Vuoristokääpiöpossumi (Burramys parvus) on pieni, hiiren kokoinen (painaa noin 45 g) yöeläin Australiassa. Sitä tavataan korkealla (1300–2230 metriä) Victorian eteläosissa ja Victorian rajaa lähestyen sekä Uuden Etelä-Walesin Kosciuszkon kansallispuiston kalliojyrkänteillä ja lohkarekentillä. Laji on sopeutunut elämään kylmissä, lumipeitteisissä olosuhteissa, joissa se käyttää koloja ja kiviainesten muodostamia kätköjä suojanaan ja talvehtimispaikkoinaan.
Kuvaus ja ravinto
Vuoristokääpiöpossumin vartalon pituus on noin 11 cm ja pitkä, kurottava häntä noin 14 cm, jolloin häntä on vartaloa pidempi ja auttaa kiipeilyssä ja tasapainossa. Turkki on pehmeä ja kylkeen usein vaaleampia juovia. Laji on ainoa elossa oleva Burramys-suvun edustaja ja sen ulkonäössä on sekä possumimaisia että hiirimäisiä piirteitä.
Ruokavalio on monipuolinen: se syö hyönteisiä, lihaisempia hedelmiä, pähkinöitä, nektarista, siemenistä koostuvaa ravintoa ja erityisen tärkeänä ajoittaisena ravinnonlähteenä tunnetaan bogong-kääriäiset. Kesäaikaiset runsaat hyönteismäärät ja kääriäiset ovat tärkeitä vararavintoa talvea varten rasvan kertymisessä ja onnistuneessa lisääntymisessä.
Löytäminen ja taksonomia
Vuoristopyhimyspossumin (tai vuoristokääpiöpossumin) fossiileja kuvasi ensimmäisenä Robert Broom vuonna 1896. Laji kuului pitkään niin sanottuihin Lazarus-taksoneihin: sitä pidettiin sukupuuttoon kuolleena, kunnes elävä yksilö löydettiin vuonna 1966 Mount Hotham -alueen hiihtomajasta. Nykyisin laji tunnistetaan selvänä osana australialaista faunaa ja sen asema evolutionäärisesti kiinnostavana "elävänä fossiilina" on tunnustettu.
Tämä opossumi kuuluu Lazarus-taksoniin ja on ainoa elossa oleva Burramys-suvun laji.
Levinneisyys, populaatiot ja käyttäytyminen
Tiedetään olevan olemassa kolme maantieteellisesti erillistä populaatiota, jotka ovat geneettisesti erillisiä. Suurimman osan vuotta urokset ja naaraat elävät erillään: naaraat suosivat kalliorinteiden lohkareisia alueita, kun taas urokset liikkuvat usein reunavyöhykkeillä ja alemmilla korkeuksilla. Lisääntymisaikana urokset siirtyvät naaraiden elinalueille ja paritussuhteet syntyvät.
Vuoristokääpiöpossumi on pääasiassa yöaktiivinen. Talvella laji viettää pitkän hibernointijakson kivi- ja maanalaisten kolojen suojissa, jossa yksilöt voivat käyttää torporia energiankulutuksen vähentämiseksi. Lumipeite on tärkeä hibernakulaatioiden eristyskerros: kylmän kauden lieventyminen ja lumipeitteen katoaminen heikentävät talvehtimismahdollisuuksia.
Uhkat ja suojelu
Lajia uhkaavat erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset: vähenevä lumipeite ja lämpötilan nousu heikentävät talvehtimisedellytyksiä ja muuttavat hyönteiskantojen ajoittumista. Lisäksi elinympäristön pirstoutuminen, ihmisen toiminta (hiihtokeskusten laajentaminen, tieverkosto) ja vieraslajit kuten ketut ja villikissat aiheuttavat merkittäviä uhkia. Suuret maastopalot, esimerkiksi 2019–2020 Australian laajat bushfiret, tuhosivat tärkeitä elinalueita ja vaikuttivat populaatioihin pahasti.
Suojelutoimia ovat elinympäristön suojelu, tutkimus ja seuranta, petoeläinten torjunta, tien alitusten rakentaminen etenkin lisääntymisaikana liikennekuolemien vähentämiseksi (esimerkiksi eräs alueella rakennettu "rakkauden tunneli") sekä lisääntymis- ja siirto-ohjelmat. Kansalliset suojeluorganisaatiot ja eläintarhat tekevät yhteistyötä lisääntymis- ja vapautusohjelmissa, joilla pyritään vahvistamaan haavoittuvia populaatioita ja luomaan yhteyksiä eristyneiden pesimäalueiden välille.
Merkitys ja tulevaisuus
Vuoristokääpiöpossumi on ainutlaatuinen osa Australian alppien ekosysteemiä ja sillä on sekä tieteellistä että suojelullista arvoa. Sen säilyttäminen edellyttää laaja-alaista ilmastonmuutoksen ja elinympäristöriskien huomioon ottamista sekä paikallista suojelun ja ihmistoiminnan yhteensovittamista. Pitkän aikavälin suojelun kannalta keskeisiä toimenpiteitä ovat lajikohtainen tutkimus, elinympäristöjen yhteyksien palauttaminen sekä kansainvälisten ja paikallisten toimijoiden yhteistyö.