Hermann Göring | Saksalainen poliitikko ja Saksan sotilasjohtaja

Varhainen elämä

Hermann Göring, Ernst Heinrich Göringin ja Franziska Göringin (syntynyt Tiefenbrunnissa) poika, syntyi Rosenheimissa Baijerissa. Göringin isä oli tuomari. Saksan liittokansleri Otto von Bismarck nimitti Ernst Göringin vuonna 1885 Lounais-Afrikan (nykyinen Namibia) ensimmäiseksi valtakunnankomissaariksi (kenraalikuvernööriksi).

Hermann Göringillä oli kaksi veljeä, Albert Göring ja Karl Ernst Göring, ja kaksi sisarta, Olga Therese Sophie Göring ja Paula Elisabeth Rosa Göring.

Göring vietti elämänsä ensimmäiset kolme vuotta äitinsä ystävän luona, koska hänen isänsä oli Namibiassa. Vuodesta 1901 alkaen hän asui kummisetänsä Hermann von Epensteinin kartanossa. Hermannin äidillä oli suhde (romanttinen suhde jonkun muun kuin miehensä kanssa) von Epensteinin kanssa. Hän kävi Fürthin ja Ansbachin lukiot. Leikeissä, joita hän leikki lapsena, tarina käsitteli aina sotaa.

Vuonna 1905 hän meni sotilaskouluun Karlsruhessa. Hän suoritti ylioppilastutkinnon ja upseeritutkinnon vuonna 1912. Sen jälkeen hän siirtyi Baijerin Prinz Wilhelmin rykmenttiin (112. jalkaväkirykmentti) Mulhouseen.

 
Hermann Göring vuonna 1907  

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Göringillä oli luutnantin arvo. Hän oli palvellut jalkaväessä. Vuonna 1915 hän joutui reumansa vuoksi sairaalaan. Hänen ystävänsä Bruno Loerzer sai hänet liittymään ilmavoimiin. Ranskassa hän lensi tarkkailijana, joka etsi kohteita ja viholliskoneita. Tämän vuoksi hänelle myönnettiin vuonna 1915 ensimmäisen luokan rautaristi. Vuonna 1916 hänet koulutettiin lentokoneen lentämiseen. Maaliskuun 14. päivänä 1916 hän ampui alas ensimmäisen pommikoneensa. Vuonna 1917 hänestä tuli 27^th lentoryhmän johtaja. Vuonna 1918, kun hän ampui 19^th koneensa alas, hänelle myönnettiin Pour le Mérite (jota kutsutaan myös "Siniseksi Maxiksi"). Tämä oli Saksan ilmavoimien korkein palkinto. Manfred von Richthofenin kuoleman jälkeen hänestä tuli lentoryhmän "Punainen Paroni" johtaja.

 

Weimarin tasavalta

Vuosina 1919-1921 Göring työskenteli stunt-lentäjänä Skandinaviassa. Marraskuussa 1922 hän tapasi Adolf Hitlerin ja liittyi myöhemmin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) jäseneksi. Göring avioitui Carinin kanssa Tukholmassa 3. helmikuuta 1923. Vuonna 1923 hän johti SA:ta (Oberste SA-Führer), ja hän osallistui Beer Hall Putschiin ja haavoittui. Tämän jälkeen hän lähti Itävaltaan. Kipujen vuoksi lääkäri ruiskutti hänelle morfiinia, mutta hän tuli siitä riippuvaiseksi. Vuosina 1925-1926 hän kävi kahdesti hoidossa Ruotsissa Långbron mielisairaalassa. Hän palasi Saksaan vuonna 1927. Vuonna 1928 hänestä tuli Weimarin tasavallan Reichstagin jäsen. Hän oli Reichstagin jäsen toisen maailmansodan loppuun asti. Vuonna 1932 NSDAP:sta tuli valtakunnansäätyjen voimakkain puolue. Göringistä tuli sen jälkeen Reichstagin puhemies.

 

Göring kolmannen valtakunnan aikana

Kun Hitleristä tuli Weimarin Saksan kansleri vuonna 1933, hän teki Göringistä valtakunnan ministerin ilman erityistä vastuualuetta. Tämä tarkoittaa, että hän ei ollut ministeriön päällikkö. Huhtikuussa 1933 hänestä tehtiin Preussin ministeri-puheenjohtaja. Sitten 30. elokuuta 1933 Paul von Hindenburg teki hänestä kenraalin. Vuosina 1934-1935 hänestä tuli useiden virastojen ministeri. Hänen vaimonsa oli kuollut vuonna 1931, ja vuonna 1935 hän avioitui Berliinissä Emmy Sonnemannin kanssa. Vuonna 1936 hän lähetti saksalaisen Condor-legioonan Espanjaan Francisco Francon avuksi. Vuoden 1938 kristalliyön jälkeen hän vastasi juutalaisten liikemiesten poistamisesta Saksan talousjärjestelmästä. Toisen maailmansodan aikana hänen suurin tappionsa oli ilmataistelun häviäminen Britanniaa vastaan. Hitler nimitti Göringin seuraajakseen, jos hän kuolisi vuonna 1939.

Vuonna 1940 natsijohtaja Adolf Hitler nimitti hänet valtakunnan marsalkaksi (Reichsmarschall). Vuonna 1941 Göring määräsi Heydrichin laatimaan suunnitelman holokaustia varten. Vuonna 1942 hän antoi Fritz Sauckelille käskyn käyttää Venäjän väestöä teollisuustyöhön. Vuonna 1943 Göring järjesti kalliit syntymäpäiväjuhlat 50-vuotissyntymäpäivänään^th . Huhtikuun 20. päivänä 1945 hän jätti Hitlerin syntymäpäiväjuhlat ja lähti Berchtesgadeniin. Hän kertoi Hitlerille, että hänellä oli erittäin tärkeitä asioita hoidettavana Etelä-Saksassa. Berchtesgadenista Göring lähetti sähkeen Hitlerille Berliiniin. Sähkeessä Göring kysyi valtion asioiden hoitamisesta. Sodan loppupuolella, sähkeen jälkeen, hän alkoi keskustella liittoutuneiden kanssa. Tämän vuoksi Hitler halusi panna Göringin vankilaan. Göring meni sitten amerikkalaisten luo.

29. huhtikuuta 1945 Hitler erotti Göringin kaikista viroistaan, riisti häneltä puolueen jäsenyyden ja määräsi hänet pidätettäväksi. Hän kirjoitti tämän testamenttiinsa.

 
Hermann Göringin vangitsemisraportti ja pidätyskuvat  


Hermann Göring (vasemmalla) ja Adolf Hitler (oikealla) vuonna 1939.  

Sodan jälkeen

Göring antautui Baijerissa 9. toukokuuta 1945. Nürnbergin oikeudenkäynnit alkoivat 20. marraskuuta 1945. Liittoutuneet kuulustelivat Göringiä 18. maaliskuuta 1946. Tämän jälkeen hänet vangittiin Nürnbergissä. Hän oli kolmanneksi korkein Nürnbergissä tuomittu natsiviranomainen. Ainoastaan valtakunnanjohtaja (entinen suuramiraali) Karl Dönitz ja entinen apulaisjohtaja Rudolf Hess olivat Göringiä korkeammassa asemassa. Tuomarit päättivät, että hän oli syyllinen. Tämän vuoksi tuomioistuin antoi 1. lokakuuta 1946 tuomion, jonka mukaan hänet oli hirtettävä. Päivää ennen hirttämistä hän teki itsemurhan ottamalla syaniditabletin. Ei tiedetä, miten Göring sai syanidin tai kuinka kauan hän piilotteli sitä, mutta väitettiin, että hän sai sen amerikkalaiselta sotilaalta, joka oli rakastunut saksalaiseen naiseen, joka oli yhteydessä häneen. Ei tiedetä, onko tämä totta. Hän oli surullisen kuuluisa sitaatistaan "Tietenkään kansa ei halua sotaa. Mutta loppujen lopuksi maan johtajat määrittelevät politiikan, ja on aina helppoa vetää kansa mukaan, olipa kyseessä demokratia, fasistinen diktatuuri, parlamentti tai kommunistinen diktatuuri.""