Materialismi – filosofinen määritelmä, historia ja keskeiset näkökulmat

Materialismi – kattava selitys: filosofinen määritelmä, historia ja keskeiset näkökulmat. Tutustu materialismin kehitykseen, argumentoihin ja nykytulkintoihin.

Materialismi on filosofinen uskomus, jonka mukaan maailma koostuu aineesta, eikä muunlaisia entiteettejä (asioita) ole olemassa. Kaikki koostuu aineesta. Asiat, jotka eivät koostu aineesta, kuten tietoisuus, ovat seurausta aineen tekemistä toimista. Toisin sanoen aine on ainoa todellinen aine. Fysikalismi on siihen liittyvä termi.

Määritelmä ja perusnäkemys

Materialismi korostaa, että ontologinen perustaso on fysikaalinen: kaiken, mitä on, voidaan selittää aineeseen, sen ominaisuuksiin ja siihen kohdistuviin prosesseihin pohjautuen. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että nykyisen fysiikan jokainen yksityiskohta olisi jo tiedossa, vaan että lopulta selitykset palautuvat fysikaalisiin tekijöihin. Nykyisessä keskustelussa käytetään usein termiä fysikalismi viittaamaan tarkempiin versioihin materialismista, joissa korostetaan fysikaalisten teorioiden merkitystä ja mahdollisuutta selittää kaikki ilmiöt.

Materialismi ja uskonto

Erityisesti materialisti ei usko jumaliin tai muihin yliluonnollisiin olentoihin. Materialistin mielestä ajatus hengestä on joko merkityksetön tai tieteellisesti todistamaton. Siksi materialistit ovat määritelmän mukaan myös ateisteja, vaikka kaikki ateistit eivät olekaan materialisteja. On kuitenkin huomattava, että materialismi ja ateismi eivät ole täysin synonyymejä: joku voi olla naturalistinen mutta myöntää esimerkiksi jonkinlaisen kosmisen tai henkisen selityksen, joka ei ole perinteistä uskonnollista uskoa.

Historia

Materialismin juuret ulottuvat antiikin ajatteluun. Materialismin alkuperä on eräänlaisessa muinaiskreikkalaisessa filosofiassa. Thales, Epikuros ja Lucretius ovat varhaisia materialistisia filosofeja. Ajatus esiintyi myös muissa antiikin kulttuureissa, ja keskeisenä piirteenä oli pyrkimys selittää luonnon ilmiöt ilman yliluonnollisia selityksiä.

Myöhemmin keskiajalla ja uudella ajalla materialismi kehittyi edelleen, ja 1800-luvulla se yhdistyi esimerkiksi poliittisiin ja yhteiskunnallisiin teorioihin (kuten marxilaisuus, joka tunnetaan nimellä historiallinen ja dialektinen materialismi), sekä luonnontieteiden edistymisen myötä syntyneisiin fysikaalisiin selitysmalleihin.

Nykyaikaiset lähestymistavat ja termistö

Nykyaikaiset filosofiset materialistit laajentavat määritelmää sisällyttämällä siihen myös muita tieteen todistamia peruskokonaisuuksia, kuten energian, voimat ja avaruuden kaarevuuden. Aineen ja energian tiedetään olevan vaihdettavissa keskenään, ja paljon muuta, kuten painovoima, johtuu aineesta. Aineen käsite itsessään ei kuitenkaan ole täysin selvä.

Materialismin eri muotoja ovat muun muassa:

• Reduktiivinen materialismi: pyrkii selittämään ilmiöt täysin fysikaalisten osien ja prosessien avulla (esim. mielen tilat hermosolujen tilojen kautta).
• Ei-reduktionistinen materialismi: hyväksyy, että korkeammantason ilmiöillä (kuten elämä, tietoisuus tai sosiaaliset rakenteet) on ominaisuuksia, joita ei ole helppo tai kannattavaa täysin pelkistää mikrotasolle, mutta silti ne ovat fysikaalisesti riippuvaisia.
• Identiteettiteoriat: väittävät, että mentaaliset tilat ovat identtisiä tiettyjen aivotilojen kanssa (tyyppi- tai token-identiteetti).
• Eliminativismi: ehdottaa, että osa tavallisesta psykologisesta käsitteistöstä (kuten tietyt folk-psykologian käsitteet) on virheellisiä ja korvattava tieteellisillä käsitteillä.
• Historinen/dialektinen materialismi: keskittyy taloudellisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden merkitykseen ihmisten elämässä ja historiassa (marxilainen perinne).

Tietoisuus, mieli ja materialismi

Tietoisuus on materialismin keskeinen haaste. Monille materialisteille tietoisuus selittyy aivoprosessien emergenttinä ilmiönä: tietyt aivojen fysikaaliset järjestelyt tuottavat subjektiivisen kokemuksen. Toisaalta on olemassa argumentteja, kuten tietoinen kokemus (qualia) ja niin kutsuttu "hard problem of consciousness", jotka esittävät vaikeuksia puhtaalle reduktionistiselle selitykselle. Vastauksia näihin ongelmiin ovat mm. emergenssin käsitteen täsmentäminen, supervenienssi (mentaalisten tilojen riippuvuus fysikaalisista tiloista) ja kehitykset kognitiotieteissä ja neurotieteissä.

Materialismi ja tiede

Materialismi on usein läheisessä yhteydessä tieteelliseen maailmankuvaan, koska se asettaa fysikaalisen tutkittavaksi ja testattavaksi perustaksi. Materiaaliset selitykset hyötyvät fysiikan, kemian, biologian ja neurotieteen menetelmistä. Samalla materialismi kohtaa kysymyksen siitä, voiko tiede koskaan kattaa kaikki selitystasot tai kuvata täysin subjektiivisia kokemuksia.

Kritiikki ja vaihtoehdot

Materialismia vastaan on esitetty useita filosofisia kritiikkejä ja vaihtoehtoisia näkemyksiä:

• Dualismi: väittää, että mielen ja aineen luonne on perustavasti eri (cartesialainen mielen ja ruumiin dualismi on klassinen muoto).
• Idealismin muodot: pitävät tietoisuutta tai henkisiä olioita perustavana.
• Panpsykismi: ehdottaa, että tietoisuuden kaltaisia perusominaisuuksia on jossain määrin läsnä kaikessa aineessa.
• Käytännölliset ja normatiiviset kritiikit: kysyvät, miten materialismi ottaa huomioon arvot, merkityksen ja tarkoituksen — vai tyrmääkö se nämä käsitteet selitettäväksi yksinomaan fysikaalisesti.

Materialistit ovat vastanneet kritiikkiin esimerkiksi korostamalla tieteellisen selityksen voimavaroja, kehittämällä hienovaraisempia materialismin muotoja ja osoittamalla, että monet näennäiset ongelmat johtuvat käsitteellisista epäselvyyksistä.

Vaikutus yhteiskuntaan ja kulttuuriin

Materialistisilla näkemyksillä on ollut laajoja vaikutuksia tieteen, filosofian ja yhteiskunnallisen ajattelun kehittymiseen. Esimerkiksi luonnontieteellinen maailmankuva, sekulaari etiikka ja monet sosiaalisten liikkeiden teoriat ovat ammentaneet materialistisista periaatteista. Samalla keskustelu materialismin rajoista on innoittanut monitieteistä tutkimusta tietoisuudesta, emergenssistä ja kompleksisista järjestelmistä.

Yhteenveto

Materialismi on monimuotoinen suuntaus, joka asettaa fysikaalisen todellisuuden ontologiseksi perustaksi ja pyrkii selittämään maailman ilmiöt aineeseen ja sitä koskeviin prosesseihin palautuvilla selityksillä. Se kohtaa sekä tieteellisiä vahvistuksia että filosofisia haasteita, erityisesti tietoisuuden ja arvokysymysten alueilla. Erot materialismin eri muodoissa — reduktionistisesta ei-reduktionistiseen ja historialliseen materialismiin — tarjoavat erilaisia vastauksia siihen, miten ja millä tasoilla selityksiä kannattaa etsiä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä materialismi on?

K: Mitä on fysikalismi?

K: Uskovatko materialistit yliluonnollisiin entiteetteihin?

K: Ovatko kaikki ateistit myös materialisteja?

K: Mitä moderni filosofinen materialismi sisältää?

K: Mitkä muut filosofian lajit jakavat joitakin tavoitteita materialismin kanssa?

K: Keitä olivat varhaiset materialistiset filosofit?

Hae kirjaimella