Järjestyksessä Notostraca on vain kaksi elävää sukua. Triops ja Lepidura — monissa nykylähteissä jälkimmäistä kirjoitetaan muodossa Lepidurus. Näitä kahta sukua pidetään "elävinä fossiileina", koska niiden ulkoinen muoto on pysynyt pitkälti samanlaisena aina triaskauden jälkeisistä ajoista asti.
Nilviäiskatkaravut (Notostraca) ovat pieniä mutta vinoon tunnettavia äyriäisiä, jotka elävät pääasiassa matalissa, väliaikaisissa vesilammikoissa ja ojissa. Ne viihtyvät erityisesti häiriintyneissä ja aika-ajoin kuivuvissa vesialtaissa, joissa kilpailu on vähäisempää kuin pysyvissä vesissä. Lajeja tavataan kaikilla maanosilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta; monet lajit menestyvät myös kuivan kauden alueilla, koska niiden elinkierron vaiheet on sopeutettu kuivuuteen.
Notostracans-morfolgiaan kuuluu suuri kilvenomainen etukorppu (carapace), rungon useat segmentit, joiden jokaisessa on jalkapari, sekä pitkä takapää, jonka päässä on häntäliuskat. Ne muistuttavat ulkonäöltään pieniä, litteitä katkarapuja, mutta eivät ole läheistä sukua esimerkiksi merieläinten "oikeille" katkaravuille.
Elämäntapa ja lisääntyminen ovat monimuotoisia. Useat lajit kasvavat hyvin nopeasti ja voivat saavuttaa sukukypsyyden jo noin viikossa. Triops-yksilöt elävät yleensä lyhyen aikaa; eräs naaras on kirjattu eläneen vain 100 päivää. Kun altaat kuivuvat, aikuiset yksilöt usein kuolevat, mutta niiden mätimunat (ns. lepo- tai diapausmunat) säilyvät kuivassa ja pysäyttävät kehityksensä. Kun kuiva kausi päättyy ja altaaseen palautuu vettä, munat voivat itää pitkänkin ajan kuluttua — joissain tapauksissa jopa vuosikymmenten jälkeen — ja uusien katkarapujen sukupolvi syntyy nopeasti.
Monilla notostraca-lajeilla on joustavia lisääntymistapoja: jotkut populaatiot lisääntyvät sukupuolisesti, toiset parthenogeneettisesti (naaraat tuottavat munia ilman hedelmöitystä), ja joissain lajeissa esiintyy sekamuotoja. Lepidurus-ryhmillä lisääntyminen on yleensä sukupuolista, kun taas monet Triops-lajit voivat lisätäntua parthenogeneettisesti, mikä helpottaa nopeaa kolonisaatiota uusiin lammikoihin.
Ruokavalio on kaikkiruokainen: ne syövät kasviperäistä ainesta, levää, hajottajia, vesikirppuja, hyönteisten toukkia ja joskus jopa pienempiä selkärangattomia. Syömiskäyttäytymisen ja kaivamisen kautta ne vaikuttavat vesilammikon pohjarakenteeseen ja ravinnekiertoon. Toisaalta ne ovat myös ravintoa linnuille, kaloille ja sammakkoeläimille, kun altaissa on vettä.
Munien kestävyys ja lepopiste (diapausi) tekevät notostracoista erinomaisia pioneerilajeja väliaikaisissa elinympäristöissä: munat voivat säilyä maaperässä pitkään ja levitä esimerkiksi lintujen jaloissa tai maaperän mukana eri paikkoihin. Tämä "munapankki" maassa varmistaa lajin jatkuvuuden epävakaissa olosuhteissa.
Ihmisen näkökulmasta notostracat ovat kiinnostavia sekä tieteessä että harrastuksissa. Triops-lajien patentoidut ja myytävät "triops-paketit" ovat suosittuja opetuksessa ja harrasteakvaarioissa, sillä niiden nopea elinkaari tekee niistä hyviä esimerkiksi peruskoulun biologian näytöksiin. Toisaalta elinympäristöjen häviäminen ja kosteikkojen täyttäminen uhkaavat paikallisia populaatioita: väliaikaisten lammikoiden suojelu on tärkeää monien tätä elinympäristöä käyttävien lajien säilymiselle.
Yhteenvetona: Notostraca ovat pieni, mutta ekologiastaan ja elämänhistorialtaan kiinnostava äyriäisryhmä — galleria "eläviä fossiileja", jotka ovat sopeutuneet elämään nopeasti muuttuvissa vesistöissä ja joiden lepoperäiset munat mahdollistavat selviytymisen ja pitkäaikaisen leviämisen.