Corroboreenkonna

Habitat

Eteläinen korroboree-sammakko elää pienellä alueella Kosciuscon kansallispuistossa. Se elää yleensä lumikummimetsissä ja Sphagnum-suolla. Nämä paikat ovat hyvin kylmiä, sillä corroboree-sammakko elää vain yli 1000 metriä merenpinnan yläpuolella olevilla alueilla. Corroboree-sammakot lisääntyvät pienissä lammikoissa ja kosteikoissa kesäkuukausina.

Fyysinen kuvaus

Etelän korroboree-sammakolla on hyvin erottuva kuvio, jossa on mustia ja kirkkaankeltaisia raitoja. Ne ovat hyvin pieniä, täysikasvuisina vain noin 25 mm pitkiä. Naarassammakko on yleensä isompi kuin uros, ja se voi olla jopa 30 mm:n kokoinen. Ne syövät pääasiassa ötököitä, kuten muurahaisia, kovakuoriaisia ja punkkeja. Niiden lisääntymiskierto on hyvin erilainen kuin useimmilla muilla sammakoilla. Useimmat sammakot lisääntyvät keväällä, mutta nämä sammakot lisääntyvät vain kesällä tammi- ja helmikuussa. Ne käyttävät märkiä alueita kaivamaan pieniä koloja parittelua ja pesimistä varten. Ne munivat 16-40 munaa. Munat kuoriutuvat 4-6 kuukautta myöhemmin, kun vedenpinta nousee ja pesät tulvivat. Sammakot elävät nuijapoikasina vielä 6-8 kuukautta. Ne muuttuvat sammakoiksi kesän alkaessa joulukuussa. Sukupuolinen aktiivisuus alkaa vielä kahden vuoden kuluttua. Sammakoiden ei tiedetä selviytyvän toisesta lisääntymiskaudesta.

Myrkyllisyys

Corroboree-sammakot ovat ensimmäiset löydetyt selkärankaiset, jotka pystyvät valmistamaan omaa myrkyllistä alkaloidiaan, pseudofrynamiinia. Useimmat muut sammakot saavat sitä ravinnostaan. Alkaloidia erittyy ihosta puolustautuakseen petoeläimiä ja ehkä myös mikrobien aiheuttamia ihotulehduksia vastaan.

Conservation

Eteläinen korroboree-sammakko on Australian uhanalaisin sammakko. Tutkijat eivät ole löytäneet syytä sammakoiden määrän vähenemiseen. Ongelmat, jotka vaikuttavat sammakoiden elinalueeseen, ovat moninaisia. Nelivetoisilla ajoneuvoilla liikkuvien ihmisten lisääntynyt pääsy alueelle ja hiihtokeskusten rakentaminen tuhoavat sammakoiden elinympäristöä. Myös ilmaston lämpeneminen on niille suuri ongelma, koska ne ovat tottuneet kylmään. Ilmaston lämpeneminen saattaa lyhentää sammakoiden lisääntymisaikaa talvella ja tuhota myös niiden lumisen elinympäristön. Otsonikerroksessa olevat reiät voivat myös olla ongelma, sillä kun otsonissa on reikiä, se tarkoittaa, että maahan osuu enemmän auringonsäteitä, jolloin lunta on vähemmän. Sienten aiheuttamat taudit voivat tappaa paljon sammakoita. Eroosio ja niiden vesistöjen saastuminen, joissa sammakot lisääntyvät, voivat tappaa sammakoiden munat. Niihin vaikuttavat myös villisiat, jotka tuhoavat kosteikkoja.

NSW:n kansallispuisto- ja villieläinpalvelu kasvattaa sammakoita nyt laboratorioissa ja vapauttaa ne sitten luontoon, kun ne ovat täysikasvuisia. Kesän 2002 ja 2003 metsäpalojen jälkeen kaikki luonnossa olevat munat kerättiin ja vietiin Melbournen eläintarhaan kuoriutumista varten.