Geenimuunnellut elintarvikkeet (GMO) - määritelmä ja esimerkit
Geenimuunneltu elintarvike (GM-elintarvike) on elintarvike, joka on tuotettu käyttäen geneettisesti muunnettuja organismeja (GM-organismeja). Muuntogeeniset elintarvikkeet sisältävät muuntogeenisiä organismeja. Yleisiä esimerkkejä ovat maissi, soijapapu, puuvilla ja rapsi. Ensimmäinen myyntiin hyväksytty muuntogeeninen elintarvike on lohi.
Muuntogeenisten elintarvikkeiden kaupallinen myynti alkoi vuonna 1994, jolloin Calgene toi markkinoille ensimmäisen kerran viivästyneesti kypsyvän tomaatinsa. Muuntogeenisiä elintarvikkeita ovat muun muassa soija-, maissi-, rypsi-, riisi- ja puuvillansiemenöljy. Nykyisten ja tulevien viljelykasvien ominaisuuksiin kuuluu kestävyys rikkakasvien torjunta-aineita, hyönteisiä, viruksia ja sieniä vastaan, lisäravinteiden tuottaminen, nopeampi kasvu tai jokin muu hyödyllinen tarkoitus. Myös muuntogeenisiä kotieläimiä on kehitetty kokeellisesti.
Parhaillaan tutkitaan bakteereja, jotka nopeuttaisivat juuston valmistusta. Geenimuunneltua hiivaa voitaisiin käyttää vähemmän kaloreita sisältävän oluen valmistukseen.
Määritelmä ja miten GMO valmistetaan
Geenimuunnellulla elintarvikkeella tarkoitetaan elintarviketta, jonka tuotantoketjuun kuuluu geneettisesti muunneltu organismi. Geenimuunnoksessa perimään lisätään, poistetaan tai muokataan geenejä tavoitellun ominaisuuden aikaansaamiseksi. Menetelmiä ovat perinteinen geeninsiirto, kohdennettu geenieditointi (esim. CRISPR) ja muut molekyylibiologiset tekniikat. Geenieditointi voi olla hyvinkin tarkkaa eikä aina sisällä vieraan DNA:n pysyvää lisäämistä, mutta sääntely- ja käsitemäärittelyissä erot voivat vaihdella maittain.
Keskeisiä esimerkkejä ja käyttötavat
- Rikkakasvi- tai tuholaistorjuntaa kestävä kasvi: monissa muunnelluissa viljelykasveissa on ominaisuuksia, jotka tekevät niistä vähemmän herkkiä tietyille torjunta-aineille tai hyönteisille.
- Kasvintuotannon laatu ja ravintoarvo: esimerkiksi ravintoarvoa parantavat lajikkeet (kuten A-vitamiinia lisäävät ratkaisut) ovat esimerkkejä muuntelun käyttötarkoituksesta.
- Sairauksia ja tuholaisia vastaan kestävä puuvilla tai viruskestävä papaija: joissain maissa tällaiset lajikkeet ovat olleet käytössä pelastamassa satoja.
- Elintarvikkeiden prosessointi ja valmistus: mikrobit (bakteerit, hiiva) ja entsyymit, jotka on kehitetty tuottamaan tiettyjä aineita tehokkaammin tai puhtaammin, kuten juustonvalmistuksessa käytetty kimosiini.
- Merenelävät ja eläintuotteet: esimerkkinä markkinoille hyväksytty muunneltu lohi, joka kasvaa nopeammin.
Hyödyt
- Mahdollisuus lisätä satoisuutta ja ruuantuotannon tehokkuutta.
- Vähemmän tarvetta kastalle ja torjunta-aineille joissain käyttötapauksissa.
- Ravintoarvon parantaminen — esim. lisättyjen vitamiinien tai hapenoton kannalta hyödyllisten ominaisuuksien tuominen.
- Teolliset ja lääketeollisuuden sovellukset: insulinintuotanto, entsyymit, terveysvaikutteiset yhdisteet.
- Uudet tutkimusmahdollisuudet viljelyn kestävyydessä ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hallinnassa.
Riskit, huolenaiheet ja turvallisuusarviointi
Tieteelliset arvioinnit keskittyvät terveys- ja ympäristöriskeihin. Tyypillisiä huolenaiheita ovat mahdolliset allergiariskit, geenivirta luonnonvaraisiin populaatioihin, resistenssien kehittyminen tuholaisissa tai rikkakasveissa sekä biologinen monimuotoisuus. Lisäksi sosioekonomisia kysymyksiä nousee muun muassa siementen omistajuudesta ja pienten viljelijöiden vaikutusmahdollisuuksista.
Ennen hyväksyntää GM-tuotteet käyvät läpi riskinarvioinnin, jossa tarkastellaan mahdollisia terveysvaikutuksia, ympäristövaikutuksia ja teknisiä ominaisuuksia. Arviointikäytännöt ja kynnysarvot vaihtelevat maittain.
Sääntely ja merkintä
Sääntely on tärkeä osa GMO-tuotteiden käyttöä. Monissa maissa on tiukat pöytäkirjat tuotteen riskinarvioinnista, hyväksynnästä ja jäljitettävyydestä. Euroopan unionissa ja monissa muissa oikeuspiireissä vaaditaan, että elintarvikkeet, jotka sisältävät tai koostuvat GMOista tai joissa GMOja on käytetty tuotannossa, merkitään kuluttajille. Sääntelyt määrittävät myös, miten testaus ja valvonta toteutetaan.
Ympäristö- ja eettiset näkökulmat
GMO-keskustelussa korostuvat sekä ympäristö- että eettiset näkökulmat. Kannattajat nostavat esiin mahdollisuuden vähentää ympäristökuormitusta ja parantaa ravitsemusta, kun taas kriitikot varoittavat populaatioiden geneettisestä homogenisoitumisesta, pitkäaikaisvaikutuksista ja vaikutuksista paikalliseen maatilatalouteen. Julkinen hyväksyntä vaihtelee voimakkaasti alueittain ja kulttuureittain.
Tulevaisuuden näkymät
Teknologiat kuten gene editing (esim. CRISPR) tuovat uusia mahdollisuuksia tarkempaan muokkaukseen, joka voi nopeuttaa kehitystyötä ja vähentää ei-toivottuja muutoksia. Samalla käydään keskustelua siitä, miten uudet menetelmät tulisi säädellä ja merkitä. Tutkimus jatkuu myös terveellisempiin, kestävämpiin ja ilmastonkestävämpiin lajikkeisiin sekä teollisuuden uusiin käyttökohteisiin.
Yhteenvetona: geenimuunnellut elintarvikkeet kattavat laajan joukon tuotteita ja tekniikoita. Ne voivat tarjota merkittäviä hyötyjä, mutta niiden käyttö edellyttää huolellista riskinarviointia, läpinäkyvää sääntelyä ja keskustelua yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Asetus
Hallitusten lähestymistavat geneettisesti muunnettujen organismien (GMO) kehittämisen ja levittämisen arviointiin ja hallintaan vaihtelevat maittain. Merkittävimmät erot ovat Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä.
Yhdysvaltojen sääntelypolitiikka on biotekniikan sääntelyn koordinoidut puitteet. Politiikassa on kolme pääperiaatetta:
- Yhdistyneen kuningaskunnan politiikassa keskitytään geenimuuntelutekniikoiden tuotteisiin, ei itse prosessiin.
- Ainoastaan todennettavissa oleviin tieteellisiin riskeihin perustuvaa sääntelyä voidaan hyväksyä, ja
- Muuntogeeniset tuotteet ovat riittävän samankaltaisia kuin nykyiset tuotteet, jotta nykyiset lait riittävät tuotteiden tarkasteluun.
Euroopan unionin GMO-säännöt ovat maailman tiukimmat. Kaikkia muuntogeenisiä organismeja ja säteilytettyjä elintarvikkeita pidetään "uusina elintarvikkeina", ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) arvioi ne laajasti tapauskohtaisesti ja tieteellisesti. Lupakriteereissä on neljä laajaa luokkaa: "Turvallisuus, valinnanvapaus, merkinnät ja jäljitettävyys.
Monet tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nykyiset tutkimukset eivät ole riittävän hyviä, jotta voitaisiin olla varmoja muuntogeenisten elintarvikkeiden turvallisuudesta.
Merkintä
Yksi keskeisistä kysymyksistä on se, pitäisikö muuntogeeniset tuotteet merkitä. Etelä-Afrikassa tehdyssä vapaaehtoista merkintää koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että 31 prosentissa GMO-vapaiksi merkityistä tuotteista muuntogeenisten organismien pitoisuus oli yli 1,0 prosenttia.
Kanadassa ja Yhdysvalloissa muuntogeenisten elintarvikkeiden merkinnät ovat vapaaehtoisia. Euroopassa kaikki elintarvikkeet (mukaan lukien jalostetut elintarvikkeet) tai rehut, jotka sisältävät yli 0,9 prosenttia hyväksyttyjä muuntogeenisiä organismeja, on merkittävä.
Japanissa, Malesiassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa edellytetään merkintöjä, jotta ihmiset voivat valita, ovatko elintarvikkeet muuntogeenisiä, tavanomaisia vai luonnonmukaisia.
Esimerkkejä
Suurin osa Yhdysvalloissa käytetystä kasviöljystä tuotetaan muuntogeenisistä viljelykasveista. Kasviöljyä myydään suoraan kuluttajille ruokaöljynä, margariinina ja rasvanpoistoaineena, ja sitä käytetään valmisruoissa.
Soijapavuista noin 95 prosenttia Yhdysvaltojen sadosta on muuntogeenistä, ja noin 85 prosenttia maailman soijapapusadosta jalostetaan soijajauhoksi ja kasviöljyksi. Suurin osa soijapapusadosta viljellään öljyntuotantoa varten, ja runsaasti proteiinia sisältävää rasvattomaksi tehtyjä ja "paahdettuja" soijajauhoja käytetään tuotantoeläinten ja koirien ruokana. 98 prosenttia Yhdysvaltojen soijapapusadosta käytetään tuotantoeläinten ruokintaan. Pienempi osa soijapavuista käytetään suoraan ihmisravinnoksi.
Perunarutto
Tutkijat ovat tehneet geneettisesti muunnettuja perunoita, jotka ovat vastustuskykyisiä perunaruttoa vastaan. Tämä tauti aiheutti Irlannin perunan nälänhädän 1840-luvulla. EU:n hyväksyntä tarvitaan, ennen kuin tätä muuntogeenistä perunaa voidaan viljellä kaupallisesti.
Soijapapuviljelmät: suurin osa Yhdysvalloissa käytetystä soijasta on muuntogeenistä.
Muut lähteet
- Luettelo hyväksytyistä muuntogeenisistä kasveista
- Sheldon Krimsky.An Illusory Consensus behind GMO Health Assessment (Illusorinen konsensus muuntogeenisten organismien terveysvaikutusten arvioinnin taustalla).
| Viranomaisvalvonta: Kansalliskirjastot |
|
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on geneettisesti muunnettu ruoka?
V: Geneettisesti muunnetut elintarvikkeet ovat elintarvikkeita, jotka on tuotettu käyttäen geneettisesti muunnettuja organismeja (GM-organismeja). Muuntogeeniset elintarvikkeet sisältävät muuntogeenisiä organismeja.
K: Mitkä ovat esimerkkejä muuntogeenisistä elintarvikkeista?
V: Yleisiä esimerkkejä muuntogeenisistä elintarvikkeista ovat maissi, soijapapu, puuvilla ja rapsi. Ensimmäinen myytäväksi hyväksytty muuntogeeninen elintarvike-eläin on lohi. Muita esimerkkejä ovat soija-, maissi-, rypsi-, riisi- ja puuvillansiemenöljy.
Kysymys: Milloin muuntogeenisten elintarvikkeiden kaupallinen myynti alkoi?
V: Muuntogeenisten elintarvikkeiden kaupallinen myynti alkoi vuonna 1994, kun Calgene toi markkinoille ensimmäisen kerran viivästyneesti kypsyvän tomaatinsa.
Kysymys: Mitä ominaisuuksia käytettävissä olevilla ja tulevilla viljelykasveilla on?
V: Käytettävissä olevilla ja tulevilla viljelykasveilla on ominaisuuksia, kuten kestävyys rikkakasvien torjunta-aineita, hyönteisiä, viruksia ja sieniä vastaan, lisäravinteiden tuottaminen, nopeampi kasvu tai jokin muu hyödyllinen tarkoitus.
K: Onko muuntogeenisiä kotieläimiä olemassa?
V: Kyllä - myös muuntogeenisiä kotieläimiä on kehitetty kokeellisesti.
K: Miten bakteereja voitaisiin käyttää juuston valmistuksessa?
V: Parhaillaan tutkitaan bakteereja, jotka nopeuttaisivat juuston valmistusprosessia.
K: Miten hiivaa voitaisiin käyttää kaloripitoisen oluen valmistukseen?
V: Geenimuunneltua hiivaa voitaisiin käyttää vähemmän kaloreita sisältävän oluen valmistukseen.
