Natron

Etymologia

Englannin kielen sana natron on ranskan kielen sukua, joka on peräisin espanjan kielen natrónista kreikan νιτρων nitronin kautta, joka on peräisin muinaisegyptiläisestä sanasta netjeri, joka tarkoittaa natronia. Natriumin nykyaikainen kemiallinen symboli Na on lyhenne alkuaineen uudesta latinankielisestä nimestä natrium, joka tuli sanasta natron.

Käytä

Historiallinen natron kerättiin suolaseoksena kuivista järvipohjista muinaisessa Egyptissä, ja sitä on käytetty tuhansia vuosia puhdistusaineena. Yhdessä öljyn kanssa se oli saippuan varhainen muoto. Se pehmentää vettä ja poistaa samalla öljyä ja rasvaa. Natron oli myös hampaiden puhdistusaine ja varhainen suuvesi. Mineraalia sekoitettiin varhaisiin antiseptisiin aineisiin haavoja ja pieniä viiltohaavoja varten. Natronia voidaan käyttää kalan ja lihan kuivaamiseen ja säilömiseen. Se oli myös muinainen kotitalouksien hyönteismyrkky, sitä käytettiin nahanvalmistukseen ja vaatteiden valkaisuaineena.

Mineraalia käytettiin egyptiläisessä muumioinnissa, koska se imee itseensä vettä ja oli kuivausaine. Lisäksi natronin sisältämä karbonaatti nostaa pH:ta, kun se altistuu kosteudelle, mikä luo hyvän ympäristön bakteereille. Joissakin kulttuureissa natronin ajateltiin pitävän sekä elävät että kuolleet henkisesti turvassa. Natronia lisättiin risiiniöljyyn savuttomaksi polttoaineeksi, jonka avulla egyptiläiset käsityöläiset pystyivät maalaamaan taideteoksia muinaisissa haudoissa ilman, että ne värjäytyivät nokeen.

Natron on ainesosa, josta valmistetaan väri nimeltä egyptinsininen. Roomalaiset ja muut käyttivät sitä hiekan ja kalkin kanssa keramiikan ja lasin valmistuksessa ainakin vuoteen 640 jKr. asti. Mineraalia käytettiin myös vuona jalometallien juottamiseen yhteen.

Käytön väheneminen

Suurin osa natronin käyttötarkoituksista sekä kotitalouksissa että teollisuudessa korvattiin aikanaan läheisesti sukua olevilla natriumyhdisteillä ja mineraaleilla. Natronin pesuaineominaisuudet saadaan nykyään kaupallisesti soodasta, joka on seoksen tärkein ainesosa, sekä muista kemikaaleista. Sooda korvasi natronin myös lasinvalmistuksessa. Jotkin sen muinaisista kotitaloustehtävistä on nykyään täytetty tavallisella ruokasoodalla, joka on natronin toinen merkittävä ainesosa.

Hydratoidun natriumkarbonaatin kemiaa

Natron on myös mineraloginen nimi natriumkarbonaattidekahydraattiyhdisteelle (Na ₂CO₃ -10H₂ O), joka on historiallisen natronin pääkomponentti. Natriumkarbonaattidekahydraatin ominaispaino on 1,42-1,47 ja Mohsin kovuus 1. Se kiteytyy monokliinis-domaattiseen kidejärjestelmään, ja se muodostaa tyypillisesti kiteytymiä ja kuorikerrostumia.

Termiä hydratoitu natriumkarbonaatti käytetään yleisesti kattamaan monohydraatti (Na₂ CO ₃-H₂ O), dekahydraatti ja heptahydraatti (Na ₂CO ₃-7H₂ O), mutta teollisuudessa käytetään usein termiä vain dekahydraatti. Sekä hepta- että dekahydraatti haihtuvat (menettävät vettä) kuivassa ilmassa ja muuttuvat osittain monohydraattiseksi termonatriitiksi Na ₂CO ₃-H ₂O.

Soodan lähteenä

Natriumkarbonaattidekahydraatti pysyy samana huoneenlämmössä, mutta se muuttuu kiteiseksi aineeksi Na ₂CO ₃-7H₂ O, sitten 37-38 °C:n lämpötilan yläpuolella natriumkarbonaattimonohydraatiksi, Na₂ CO ₃-H₂ O, jos lämpötila nousee 32 °C:een. Tällöin vapautuu enimmäkseen kirkasta, väritöntä suolaista vettä, jossa on vähän kiinteää termonatriittia. Mineraali natron esiintyy usein yhdessä muiden mineraalien, kuten kipsin ja kalsiitin, kanssa. Suurin osa ihmisen valmistamasta natriumkarbonaatista on soodasoodaa, natriumkarbonaattianhydraattia Na₂ CO₃ , jota saadaan kalsinoimalla (kuivakuumennuksella 150-200 °C:n lämpötilassa) natriumbikarbonaattia, natriumkarbonaattimonohydraattia tai tronaa.