Hermann Wilhelm Göring (12. tammikuuta 1893 Rosenheim, Ylä-Baijeri, Baijeri, Saksa - 15. lokakuuta 1946 Nürnberg, Baijeri, Saksa) oli saksalainen poliitikko ja Saksan sotilasjohtaja. Hitlerin jälkeen toisena komentajana hän oli yksi natsipuolueen (NSDAP) vaikutusvaltaisimmista johtajista. Vuosina 1932-1945 hän oli Saksan valtakunnansäädyn puhemies ja myös kolmannen valtakunnan ministeri Adolf Hitlerin alaisuudessa. Toisessa maailmansodassa hän oli Saksan ilmavoimien ylipäällikkö. Göring oli vastuussa keskitysleirien ja Gestapon, natsien salaisen poliisin, perustamisesta, jonka hän luovutti SS-päällikkö Heinrich Himmlerille. Vuonna 1941 hän antoi Reinhard Heydrichille käskyn järjestää lopullinen ratkaisu miljoonien juutalaisten ja puolalaisten tappamiseksi.

Göringin nuoruus ja uran alku liittyivät voimakkaasti ensimmäiseen maailmansotaan: hän palveli lentäjänä ja oli yksi Saksan tunnetuimmista hävittäjä-ässästä, jonka kerrotaan saaneen useita ilmavoittoja. Sodan jälkeen hän toimi muun muassa vapaajoukkoissa (Freikorps) ja nousi 1920- ja 1930-luvuilla nopeasti natsipuolueen johtoon. Hän oli Hitlerin läheinen liittolainen ja sai monia virkoja ja arvoja: hänet nimitettiin muun muassa Preussin ministeriksi-presidentiksi sekä myöhemmin vuonna 1940 erityiseen korkeimpaan sotilasarvoon, Reichsmarschalliksi, jolla pyrittiin korostamaan hänen asemaansa Hitlerin seuraavana miehenä.

Taloudellisessa ja sotilaallisessa tehtävässään Göringilla oli suuri vaikutusvalta: hän johti 1936 perustettua nelivuotissuunnitelmaa (Four Year Plan), jonka tavoitteena oli Saksan talouden ja sotakoneiston valmistelu jatkuvaan sotaan. Hän myös vastasi ilmavoimien rakentamisesta ja varustamisesta. Kuitenkin sodan edetessä Luftwaffen menestys heikkeni, ja Göringin käyttökelpoisuutta sotilasjohtajana on historiallisen arvion mukaan kyseenalaistettu.

Göringiin liitetään laajamittainen korruptio ja omaisuuden hankinta sodan aikana. Hän hankki yksityisomaisuutta, taidekokoelmia ja arvokkaita esineitä satojen tuhansien ihmisten menetyksellä ja pakkoluovutuksilla. Hänen roolinsa poliittisena johtajana sisälsi myös vastuun poliisivallan kiristämisestä: Göring perusti Preussissa 1933 mm. salaisen poliisin (Gestapon) ja oli keskeinen toimija keskitysleirijärjestelmän varhaisvaiheissa, ennen kuin valta siirtyi SS:lle.

Toisen maailmansodan aikana Göringin nimi liitettiin suoraan myös juutalaisten vainoon ja kansanmurhaohjelmiin. Hän antoi administratiivisia määräyksiä ja toimeksiantoja, jotka edistivät juutalaisten karkotusta, riistämistä ja lopulta murhaamista. Häntä vastaan esitettiin myöhemmin Nürnbergin oikeudenkäynneissä erityisesti syytteet rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja salaliitosta aloittaa hyökkäyssota.

Göring otettiin liittoutuneiden huostaan sodan päätyttyä ja hänet pidätettiin vuonna 1945. Hän oli yksi Nürnbergin oikeudenkäyntien 25 syytetystä. Oikeus päätti, että hän oli syyllinen. Häntä syytettiin muun muassa rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista, sekä salaliitosta ja johdon roolista hyökkäyssotien valmistelussa. Lokakuun 1. päivänä 1946 annetun tuomion mukaan hänet oli määrä hirttää, mutta hän tappoi itsensä nielemällä syaniditabletin muutama tunti ennen teloitusta. Hänen kuolemansa vältti näin muodoin oikeudellisen rangaistuksen täytäntöönpanon.

Historiallisesti Göringiä pidetään yhtenä natsi-Saksan näkyvimmistä ja vaikutusvaltaisimmista hahmoista: hän edusti armeijan ja poliittisen vallan sulautumista, osallistui sodan suunnitteluun ja toimeenpanoon sekä hyötyi systemaattisesti vainoista ja pakkoluovutuksista. Nürnbergin tuomio ja hänen toimintansa ovat keskeinen osa toisen maailmansodan ja holokaustin tutkimusta ja muistia.