Malli 1857 12-pounder Napoleon Field Gun, jota Yhdysvaltain armeija kutsui virallisesti nimellä "light 12-pounder gun" (kevyt 12-pounder tykki), oli suosituin sileäpiippuinen tykki, jota käytettiin Yhdysvaltain sisällissodassa. Tykki sai nimensä Ranskan presidentin ja keisarin Napoleon III:n, Napoleon Bonaparten veljenpojan, mukaan.

 

Model 1857, yleisemmin "Napoleon", suunniteltiin korvaamaan vanhempia kenttätykistötyyppejä yhdistämällä niiden parhaat ominaisuudet. Se oli lyhytpiippuinen sileäpiippuinen tykki, joka tunnettiin erityisesti monipuolisuudestaan, luotettavuudestaan ja suhteellisesta keveydestään verrattuna joihinkin raskaampiin tykkeihin. Napoleonia valmistettiin sekä pronssista että myöhemmin myös valuraudasta, mutta sotilaallinen suosio syntyi etenkin pronssiversioiden kestävyydestä ja pienemmästä räjähdysriskistä lyijypatruunoita käytettäessä.

Rakenne ja ominaisuudet

Napoleonilla oli noin 4,62 tuuman (noin 117 mm) kaliiperi ja se oli suunniteltu ampumaan 12 paunan (12-pound) painoisia ammuksia. Se oli käytännössä kompromissi kenttätykin ja tykinkanuunan välillä: riittävän tehokas kantamaan suoria laukauksia (solid shot) ja samalla soveltuva räjähtävän kranaatin ja canister-tyyppisen lähitaistelukyvyn käyttöön. Tyypillinen miehistö oli 6–8 miestä, ja tykkiä vedettiin hevosilla limberin ja caissonin avulla.

Ammukset ja taisteltaktiikka

Napoleon pystyi ampumaan useita ammusrakenteita, muun muassa:

  • Solid shot (luoti) suoria, läpäiseviä laukauksia varten pitkällä kantamalla;
  • Räjähtävät kranaatit tai kuoret, jotka soveltuvat joukkojen ja asemien tuhoamiseen;
  • Spherical case (ns. shrapnel) eli sirpalekranaatti, joka räjähtäessään levitti pieniä kuulia laajalle alueelle;
  • Canister eli kartiomainen lähitaisteluammus, erittäin tappava muutaman sadan metrin sisällä.

Näiden vaihtoehtojen vuoksi Napoleon oli taktisesti hyvin käyttökelpoinen: se pystyi vaihtamaan nopeasti ammustyyppejä tilanteen mukaan ja antamaan tukea jalkaväen etenemiselle tai torjumiselle niin kauas kuin suora ampumaetäisyys antoi myöten.

Käyttö Yhdysvaltain sisällissodassa

Napoleon oli sekä Unionin että Konfederaation tykistöissä laajalti käytössä. Sen yksinkertaisuus, luotettavuus ja monikäyttöisyys tekivät siitä yhden sodan tunnetuimmista ja käytetyimmistä kenttätykeistä. Napoleoneja näkyi monissa merkittävissä taisteluissa, ja niitä käytettiin niin päärintamilla kuin pienemmissä kohtaamisissakin. Tykin helppo huollettavuus ja vakaus tekevät siitä usein mainitun esimerkin onnistuneesta sotatekniikan kehityksestä ajanjaksolla.

Valmistus ja variaatiot

Useat yhdysvaltalaiset tehtaat ja valimon tuotantolaitokset valmistasivat Napoleoneja. Vaikka aiemmin suosittu materiaali oli pronssi, sodan edetessä myös valurauta yleistyi materiaalina valmistuskustannusten ja raaka-aineiden saatavuuden vuoksi. Näin syntyi variaatioita, mutta perusrakenne ja käyttötarkoitus pysyivät samoina.

Perintö

Napoleon lukeutuu historian menestyksekkäimpiin kenttätykkeihin sen monikäyttöisyyden ja suuren määrän takia. Nykyään monet museoiden kokoelmat ja muistomerkit esittävät näitä tykkejä, ja ne ovat tärkeä esine Yhdysvaltain sisällissodan historiallisen tutkimuksen ja esittelyn kannalta. Napoleonia pidetään usein esimerkkinä suunnittelusta, joka yhdistää yksinkertaisuuden ja tehokkuuden kenttäolosuhteissa.