Hoitajahai (Ginglymostoma cirratum) – ominaisuudet, ravinto ja levinneisyys
Hoitajahai (Ginglymostoma cirratum) on pohjaeläinlaji, ja se on ainoa tunnettu Ginglymostoma-suvun laji. Niiden pituus vaihtelee tyypillisesti 2,1–2,7 metrin välillä, ja yksilöiden paino on tavallisesti 75–120 kilogrammaa. Hoitajahait syövät pääasiassa äyriäisiä, nilviäisiä, merikäärmeitä, kaloja, koralleja ja vaippaeläimiä. Hoitajahai on yleinen itäisen Tyynenmeren ja Atlantin trooppisissa ja subtrooppisissa rannikkovesissä. Hoitajahait ovat yöeläimiä, hyvin verkkaisia ja yleensä vaarattomia, ellei niitä häiritä.
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Hoitajahai on voimakasrakenteinen, matalapohjainen hai, jonka väri vaihtelee ruskeasta kellanruskeaan ja usein epäsäännöllisesti laikukkaaseen, mikä auttaa kätkeytymään pohjan sekaan. Sillä on leveä pää, pienet silmät ja kaksi vahvaa selkäevää, jotka eivät ole yhteydessä peräevään. Eräs tunnusmerkki ovat parilliset tuntosarvet (barbelit) ylähuulen läheisyydessä, joita yksilö käyttää saaliin havaitsemiseen hämärässä. Hampaat ja leukarakenne soveltuvat etenkin kovakuoristen eliöiden murskaamiseen ja pohjanpenkomiseen.
Ravinto ja saalistustapa
Hoitajahai ruokkii itsensä pääosin pohjaeläimillä ja -kaloilla. Sen ruokavalioon kuuluvat muun muassa äyriäiset, nilviäiset, merikäärmeet, kalat, korallit ja vaippaeläimet. Saalistuksessa se hyödyntää tuntosarviaan ja hajuaistiaan etsiessään piilottelevia tai kuoppaan kätkeytyneitä saaliita. Hoitajahai voi imu- ja murskaustekniikoilla saada ulos saaliin piiloistaan ja murskata kovakuoriset yksilöt.
Levinneisyys ja elinympäristö
Laji viihtyy matalissa rannikkoalueissa, riutoissa, laguuneissa, mangrovemetsissä ja hiekkapohjaisilla lahdilla. Sitä tavataan sekä itäisellä Tyynellämerellä että Atlantilla tropiikin ja subtropiikan alueilla. Hoitajahait hakeutuvat usein päivän ajaksi painaumien, luolien tai korallien suojiin ja lähtevät yöllä etsimään ravintoa.
Käyttäytyminen ja elintavat
Hoitajahait ovat hitaita ja rauhallisia, ja ne viihtyvät usein merenpohjassa lepäämässä. Toisin kuin monet muut hait, ne pystyvät buccal-pumppauksen avulla hengittämään ilman jatkuvaa uimista, minkä vuoksi ne voivat pysyä paikallaan ja levätä pohjassa. Laji on yleensä vähän arka ihmistä kohtaan, mutta voi puolustautua puremalla, jos sitä ahdistellaan tai yritetään käsin poistaa paikaltaan.
Lisääntyminen ja elinkaari
Hoitajahait lisääntyvät kausiluonteisesti, ja lisääntyminen on sisäinen: naaras synnyttää eläviä poikasia (ovovivipaarisuus/selkärankaisilla esiintyvä sisäinen kehitys). Poikasten määrä ja sukukypsyyteen johtava aika vaihtelevat, ja yksilöt voivat elää useita vuosia. Nuoret hakeutuvat usein suojaisampiin mataliin alueisiin, kunnes kasvavat suuremmiksi.
Suhde ihmisiin ja suojelu
Hoitajahai tunnetaan rauhallisesta käytöksestään, minkä vuoksi se esiintyy sekä sukellusten nähtävyytenä että ajoittain hoitokaloina julkisissa akvaarioissa. Vaikka se on harvoin vaaraksi ihmiselle, se voi purra puolustautuessaan. Ihmistoiminta, kuten rannikon kehitys, riuttojen heikentyminen ja kalastus (sattumanvarainen saalis ja intensiivinen pyynti), aiheuttavat paineita populaatioille. Alueelliset uhanalaisuusluokitukset ja suojelutoimet vaihtelevat; lajia koskevia suojelutoimia tarvitaan usein elinympäristöjen turvaamiseksi ja kestävän kalastuksen edistämiseksi.
Ekologinen merkitys: Hoitajahai toimii tärkeänä benttisten eläinten ja pienten kalojen säätelijänä ja on osa rannikkoekosysteemien tasapainoa. Sen läsnäolo kertoo usein monimuotoisesta ja terveestä rannikkoekosysteemistä.
Kuvaus
Hoitajahailla on kaksi selkärangatonta, pyöristettyä selkäevää, joista ensimmäinen on paljon suurempi kuin toinen, ja niillä on yksi peräevä. Ensimmäinen selkäevä sijaitsee lantion evien yläpuolella. Peräevä on yli neljännes hain kokonaispituudesta. Alaterminaalinen suu on sijoitettu selvästi silmien eteen, kehräsliuskat ovat pienet, ja suussa on pitkät piikit. Hoitajahailla on nenänsuulla uurteet, mutta perinasaalista uurretta ei ole.
Aikuiset hoitohait ovat yleensä väriltään vaaleankeltaisesta tummanruskeaan. Enintään 60 cm:n pituisilla poikasilla on pieniä mustia täpliä, joiden ympärillä on vaalea alue, joka peittää koko ruumiin. Suuremmat, 70-120 cm (28-47 tuumaa) pitkät poikaset pystyvät vaihtamaan väriä rajoitetusti. Tutkimukset osoittavat, että auringonvalolta suojassa pidetyistä hauista tulee hieman vaaleampia kuin auringonvalolle altistuneista hauista. Usein on raportoitu hoitajahait, joilla on epätavallisia värejä (kuten loistavan keltainen tai maidonvalkoinen).
Hoitajahailla on yksinkertaisin haiden hammasjärjestys. Tämä tarkoittaa, että hampaat eivät ole päällekkäin ja että hampaiden eteenpäin suuntautuvat liikkeet, jotka johtavat irtoamiseen, eivät ole riippuvaisia muista hampaista. Haiden, joilla on paljon päällekkäisiä hampaita, hampaiden korvautuminen ei voi tapahtua ennen kuin uloimmat tukkihampaat on menetetty. Nuoret hoitohait voivat vaihtaa hampaitaan nopeammin kuin aikuiset. Hampaiden korvautuminen tapahtuu myös nopeammin kesällä, jolloin veden lämpötila on korkeampi. Aikuiset naaraat ovat keskimäärin 2,2-2,7 metriä pitkiä ja 75-105 kiloa painavia, mutta aikuiset naaraat ovat suurempia kuin aikuiset urokset, jotka ovat noin 2,1-2,6 metriä pitkiä ja painavat noin 90-120 kiloa. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden noin 2,3 metrin (7,6 jalan) ja urokset noin 2,1 metrin (7 jalan) ikäisinä. Vastasyntyneiden hoitajahain pituus on 28-30 cm (11-12 tuumaa), ja kasvu on 13 cm (5 tuumaa) ja 2,3 kg (5 kiloa) vuodessa. Kun hoitohait saavuttavat sukukypsyyden, niiden kasvuvauhti hidastuu yleensä huomattavasti.
Jakelu
Hoitohai on yleinen itäisen Tyynenmeren ja Atlantin trooppisissa ja subtrooppisissa rannikkovesissä. Atlantilla se esiintyy Senegalista Gaboniin, Rhode Islandista Etelä-Brasiliaan ja Meksikosta Peruun. Myös Lounais-Ranskassa sijaitsevalla Gascognenlahdella on raportoitu esiintyvän joitakin hoitohaita. Tämä laji on yleinen matalissa vesissä kaikkialla Länsi-Intiassa, Etelä-Floridassa ja Florida Keysissä.
Behaviour
Hoitohai on yöeläin, joka lepää päivisin hiekkapohjilla tai matalien vesien luolissa tai raoissa. Niitä tavataan yleensä jopa 40 yksilön ryhmissä, sillä ne makaavat hyvin lähellä toisiaan, joskus jopa päällekkäin. Hoitajahait ovat hyvin aktiivisia yöllä. Sen lisäksi, että hoitohai ui lähellä pohjaa, se voi liikkua merenpohjalla käyttäen joustavia, lihaksikkaita rintaeviä raajoina. Suuria nuoria ja aikuisia haita tavataan yleensä syvien koralliriuttojen ja kallioalueiden ympärillä 3-75 metrin syvyydessä päiväsaikaan, ja pimeän tultua ne siirtyvät matalampiin, alle 20 metrin syvyisiin vesiin. Nuoria, jopa 1,7 metrin pituisia hoitohaita tavataan yleensä matalilla koralliriutoilla, ruohotasangoilla tai mangrovesaarilla 1-4 metrin syvyisissä vesissä. Ne makaavat usein ryhmissä kalkkikiven koloissa tai kallioseinämien alla. Hoitajahaiden tiedetään palaavan toistuvasti samoihin luoliin ja rakoihin, joissa ne ovat aiemmin levänneet.
Hoitajahait ovat verkkaisia, eivätkä ne ole aggressiivisia ihmisiä kohtaan eivätkä hyökkää, ellei niitä provosoida. Jos niitä provosoidaan, ne yleensä purevat, mutta niiden puremat eivät ole tappavia.
Ruokinta
Hoitajahai on yöeläin, ja se saalistaa yksin. Ne syövät kaloja (kuten monnia, murskakaloja ja puskurikaloja), rauskuja, nilviäisiä (kuten mustekaloja, kalmareita ja simpukoita), merikäärmeitä ja tunikaatteja. Ne liikkuvat hyvin hitaasti saalistaessaan pohjaa pitkin. Ne syövät myös leviä, koralleja, äyriäisiä (kuten hummereita, katkarapuja ja rapuja), merisiilejä, etanoita ja simpukoita.
Hoitohai on yksi harvoista hailajeista, jotka voivat halutessaan pysyä liikkumatta vedessä. Tämä auttaa sitä säästämään energiaa ja antaa sille myös etulyöntiaseman metsästyksessä. Koska se pysyy liikkumattomana, saalis ei yleensä huomaa sitä, mikä antaa hoitohain mahdollisuuden väijyä saalista.
Lisääntyminen
Paritteluaika on kerran 18 kuukaudessa, ja se kestää kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Ne ovat ovoviviparisia, ja tiineys kestää 6 kuukautta. Naaraat voivat synnyttää 21-29 pentua kerrallaan. Joskus isommat poikaset kuitenkin syövät pienempiä poikasia. Tämän seurauksena vain pieni osa kunkin pentueen pennuista saavuttaa sukukypsyyden. Poikaset syntyvät täplikäsinä, jotka haalistuvat haiden vanhetessa. Näiden haiden keskimääräinen elinikä luonnossa on 25-30 vuotta.
Predators
Vaikka hoitajahailla ei ole varsinaista saalistajaa, hoitajahain jäänteitä on löydetty tiikerihain ja sitruunahain vatsoista. On myös raportoitu härkähaiden ja valkohaiden syöneen hoitajahaita.
Galleria
· 
Hoitajahai lähellä Ambergris Caye, Belize
· 
Hoitajahai, johon on kiinnitetty remora
· 
Hoitohai akvaariossa
· 
Hoitohai lähellä Manzanilloa, Costa Rica - 2011
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on hoitajahai?
V: Hoitohai on pohjaeläinhai ja ainoa tunnettu Ginglymostoma-suvun laji.
K: Mikä on hoitajahain kokoluokka?
V: Hoitajahain pituus vaihtelee 2,1-2,7 metrin välillä, ja se painaa 75-120 kilogrammaa.
K: Mitä hoitajahait syövät?
V: Hoitajahait syövät äyriäisiä, nilviäisiä, merikäärmeitä, kaloja, koralleja ja vaippaeläimiä.
K: Missä hoitajahait tavataan yleisesti?
V: Hoitajahait ovat yleisiä itäisen Tyynenmeren ja Atlantin trooppisissa ja subtrooppisissa rannikkovesissä.
K: Ovatko hoitajahait yö- vai päiväaktiivisia?
V: Hoitajahait ovat yöeläimiä.
K: Miten kuvailisit hoitajahain käyttäytymistä?
V: Hoitajahait ovat hyvin verkkaisia ja vaarattomia, ellei niitä häiritä.
K: Onko hoitajahai aggressiivinen laji?
V: Ei, hoitajahait ovat vaarattomia, ellei niitä häiritä.
