Suupolttoase (tunnetaan myös nimillä suulukkoase tai vanhastaan sulkukivääri) on mikä tahansa ampuma-ase, jossa ammus ja yleensä myös ajopanos eli polttoaine ladataan aseen suusta (piipun aukeamasta). Tämä eroaa nykyaikaisista perinteisesti suositummista, takaa eli lukosta ladattavista aseista, joissa lataus tapahtuu piipun takaosasta. Suupolttoaseet ovat usein yksisyöttöisiä, mutta rakenteeltaan ja käyttötavaltaan moninaisia.
Määritelmä ja rakenne
Suupolttoaseissa lataus tapahtuu aina piipun etuosasta. Tyypillinen latausjärjestys on: mitattu annos polttoainetta, ruutia muistuttava täyte tai muu ajopanos, sen päälle joko irtonainen tai kiinteä ammus ja lopuksi sytytyreikä tai -aukko, jonka kautta sytytys tapahtuu. Termi "sulkukivääri" voi viitata myös ampujia, jotka käyttävät näitä aseita. Suupolttoaseita on sekä rihlattu että sileäpiippuinen muotoisina, ja niiden kaliipereja.
Tyypit ja sytytysmenetelmät
Suupolttoaseissa on käytetty useita eri sytytys- ja laukaisumekanismeja ajan kuluessa. Nykykielellä puhutaan erilaisista laukaisumekanismeista, joihin kuuluvat historiallisen kehityksen mukaisesti mm. tikku- eli matchlock-järjestelmä, pyörälukko (wheel lock), kivilukko- eli flintlock-järjestelmä sekä iskusytytysjärjestelmät. Esimerkiksi varhaisista teräväpiippuisista metsästyskivääreistä tunnetaan mm. iskukiväärimallit, kuten Pennsylvania-rynnäkkökivääri (tunnettu myös nimellä Kentucky-rynnäkkökivääri 1800-luvun jälkeen), jotka edustavat yhtä kehityspolkua.
Historia
Suupolttoaseet ovat olleet käytössä keskiajasta lähtien, ja ne olivat laajasti levinneitä aina 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin keskitetyt patruunat ja lukon takalataus alkoivat syrjäyttää niitä sotilas- ja metsästyskäytössä. Erilaiset sytytysratkaisut ja piipun valmistustekniikat kehittyivät vähitellen, jolloin tarkkuus ja latausnopeus paranivat. Rihlattujen suupolttoaseiden tarkkuus teki niistä suositun valinnan pitkän matkan metsästyksessä ja tarkkuusammunnassa.
Käyttö nykypäivänä
Tänään termiä käytetään useimmiten mustaruutiaseisiin liittyen. Harrastus- ja perinnekäytössä suupolttoaseet ovat suosittuja historiallisissa reenactmenteissa, perinteisessä metsästyksessä sekä kokoelmissa. Suupolttoaseissa käytetään yleensä, mutta ei aina, irtonaista polttoainetta (kuten ruutia) ja ammusta sekä erillistä sytytys- tai käynnistysmenetelmää. Myös suurempia kaliipereja on valmistettu; suupolttoasetekniikkaa on sovellettu kaikenlaisista tykeistä aina pienempiin pistooleihin asti.
Turvallisuus ja huolto
Suupolttoaseet vaativat huolellista käsittelyä: oikein mitattu ajopanos, puhdas latausaukko ja sopivat sytytyaineet ovat tärkeitä sekä turvallisuuden että luotettavuuden kannalta. Mustaruutia ja muita perinteisiä polttoaineita käyttävät aseet vaativat säännöllistä puhdistusta ja huoltoa, sillä jäännösaineet korrodoivat ja voivat heikentää piipun sekä lukkojärjestelmän toimintaa. Useissa maissa suupolttoaseiden käyttö ja omistus on säädeltyä, joten paikalliset lait ja määräykset tulee aina tarkistaa ennen aseiden hankintaa tai käyttöä.
Yhteenveto: Suupolttoase on laaja käsite, joka kattaa erilaiset muotoiset ja käyttötarkoitukseltaan vaihtelevat aseet. Ne erottaa nykyaikaisista takalatausaseista se, että lataus tapahtuu piipun suusta, ja niiden historia ulottuu satojen vuosien taakse. Nykyisin suupolttoaseita arvostetaan erityisesti perinteen, historian ja harrastamisen näkökulmista.
