Korroboree-sammakoita on kahta lajia, pohjoinen korroboree-sammakko, Pseudophryne pengilleyi, ja eteläinen korroboree-sammakko, Pseudophryne corroboree.

Näiden kahden sammakon uskottiin olevan samoja. Vuonna 1996 ne kuitenkin tunnustettiin kahdeksi eri lajiksi. Pohjoinen korroboree-sammakko on hyvin pieni musta sammakko, jossa on joko vaaleanvihreitä tai keltaisia raitoja. Toisin kuin eteläisellä lajilla, nämä raidat ovat joskus katkenneet.

Se elää Australian kaakkoisosan subalpiinisilla alueilla, joiden pinta-ala on noin 550 neliökilometriä ja joihin kuuluvat Kosciusko National Park, Namadgi National Park, Brindabella Mountains ja Fiery Ranges.

Pohjoinen korroboree-sammakko ei ole kärsinyt yhtä pahoin kuin eteläinen, koska sen elinympäristö on paljon laajempi. Se elää yli 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta, ja sen populaatio on suurempi alemmalla tasolla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on hiljattain luokitellut sen kriittisestä lajista uhanalaiseksi.

Tunnistus

Pseudophryne pengilleyi on pieni maanpäällinen sammakkolaji. Aikuisten ruumiin pituus (kuonosta peräaukon asti) on tyypillisesti noin 20–30 mm. Perusväri on tumma, lähes musta, ja kyljillä sekä selässä on kirkkaan keltavihreitä tai keltaisia raitoja, jotka voivat olla katkenneita tai pisteittäin jatkuneita. Sukupuolten välillä ei ole suurta kokoeroa, mutta soidinkäyttäytyminen ja ääntely erottavat koiraat.

Elintavat ja lisääntyminen

Pohjoinen korroboree-sammakko on päiväaktiivinen ja viihtyy kosteilla subalpiinisilla alustoilla kuten sammal- ja kuivikkeisilla avoimilla alueilla, purojen ja rämeiden lähellä. Lisääntyminen tapahtuu yleensä keväällä ja alkukesällä sulamisvesien ja sateiden aikaan. Lajille on tyypillistä munien laskeminen maaperän suojaisiin koloihin tai sammalpesiin; munat kehittyvät maalla ja kuoriutuvat vedessä, kun kevättulvat tai rankkasateet huuhtovat ne vesistöihin. Koiraan ääni on korkeataajuuksinen kutsuhuuto, jota käytetään naaraille ja puolterritorialiseen käyttäytymiseen.

Levinneisyys ja elinympäristö

Laji esiintyy Australian kaakkoisosassa subalpiinisissa ympäristöissä. Sen tunnettu esiintymisalue on noin 550 neliökilometriä, ja siihen kuuluvat mm. Kosciusko National Park, Namadgi National Park, Brindabella Mountains ja Fiery Ranges. Lajin esiintyminen keskittyy yli 1 000 metrin korkeuksiin, mutta sitä tavataan myös hieman alemmilla alueilla, missä populaatiotiheys voi olla suurempi.

Uhat

Pääuhat ovat:

  • Taudit: erityisesti sieni-infektio chytridiomykoosi (Batrachochytrium dendrobatidis) on ollut tuhoisa monille alppialueiden sammakkolajeille.
  • Ilmastonmuutos: lämpötilan ja lumipeitteen muutokset vaikuttavat soidinajan ajoitukseen, veden saatavuuteen ja lisääntymismenestykseen.
  • Elinympäristön muutos: polttopalot, maankäytön muutos ja vieraslajit voivat heikentää elinalueita.

Suojelu

Tämän lajin pienempi uhkataso verrattuna eteläiseen korroboree-sammakkoon johtuu laajemmin esiintyvästä elinympäristöstä, mutta suojelutoimet ovat silti tarpeellisia. Suojelutoimia ovat muun muassa elinympäristöjen säilyttäminen ja hoito kansallispuistojen alueilla, tautiseuranta, sekä kasvatus- ja palautusohjelmat, joilla pyritään turvaamaan populaatioiden geneettinen monimuotoisuus ja palauttamaan heikentyneitä kantaosia.

Mitä voit tehdä

  • Vältä levittämästä taudinaiheuttajia: puhdista ja kuivaa jalkineet ja varusteet liikkuessasi eri kosteikkoalueilla.
  • Tue ja noudata kansallispuistojen ja suojeluohjelmien ohjeita.
  • Ilmoita havaintosi paikallisille luonnonsuojeluviranomaisille tai tutkijoille, jotta esiintymistä ja kantaheilahteluja voidaan seurata.

Pohjoinen korroboree-sammakko on merkittävä osa Australian subalpiinista eliöstöä. Sen säilyttäminen vaatii sekä paikallisia että laajempia toimenpiteitä taistelussa tauteja, ilmastonmuutosta ja elinympäristön heikentymistä vastaan.