Mixed martial arts

Säännöt

MMA-ottelun järjestäjät voivat päättää ottelun säännöt. Ei ole olemassa yhtä ihmisryhmää, joka päättäisi kaikkien MMA-otteluiden säännöt. Jotkin valtiot sääntelevät kaikkia ammattilaisotteluita, myös MMA-otteluita, ja asettavat joitakin sääntöjä.

MMA-otteluissa oli aikoinaan vain vähän sääntöjä, mutta nykyään niissä on monia sääntöjä ottelijoiden suojelemiseksi. Nyrkkeilyssä (ja muissa kamppailulajeissa) on myös monia sääntöjä, jotka eroavat MMA:n säännöistä.

Taistelijat voivat käyttää ottelussa mitä tahansa haluamaansa taistelulajia tai taitoyhdistelmää. Näissä otteluissa ottelijat voivat taistella seisten lyönneillä, potkuilla ja muilla iskuilla, clinchissä, jossa ottelijat tarttuvat toisiinsa seisten, tai maassa.

Laittomat lakot

Esimerkki laittomasta lyönnistä on 12-6 kyynärpäälyönti. Se on laiton Unified Rules of Mixed Martial Arts -sääntöjen mukaan, joissa sitä kutsutaan "lyönniksi alaspäin kyynärpäällä". Kielto tehtiin lääketieteellisistä ja turvallisuussyistä, koska on todennäköistä, että vastustajille aiheutuu vakavia vammoja, jos niitä käytetään.

Päihitä

Kumpikin ottelija yrittää voittaa toisensa joko alistamalla tai tyrmäämällä. Kukin ottelu voi kestää vain tietyn ajan, ja ajan päätyttyä tuomarit päättävät, kuka on voittaja. Ottelun tuomari varmistaa, ettei kukaan loukkaannu pahasti ja että sääntöjä noudatetaan.

Mixed Martial Artsin historia

Alkuperä

Pankration oli vanha aseettoman taistelun tyyli. Antiikin kreikkalaiset ottivat tämän lajin mukaan olympialaisiin vuonna 648 eaa. Joitakin julkisia otteluita käytiin 1800-luvun lopulla. Ne edustivat eri kamppailutyylejä, kuten jujutsua, painia, kreikkalais-roomalaista painia ja muita kamppailutyylejä kilpailuissa ja haasteissa eri puolilla Eurooppaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen paini syntyi uudelleen kahdessa päävirrassa. Ensimmäinen virtaus oli todellista kilpailua; toinen virtaus alkoi riippua enemmän koreografiasta ja suurista julkisista esityksistä, joista syntyi ammattipaini.

Kamppailulajityypit

Nykyaikaisen sekakamppailulajin (MMA) juuret ovat kahdessa kilpailulajissa: Vale Tudo (Brasilia) ja japanilainen Shootfighting.

Vale Tudo

Vale Tudo sai alkunsa noin vuonna 1930, kun Carlson Gracie kutsui jokaisen kilpailijan mukaan otteluun. Se oli niin sanottu "Gracie's Challenge". Myöhemmin Hélio Gracie ja Gracie-perhe jatkoivat tätä. Vale Tudo tarkoittaa suomeksi "kaikki on sallittua", sillä siinä ei ollut juuri mitään sääntöjä.

Japanilainen Shootfighting

Noin vuonna 1970 Antonio Inoki järjesti Japanissa sarjan mixed martial arts -otteluita. Ne olivat voimia, jotka tuottivat Shootwrestlingin, ja ne aiheuttivat myöhemmin ensimmäisen Shooto-nimisen sekakamppailulajien organisaation kehittymisen. Sekakamppailulajit saivat suuren suosion Yhdysvalloissa vuonna 1993, kun Rorion Gracie auttoi luomaan ensimmäisen UFC-tapahtuman, joka oli yksi varhaisimmista MMA-tapahtumista Yhdysvalloissa . Vuonna 1997 Japanissa kiinnostus tätä lajia kohtaan johti sekataistelulajien suuremman organisaation - Pride Fighting Championshipin - perustamiseen.

Missä niitä harjoitettiin

Gracie-perhe aiheutti turnausten, kuten UFC:n, tunnettuuden. On huomattava, että UFC on tunnetuin turnaus, mutta brasilialaista jujutsua harrastavat henkilöt eivät yleensä käytä iskuja. Gracie-perheellä oli epäilemättä tärkeä rooli Vale Tudon avointen kilpailujen luomisessa ja niiden tunnetuksi tekemisessä television kautta. Kuitenkin ennen kuin kukaan loi UFC:n tai Shooton, joissa kaikkia itsepuolustusmenetelmiä edustavat henkilöt voivat taistella, oli jo olemassa tällaisia sekakamppailulajeja.

Kilpailijoiden asteittainen kehitys

Noin vuonna 1990 kolme tyyliä olivat kuuluisia niiden tehokkuudesta kilpailuissa sekataistelulajeissa: paini, brasilialainen jujutsu ja shootwrestling. Tämä voi johtua siitä, että niissä kiinnitetään huomiota otteiden avulla tapahtuvaan taisteluun. Ennen vuotta 1990 promoottorit järjestivät vain vähän sekakamppailulajien kilpailuja, ja jotkut kamppailulajit perustuivat iskuihin. Siksi useimmat näiden lajien ohjaajat olivat luultavasti kiinnittäneet liian vähän huomiota otteisiin.