Lieventävä tekijä – määritelmä, esimerkit ja vaikutus rangaistukseen

Kuusitoista Afrikan maata on poistanut kuolemanrangaistuksen (tehnyt siitä laittoman maassa). Toiset 22 maata eivät ole käyttäneet kuolemanrangaistusta yli 10 vuoteen, tai niissä on voimassa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäys (kuolemanrangaistuksen väliaikainen lopettaminen).

Cornellin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan mukaan vuonna 2015 vain yhdessä niistä Afrikan maista, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään, oli lakeja lieventävistä tekijöistä. Kyseinen maa on Botswana.

Botswana

Botswanassa murhasta tuomittu henkilö saa kuolemanrangaistuksen, ellei hän pysty osoittamaan lieventäviä seikkoja. Botswanan laissa ei kuitenkaan sanota, mitä nämä lieventävät tekijät voisivat olla, eikä anneta esimerkkejä. Tämä tarkoittaa, että kukin tuomari voi itse päättää, onko jokin asia lieventävä tekijä.

Tuomarit ovat esimerkiksi aiemmin päättäneet, että lieventäviä tekijöitä ovat muun muassa:

Botswanan laki ei salli tuomareiden ottaa huomioon lieventäviä tekijöitä, jotka ovat peräisin ajalta ennen murhaa. Esimerkiksi jos henkilöä on pahoinpidelty lapsena tai jos uhri on pahoinpidellyt häntä, näitä ei voida katsoa lieventäviksi asianhaaroiksi. Lieventävinä seikkoina otetaan huomioon vain asiat, jotka tapahtuivat juuri murhan tapahtumahetkellä.

Pakollinen kuolemanrangaistus

Yhdeksässä kuolemanrangaistusta käyttävässä Afrikan maassa kuolemanrangaistus on pakollinen tietyistä rikoksista. Tämä tarkoittaa, että tuomioistuimet eivät ota huomioon mitään lieventäviä tekijöitä.

Nämä maat ovat:

Vain kahdessa maassa Amerikassa on teloitettu ihminen viimeisten kymmenen vuoden aikana: Yhdysvalloissa sekä St. Kitts ja Nevisissä. Loput maat ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen tai ne ovat lykänneet sen täytäntöönpanoa.

St. Kitts ja Nevis

St. Kitts ja Nevis teloitettiin viimeksi vuonna 2008.

St. Kitts ja Nevis sallii kuolemanrangaistuksen murhasta tai maanpetoksesta. Eräässä maan korkeimman oikeuden päätöksessä todetaan, että kuolemanrangaistusta saa käyttää vain "kaikkein poikkeuksellisimmissa ja äärimmäisissä murhatapauksissa". Laissa ei kuitenkaan näytä määriteltävän, mikä tekee murhasta "poikkeuksellisen" ja mitkä lieventävät seikat voivat estää kuolemanrangaistuksen langettamisen.

St. Kitts ja Nevisin laki kieltää sellaisten henkilöiden teloittamisen, jotka olivat alle 18-vuotiaita rikoksensa tehdessään.

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa lieventävät tekijät ovat erittäin tärkeitä kuolemanrangaistustapauksissa. Lieventävät tekijät voivat auttaa syyttäjiä päättämään, pyydetäänkö kuolemanrangaistusta. Myös Yhdysvaltain korkein oikeus on useaan otteeseen päättänyt, että tuomareiden ja valamiehistöjen on harkittava lieventäviä tekijöitä ennen kuin he päättävät tuomiosta.

Yhdysvaltain korkein oikeus on tehnyt pakollisesta kuolemanrangaistuksesta laittoman. Tuomioistuimen mukaan oikeudenmukaisuuden vuoksi jokaisen tuomarin tai valamiehistön on harkittava, ansaitseeko yksittäinen syytetty kuolemanrangaistuksen.

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä liittovaltion ja osavaltioiden laeissa olevista yleisimmistä lieventävistä tekijöistä:

• Vastaaja oli nuori tehdessään rikoksen, mutta ei kuitenkaan alle 18-vuotias.
• Vastaaja ei kyennyt ymmärtämään, kuinka väärin hänen rikoksensa oli (hänen toimintakykynsä oli heikentynyt).
• Vastaaja teki rikoksen ollessaan vakavasti mielisairas tai kärsi vakavista tunne-elämän ongelmista.
• Vastaaja oli päihtynyt huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena.

Pakolliset kuolemantuomiot

Neljässätoista Aasian ja Tyynenmeren alueen kuolemanrangaistusta käyttävässä maassa on pakollinen kuolemanrangaistus tietyistä rikoksista.

Nämä maat ovat:

Japani

Vuonna 1968 19-vuotias Norio Nagayama murhasi neljä ihmistä Japanissa. Japanin korkein oikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Samassa tuomiossa korkein oikeus määritteli yhdeksän eri asiaa, joita japanilaisten tuomioistuinten oli harkittava ennen kuolemantuomion antamista:

Nämä yhdeksän asiaa eivät kuitenkaan ole kaikki samanarvoisia. Esimerkiksi henkilöllä voi olla viisi lieventävää tekijää (hän oli nuori, hän tunsi itsensä kauheaksi rikoksen vuoksi ja niin edelleen). Jos uhrin perhe kuitenkin halusi kovasti, että murhaaja saa kuolemantuomion, tuomari saattoi määrätä kuolemantuomion silti. Tässä japanilaisessa järjestelmässä lieventävät seikat eivät "paina" raskauttavia seikkoja.

Kiina

Kiina alkoi 1990-luvun lopulla pyrkiä siihen, että rangaistukset vastaisivat rikosta sen sijaan, että monista rikoksista vaadittaisiin automaattisesti kuolemanrangaistusta. Esimerkiksi vuonna 1999 Kiinan korkein kansantuomioistuin päätti, että kuolemanrangaistusta ei pitäisi käyttää, jos on olemassa lieventäviä asianhaaroja - esimerkiksi jos murhan uhri on tehnyt jotain rikoksen aiheuttamiseksi tai tilanteen pahentamiseksi.

Vuonna 2012 Kiina laati uudet säännöt rikollisten tuomitsemisesta. Niihin sisältyy tiukempia sääntöjä tuomioiden määräämisestä, joten tuomareilla on muutamia erityisiä vaihtoehtoja tuomioita varten. Sitten he voivat miettiä lieventäviä (ja raskauttavia) tekijöitä päättääkseen, mikä näistä vaihtoehdoista sopii parhaiten rikokseen. Esimerkkejä näiden uusien sääntöjen mukaisista lieventävistä tekijöistä ovat antautuminen ja tunnustaminen poliisille.

Omien sanojensa mukaan korkein kansantuomioistuin totesi vuonna 2004 antamassaan raportissa, että se oli tehnyt parhaansa varmistaakseen, että "kuolemanrangaistusta sovelletaan vain hyvin pieneen määrään erittäin vakaviin rikoksiin syyllistyneitä rikollisia".

Lähi-itä

Politiikan tutkija Benjamin MacQueen kirjoittaa, että jotkut Lähi-idän maat, kuten Algeria, antavat "lievennettyjä tuomioita" henkilöille, jotka kuuluvat terroristiryhmiin tai kapinallisryhmiin (ryhmät, jotka taistelevat eri hallituksia vastaan Lähi-idässä). Hän sanoo, että näiden ihmisten kuolemantuomio kumotaan ja heidän vankeusrangaistuksiaan lyhennetään vuosilla tai jopa vuosikymmenillä. Näin valtio ja vankilaviranomaiset voivat näyttää siltä, etteivät he ole tehneet mitään väärää, vaan päästävät ihmiset ennenaikaisesti vapaaksi, koska he ovat käyttäytyneet hyvin vankilassa. Samalla terroristit ja kapinalliset voisivat palata taistelemaan, ja valtiot voisivat tukea heitä näyttämättä siltä, että he todella tekisivät niin.

Tammikuussa 2016 Valko-Venäjä oli ainoa maa Euroopassa ja Keski-Aasiassa, jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä. Joissakin muissa maissa on edelleen kuolemanrangaistuslainsäädäntöä, mutta ne eivät ole käyttäneet kuolemanrangaistusta yli 10 vuoteen, tai niissä on kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäys (väliaikainen keskeytys).^p. 41 Valko-Venäjän lisäksi ketään ei ole teloitettu Euroopassa vuoden 1997 jälkeen.

Euroopan unioni vastustaa jyrkästi kuolemanrangaistusta ja taistelee sen puolesta, että kuolemanrangaistus lopetetaan kaikkialla Euroopassa. Kaikkien maiden, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, on ensin lopetettava kuolemanrangaistus omassa maassaan.

Valko-Venäjä

Valko-Venäjän laki sallii kuolemanrangaistuksen murhasta, kuolemaan johtavasta terrorismista, maanpetoksesta, sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta.

Ainoa Valko-Venäjän laeissa mainittu lieventävä tekijä on mielisairaus. Jos henkilö sairastuu mielenterveysongelmista tuomionsa jälkeen, eikä hän pysty ymmärtämään tai hallitsemaan käyttäytymistään, hänelle ei anneta kuolemanrangaistusta. Jos hän kuitenkin toipuu, hänet teloitetaan riippumatta siitä, kuinka kauan siitä on kulunut.

Valko-Venäjän laissa luetellaan myös tietyt ihmisryhmät, joita ei voida teloittaa. Näitä ryhmiä ovat mm:

• henkilöt, jotka olivat alle 18-vuotiaita tehdessään rikoksensa.
• Naiset
• Ihmiset, jotka ovat tuomion antamishetkellä yli 65-vuotiaita.

Toisen maailmansodan jälkeisten Nürnbergin oikeudenkäyntien päätyttyä maailman tärkeimmät kansainväliset tuomioistuimet ovat kieltäneet kuolemanrangaistuksen omissa tuomioistuimissaan. Esimerkiksi vuonna 1993 Yhdistyneet Kansakunnat perusti entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (joka nostaa edelleen syytteitä vuonna 2016). Vuonna 1994 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto perusti Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkimaan ja rankaisemaan Ruandan kansanmurhan aikana tehtyjä rikoksia. Kumpikaan näistä tuomioistuimista ei saanut antaa kuolemantuomioita.

Kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin vuonna 1998 pysyväksi kansainväliseksi tuomioistuimeksi. Sen tehtävänä on tutkia ja tuomita sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhia missä päin maailmaa tahansa. Vaikka nämä rikokset olisivat kuinka pahoja, ICC ei kuitenkaan saa käyttää kuolemanrangaistusta rangaistuksena.