuotta vankeutta; vapautettu 1951 |
| Ernst Wilhelm Bohle |
| NS-Gauleiter, ulkoministeriön valtiosihteeri; NSDAP:n ulkomaalaisorganisaation johtaja. | 5 vuotta vankeutta |
| Ernst Wörmann | Ulkoministeriön sihteeri; poliittisen osaston päällikkö. | 7 vuoden vankeusrangaistus; alennettu 5 vuoteen 12. joulukuuta 1949; vapautettu 1951 | |
| Karl Ritter | Yhteyshenkilö ulkoministeriön ja Saksan asevoimien ylijohdon välillä. | 4 vuotta vankeutta, mukaan lukien jo suoritettu aika; vapautetaan tuomion jälkeen. | |
| Otto von Erdmannsdorff | Ulkoministeriön sihteeri; Wörmannin sijainen. | vapautettu | |
| Edmund Veesenmayer |
| Valtuutettu Unkarissa | 20 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951 ja joka vapautettiin samana vuonna. |
| Hans Heinrich Lammers |
| Valtakunnankanslian päällikkö | 20 vuoden vankeusrangaistus, jota alennettiin 10 vuoteen tammikuussa 1951 ja joka vapautettiin 16. joulukuuta 1951. |
| Wilhelm Stuckart | Valtiosihteeri sisäministeriössä | Jo suoritettu aika (3 vuotta ja 10 kuukautta)1 | |
| Richard Walther Darré |
| Elintarvike- ja maatalousministeri | 7 vuotta vankeutta; vapautettu 1950 |
| Otto Meissner |
| Presidentin kansliapäällikkö | vapautettu |
| Otto Dietrich |
| NSDAP:n valtakunnanspresseepäällikkö ja Propagandaministeriumin valtiosihteeri. | 7 vuoden vankeusrangaistus jo suoritettu aika mukaan luettuna; vapautettiin vuonna 1950. |
| Gottlob Berger |
| SS-Hauptamtin päällikkö, SS-Obergruppenführer. | 25 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951; vapautettiin samana vuonna. |
| Walter Schellenberg |
| Gestapon kakkosmies, SD:n ja Abwehrin johtaja ja Wilhelm Canarisin seuraaja yhdistetyn salaisen palvelun johtajana; SS-Brigadeführer. | 6 vuoden vankeusrangaistus, mukaan luettuna jo suoritettu aika. |
| Lutz Graf Schwerin von Krosigk |
| Valtiovarainministeri | 10 vuoden vankeusrangaistus; vapautui vuonna 1951. |
| Emil Johann Puhl | Reichsbankin varapuheenjohtaja | 5 vuoden vankeusrangaistus, mukaan luettuna jo suoritettu aika. | |
| Karl Rasche |
| Dresdner Bankin johtaja | 7 vuoden vankeusrangaistus, mukaan luettuna jo suoritettu aika. |
| Paul Körner | Valtiosihteeri, Göringin sijainen. | 15 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951; vapautettiin samana vuonna. | |
| Paul Pleiger | Hermann-Göring-Werken johtaja (takavarikoidut terästehtaat, jotka työllistivät orjatyöntekijöitä). | 15 vuoden vankeusrangaistus, jota lyhennettiin 10 vuoteen vuonna 1951; vapautettiin samana vuonna. | |
| Hans Kehrl |
| Asevarusteluministeriön sihteeri; suunnittelutoimiston päällikkö. | 15 vuoden vankeusrangaistus; vapautui vuonna 1951. |
^1 Stuckart joutui vuonna 1950 uudelleen oikeuden eteen ja hänet tuomittiin Mitläuferina (kannattajana) 50 000 Saksan markan sakkoihin.
Herbert Ernst Backe, entinen maatalousministeri, joka myös olisi pitänyt tuomita, teki itsemurhan 6. huhtikuuta 1947 ollessaan vangittuna odottamassa oikeudenkäyntiä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli oikeudenkäynnin nimi?
V: The Ministries Trial eli virallisesti The United States of America vs. Ernst von Weizsäcker, et al.
K: Ketkä olivat tuomarit tässä tapauksessa?
V: Jutun tuomarit olivat William C. Christianson (puheenjohtaja) Minnesotasta, Robert F. Maguire Oregonista ja Leon W. Powers Iowasta.
K: Kuka oli syyttäjän pääasianajaja?
V: Syyttäjälaitoksen johtava lakimies oli Telford Taylor; johtava syyttäjä oli Robert Kempner.
K: Milloin kuulemiset alkoivat ja päättyivät?
V: Kuulemiset alkoivat 6. tammikuuta 1948 ja päättyivät 18. marraskuuta 1948.
K: Kuinka kauan tuomion laatiminen kesti?
V: Kesti viisi kuukautta laatia 833-sivuinen tuomio, joka esiteltiin 11. huhtikuuta 1949.
K: Milloin tuomiot annettiin?
V: Tuomiot annettiin 13. huhtikuuta 1949.
K: Kuinka monta syytettyä asetettiin syytteeseen ja mitä heille tapahtui?
V: 21 syytettyä oli syytteessä; kaksi vapautettiin syytteistä, kun taas muut, jotka todettiin syyllisiksi ainakin yhteen syytekohtaan, saivat vankeusrangaistukset, jotka vaihtelivat kolmesta vuodesta vankeusrangaistukseen, johon sisältyi palvelusaika, 25 vuoteen vankeutta.
