Lazarus-taksoni — paleontologian käsite: katoavat ja palaavat lajit
Lazarus-taksoni: paleontologian ilmiö, jossa lajit katoavat fossiilirekisteristä ja palaavat myöhemmin — syyt, esimerkit ja merkitys fossiilitutkimuksessa.
Paleontologiassa Lazarus-taksoni (monikko taksonit) on taksoni, joka katoaa yhdestä tai useammasta fossiilirekisterin jaksosta ja ilmestyy myöhemmin uudelleen. Termi viittaa Johanneksen evankeliumiin, jossa Jeesuksen väitetään herättäneen Lasaruksen kuolleista. Lazarus-taksonit voivat ilmetä fossiiliaineistossa joko, koska taksonit todella selviytyvät pieninä populaatioina ja palaavat näkyviksi vasta myöhemmin, tai siksi että rekisterin aukot ja näytteenotto-artefaktat peittävät niiden jatkuvan esiintymisen.
Mitkä tekijät selittävät Lazarus-ilmiön?
- Näytteenoton ja fossiilisoitumisen epätäydellisyys: vain hyvin pieni osa eliöistä fossiilisoituu ja löydetään; tämä voi johtaa aukkoihin taksonin stratigrafisessa esiintymisessä. Tähän liittyy myös paleontologian käytännön rajoitteet ja alueellinen näytteen puute.
- Pienet populaatiot ja refugiat: taksoni voi jäädä pieneen, paikalliseen refugioon, jossa sen fossilisoitumismahdollisuudet ovat pienet, kunnes populaatio kasvaa ja leviää uudelleen.
- Levinneisyyden muutokset: elinalueen siirtyminen alueille, joiden sedimenteistä ei ole säilynyt fossiileja, voi aiheuttaa näennäisen katoamisen.
- Signor–Lipps-ilmiö: satunnainen väärässä kohdassa päättyvä fossiilirekisteri saa lajin viimeisen esiintymisen näyttämään aikaisemmalta kuin todellinen sukupuutto.
- Uudelleenkuvittelu (reworking) ja näytteen sekaantuminen: vanhat fossiilit voivat tippua ja siirtyä nuorempiin kerroksiin (ns. zombie-taksoni), jolloin näyttää siltä, että laji on "palannut".
Esimerkkejä ja tunnettuja tapauksia
Tunnettu elävin esimerkki on Latimeria (coelacanth), joka löydettiin elävänä 1938 sen jälkeen kun sen fossiiliset edustajat tunnettiin pitkään vain muinaiskertomuksista. Toisia esimerkkejä ovat mm. monoplacophorat, joita pidettiin sukupuuttoon kuolleina vuosituhansia mutta jotka löydettiin elävinä 1950-luvulla, sekä nykyaikaisista kasveista esimerkiksi Wollemia nobilis (Wollemi-puu), joka löydettiin luonnosta 1994.
Erot muihin käsitteisiin
- Elvis-taksoni: näennäispaluu, jossa uudelleen löydettynä oleva fossiili ei edusta samaa evolutiivista linjaa vaan toisessa taksonissa syntynyttä samankaltaisuutta (konvergentti ulkonäkö).
- Zombie-taksoni: aiemmin muodostuneiden fossiilien uudelleen siirtyminen nuorempiin kerroksiin, mikä voi johtaa väärään tulkintaan ajallisesta esiintymisestä.
- Lazarus-taksoni: merkitsee yleensä todellista jatkumoa, mutta fossiiliaineiston puutteiden vuoksi taksoni näyttää katoavan ja palaavan.
Miksi käsite on merkityksellinen?
Lazarus-käsitteen ymmärtäminen on tärkeää sekä paleontologiassa että nykybiologisessa suojelussa, koska se tuo esiin fossiiliaineiston rajoitukset ja vaikuttaa arvioihin sukupuuttojen ajoittumisesta sekä biologisen monimuotoisuuden kehityksestä. Kun fossiilirekisterin aukkoja ja näytteenoton vinoumia huomioidaan, voidaan tehdä luotettavampia johtopäätöksiä sukupuuton dynamiikasta ja lajien eloonjäämisestä vaikeina aikoina.
Tutkimusmenetelmät ja käytännöt
- Parannettu näytteenotto ja kohdennetut kaivaushankkeet voivat paljastaa aiemmin puuttuvia esiintymiä.
- Sukupuu- ja molekyylitiedot auttavat ratkaisemaan, ovatko nykylajit suoria jatkumoita fossiiliedustajille vai eriytyneitä samankaltaisuuden vuoksi.
- Tilastolliset menetelmät, kuten luottamusvälit viimeiselle esiintymiselle, auttavat arvioimaan, kuinka todennäköistä on, että fossiilirekisterin aukko kuvaa todellista sukupuuttoa.
Yhteenvetona: Lazarus-taksoni on käsite, joka muistuttaa fossiiliaineiston rajoitteista ja siitä, että taksonin näennäinen katoaminen ei aina tarkoita todellista sukupuuttoa. Selkeä erottelu oikeiden eloonjäämisten, näytteenotto-artefaktien ja virheellisten tunnistusten välillä on keskeistä, jotta menneisyyden biodiversiteetistä saadaan mahdollisimman todenmukainen kuva.
Ajatuksen historia
Vuonna 1974 Batten huomautti, että alemman triaskauden aineistosta puuttui sukuja ja lajeja, jotka olivat esiintyneet permikaudella mutta jotka ilmestyivät uudelleen 20 miljoonaa vuotta myöhemmin keskitriaskaudella. Jablonski käytti myöhemmin termiä "Lazarus-taksoni" lajeille ja suvuille, jotka katoavat fossiilirekisteristä ja ilmestyvät myöhemmin uudelleen, kun olosuhteet palaavat normaaliksi.
Eläviä esimerkkejä
On olemassa joitakin tunnettuja esimerkkejä siitä, miten se on tapahtunut nykyisille lajeille.
Joitakin tunnettuja esimerkkejä:
- Lohko-uimakalojen kokonaisen kladin, Coelacanthimorpha-alaluokan, uskottiin kuolleen sukupuuttoon 80 miljoonaa vuotta sitten. Sitten vuonna 1938 löydettiin kelikantti (Latimeria).
- Monoplacophora-nilviäisluokan uskottiin kuolleen sukupuuttoon keskidevonikaudella (~380 miljoonaa vuotta sitten), kunnes sen eläviä jäseniä löydettiin syvistä vesistä Costa Rican edustalta vuonna 1952.
- Dawn Redwood eli Metasequoia on havupuiden suku, jonka Shigeru Miki kuvasi ensimmäisen kerran fossiilina mesotsooiselta kaudelta vuonna 1941, mutta vuonna 1944 Kiinan Modaoxista löydettiin pieni metsikkö.
- Mountain Pygmy Possum (Burramys parvus), Australian ainoa todella talvehtiva pussieläin, joka tunnetaan alun perin fossiileista, löydettiin vuonna 1966.
Kelaantti Latimeria chalumnae.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on Lazarus-taksoni?
A: Lazarus-taksoni on taksoni, joka katoaa yhdestä tai useammasta fossiilirekisterin jaksosta ja ilmestyy myöhemmin uudelleen.
K: Mistä termi Lazarus-taksoni on peräisin?
V: Termi Lazarus-taksoni viittaa Johanneksen evankeliumiin, jossa Jeesuksen väitetään herättäneen Lasaruksen kuolleista.
K: Miksi Lazarus-taksoneita esiintyy?
V: Latsarus-taksonit esiintyvät joko (paikallisen) sukupuuton, myöhemmän uudelleentäytymisen tai näytteenoton vuoksi.
K: Miksi fossiilirekisteri on epätäydellinen?
V: Fossiilirekisteri on epätäydellinen, koska vain hyvin pieni osa eliöistä fossiilisoituu, ja siinä on aukkoja, jotka eivät välttämättä johdu sukupuuttoon kuolemisesta, erityisesti silloin, kun taksonin yksilömäärä on hyvin pieni.
K: Mitä tapahtuu joillekin paleontologian ryhmille suuren sukupuuton jälkeen?
V: Suuren sukupuuttoon kuolemisen jälkeen jotkin paleontologian ryhmät ilmaantuvat uudelleen miljoonien vuosien kuluttua.
K: Mikä on tavanomainen selitys joidenkin ryhmien uudelleesiintymiselle paleontologiassa suuren sukupuuttoon kuolemisen jälkeen?
V: Tavallinen selitys on se, että niiden määrä oli niin alhainen, että niiden fossiilisoitumismahdollisuudet olivat erittäin pienet. Sitten vähitellen niiden määrä elpyi.
K: Millä alalla Lazarus-taksonin käsite kehitettiin?
V: Lazarus-taksonin käsite kehitettiin paleontologiassa.
Etsiä