National War Labor Board (NWLB) oli presidentti Woodrow Wilsonin vuoden 1918 alussa perustama Yhdysvaltain hallituksen virasto, joka koostui kahdestatoista liike-elämän ja työmarkkinajärjestöjen edustajasta. Yhteispuheenjohtajina olivat entinen presidentti William Howard Taft ja asianajaja Frank Walsh. Sen tarkoituksena oli varmistaa, etteivät työläisten lakot haittaisi sotatoimia. Lautakunta lakkautettiin sodan jälkeen toukokuussa 1919. Presidentti Franklin D. Roosevelt perusti kansallisen sotatyöneuvoston uudelleen 12. tammikuuta 1942. Puheenjohtajana toimi William Hammatt Davis. Tämä lautakunta lopetti toimintansa.

Tehtävät ja toimintatapa

NWLB toimi sekä vuosien 1918–1919 että 1942–1945 vaiheissa välittäjänä työriidoissa, joiden seuraukset olisivat voineet haitata sotatuotantoa tai yleistä turvallisuutta. Sen keskeisiä tehtäviä olivat:

  • riitojen sovittelu ja välimiesratkaisut – lautakunta pyrki estämään lakkoja ja sulkuja tarjoamalla neuvottelu- ja välimiespalveluja;
  • työehtojen vakauttaminen – päätöksillä pyrittiin tasaamaan palkkoja ja työaikoja siten, että sotateollisuus pystyi toimimaan keskeytyksettä;
  • ammatillisen järjestäytymisen tunnustaminen – lautakunta usein suositteli kollektiivista neuvottelua ja ammattiliittojen aseman vahvistamista osana ratkaisua;
  • palkkapolitiikka ja hintojen huomiointi – lautakunta arvioi palkankorotuksia suhteessa elinkustannusten muutoksiin ja antoi suosituksia, jotka vaikuttivat laajempiin palkkakäytäntöihin sodan aikana.

Organisaatio ja koostumus

Molemmissa vaiheissa lautakunta koostui edustajista sekä liike-elämästä että työntekijäjärjestöistä, mikä antoi sille neuvotteluoikeuden ja uskottavuutta osapuolten silmissä. Vuoden 1918 lautakunnan yhteispuheenjohtajat olivat William Howard Taft ja Frank Walsh, mikä kuvasti tasapainotusta hallinnon, yritysten ja työväen edustuksen välillä. Vuoden 1942 uudelleenperustetun lautakunnan puheenjohtajana toimi William Hammatt Davis, jonka johdolla lautakunta käsitteli laajoja sotatuotannon työriitoja ja laati suosituksia liittovaltion työpolitiikalle.

Vaikutukset ja kritiikki

NWLB:n toimet vahvistivat liittovaltion roolia työmarkkinakysymyksissä ja edistivät kollektiivisen neuvottelun normia Yhdysvalloissa. Lautakunnan ratkaisut auttoivat säilyttämään sotatuotannon toiminnan ja antoivat perustaa myöhemmälle kansalliselle työpolitiikalle. Toisaalta lautakuntaa on arvosteltu siitä, että se toisinaan rajoitti palkankorotuksia tai joutui tasapainoilemaan vaikeiden valintojen kanssa työväen ja teollisuuden etujen välillä. Joidenkin mielestä sen päätökset suosivat liike-elämää; toisten mukaan instituutio kuitenkin suojeli kansallisia etuja ja työntekijöitä laajemmassa mittakaavassa.

Lopetus ja perintö

Vuoden 1918 lautakunta lakkautettiin toukokuussa 1919 sodan päätyttyä, mutta sen toimintaperiaatteet ja käytännöt palasivat keskeisiksi malleiksi, kun presidentti Franklin D. Roosevelt perusti vastaavan elimen uudelleen 12. tammikuuta 1942 vastauksena toisen maailmansodan työvoimatarpeisiin. Vuoden 1942 lautakunta toimi sodan ajan keskeisenä välineenä työrauhoituksen ja tuotantovarmuuden ylläpitämisessä ja lopetti toimintansa sodan päätyttyä vuosina 1945–1946. NWLB:n perintö näkyy edelleen Yhdysvaltain työriitojen sovittelukäytännöissä ja julkisen sektorin roolissa työmarkkinaneuvotteluissa.