Ihmehedelmä (Synsepalum dulcificum) — marja, jonka miraculiini saa ruoat makeiksi

Ihmehedelmä (Synsepalum dulcificum) – Länsi-Afrikan marja, jonka miraculiini muuttaa happamat ruoat makeiksi. Tutustu vaikutukseen, käyttöön ja uusimpaan tutkimukseen.

Ihmehedelmä on Länsi-Afrikasta peräisin olevan Synsepalum dulcificum -kasvin marja. Hedelmän tuottama kemikaali saa muut ruoat maistumaan makealta. Tätä kemikaalia kutsutaan miraculiniksi. Miraculin on glykoproteiinimolekyyli, jossa on joitakin perässä kulkevia hiilihydraattiketjuja.

Marjan sokeripitoisuus on alhainen ja maku lievästi makea. Kun hedelmää syödään, miraculin sitoutuu kielen makunystyröihin, jolloin happamat ruoat maistuvat makeilta. Neutraalissa pH:ssa miraculiini sitoutuu ja estää reseptorit, mutta matalassa pH:ssa (happaman ruoan syömisen jälkeen) miraculiini sitoo protoneja ja aktivoi makean reseptorit. Tämä aiheuttaa makean maun. Vaikutus kestää, kunnes sylki huuhtoo proteiinin pois (enintään noin 60 minuuttia).

Miraculinia tuotetaan nyt siirtogeenisillä tomaattikasveilla.

Mitä ihmehedelmä on käytännössä?

Ihmehedelmä (engl. "miracle fruit" tai "miracle berry") on pieni, punainen, luumarjamainen hedelmä. Se on parta- tai pensastyyppinen, ikivihreä kasvi, joka kuuluu Synsepalum dulcificum -lajiin ja useimmiten luokitellaan Sapotaceae-heimoon. Hedelmä on kooltaan pieni (usein noin 1–2 cm halkaisijaltaan), kuoren väritys kypsänä kirkkaanpunainen ja sisällä on yksi tai useampia siemeniä. Makuna tuore marja on lievästi makea, mutta sen erikoisuus on miraculiinin kyky muuttaa muiden ruokien makua.

Miten miraculiini toimii

Miraculiini on proteiiniin liitetty glykoproteiini. Se sitoutuu kielen makeusreseptoreihin (tunnetuimpina TAS1R2/TAS1R3) ja aiheuttaa reseptorin toimintatilan muuttumisen. Neutraalissa pH:ssa miraculiini sitoutuu reseptoreihin ilman, että se aktivoi niitä. Kun syödään happamia ruokia, syljen pH laskee ja miraculiini protonoituu. Protonoituneena se muuttaa konformaatiotaan ja aktivoi makeuden tuntua välittäviä reseptoreita, jolloin happamat ruoat tuntuvat makeilta. Vaikutuksen kesto vaihtelee määrän, syljen erittymisen ja suun olosuhteiden mukaan, tyypillisesti 15–60 minuuttia.

Käyttötavat ja sovellukset

• Gastronomia: Ihmehedelmää käytetään kokeellisessa ja elämyksellisessä ruoanlaitossa — ns. "taste-tripping" -tilaisuuksissa, joissa osallistujat maistelevat happamia ruokia, jotka muuttuvat makeiksi. Se sopii myös hedelmä- ja leivonnaiskokeiluihin, joissa halutaan vähentää lisättyä sokeria.
• Terveys ja lääketiede: Miraculiinia tutkitaan vaihtoehtona makeutusaineena diabeetikoille ja painonhallintaan sekä apuna kemoterapian aiheuttaman makuhäiriön (dysgeusia) lievityksessä. Tutkimukset ovat lupaavia, mutta laajempi kliininen käyttö vaatii vielä lisätutkimuksia.
• Ravintolisät ja valmisteet: Käytössä on tuoreita marjoja, pakastettuja tai kuivattuja jauheseoksia sekä purutabletteja tai pastilleja, jotka sisältävät miraculiinia tai marjan uutetta. Miraculiini on herkkä kuumuudelle ja denaturoituu helposti, joten monet tuotteet ovat jäädytettyjä tai pakastekuivattuja.

Kasvin viljely ja hoito

• Kasvupaikka: Ihmehedelmä viihtyy trooppisissa ja subtrooppisissa oloissa, mieluiten osittaisessa varjossa. Se tarvitsee suojaa kovilta pakkasilta.
• Maaperä: Pitää happamasta, hyvin vettä läpäisevästä maasta. pH 4,5–6 on suotuisa.
• Istutus ja lisäys: Kasvia voi lisätä siemenistä tai pistokkaista. Siemenistä kasvattaessa itävyys voi olla hidas; pistokkaat ovat usein nopeampi tapa saada hedelmää tuottava kasvi.
• Koko ja sato: Kasvi kasvaa pensasmaiseksi, yleensä noin 1–3 metrin korkuiseksi lajikkeesta ja olosuhteista riippuen. Hedelmä kypsyy punaiseksi ja korjataan tuoreena.
• Säilytys: Tuoreet marjat ovat helposti pilaantuvia; pakastaminen tai pakastekuivaus säilyttää miraculiinin aktiivisuuden paremmin kuin kuivaus tai lämpökäsittely.

Tuotanto ja biotekniikka

Miraculiinia on vaikea tuottaa suurissa määrissä pelkästään luonnollisesta marjasta, minkä takia tutkijat ovat kehittäneet myös bioteknisiä menetelmiä. Eräs lähestymistapa on tuottaa miraculiinia transgeenisesti esimerkiksi tomaateissa tai muissa kasveissa tai mikrobiologisissa tuotantojärjestelmissä. Tällaiset ratkaisut voivat tehdä miraculiinista kaupallisesti käyttökelpoisemman makeutusaineen tai elintarvikkeiden lisäaineen muodossa.

Turvallisuus ja sääntely

Miraculiini on ruokakäytössä yleensä hyvin siedetty, eikä tunnettuja vakavia toksisia vaikutuksia ole raportoitu tavanomaisissa käyttöannoksissa. Kuitenkin sen sääntely vaihtelee maittain: joidenkin maiden viranomaiset ovat vaatineet lisätutkimuksia ennen laajaa hyväksyntää elintarvikeaineeksi tai makeutusaineeksi. Myös pakkausmerkinnät ja myyntimuodot (tuore, pakaste, tabletti, uute) voivat olla erilaisia.

Jos harkitset miraculiinin käyttöä terveysongelmien hoitoon (esim. diabeetikon ruokavalioon tai makuhäiriön hoitoon), on hyvä keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Yhteenveto

Ihmehedelmä on pieni trooppinen marja, jonka miraculiini-molekyyli muuttaa muiden ruokien makua makeammaksi pH:n muuttuessa. Se tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia gastronomiaan ja tutkimukseen makeutusaineiden korvaajana sekä potilaiden makuhäiriöiden lievittäjänä. Käytännön sovellukset ja laajempi kaupallinen käyttö riippuvat jatkotutkimuksista, tuotantotekniikoista ja sääntelystä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on ihmeellinen hedelmä?

K: Mitä kemikaalia ihmehedelmässä on?

K: Mikä vaikutus miraculinilla on ruokaan?

K: Mikä on miraculin?

K: Miten miraculin toimii kielen makuhermoissa?

K: Kuinka kauan miraculinin makean maun vaikutus kestää?

K: Mitä miraculinin tuottamiseksi tehdään?

Hae kirjaimella