Korroboree-sammakoita on kahta lajia, eteläinen korroboree-sammakko, Pseudophryne corroboree, ja pohjoinen korroboree-sammakko, Pseudophryne pengilleyi. Eteläinen korroboree-sammakko on hyvin pieni maassa elävä sammakko, yleensä noin 20–30 mm päästä peräaukkoon. Sillä on voimakas varoittava väritys: mustia ja keltaisia raitoja, joiden sävy voi paikoin olla vihertävä. Väritys toimii saalistajille varoituksena, sillä laji erittää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka tekevät siitä epämiellyttävän saalista. Se on yksi maailman kirkkaimmista ja erikoisimmista sammakoista.

Levinneisyys ja elinympäristö

Eteläinen korroboree-sammakko elää kapea-alaisesti ja vaativissa vuoristoisissa suo- ja ruohoalueissa. Se elää vain noin 10 km2:n alueella Kosciusko National Parkissa Kaakkois-Australiassa. Pohjoinen korroboree-sammakko sijaitsee eri alueilla ja elinympäristöltään muistuttaa eteläistä lajia, mutta lajit eroavat toisistaan muun muassa värityksen ja geneettisen rakenteen perusteella.

Käyttäytyminen ja lisääntyminen

Korroboree-sammakot ovat maalla eläviä ja aktiivisia etenkin kosteina aikoina. Ne piileksivät kasvillisuuden tai sammalen alla ja tulevat esille ruoanetsintään, kuten pieniin hyönteisiin. Lisääntyminen tapahtuu yleensä maakolosseissa: naaras munii munat kosteaan kasvillisuuteen tai sammaleeseen, ja munat voivat kehittyä maalla pitkään. Kun syksyn tai talven sateet nostavat vedenpintoja, munista kuoriutuvat poikaset, jotka kehittyvät lopulta vesieliöiksi.

Uhat

  • Taudit: erityisesti chytridiomsieni (Batrachochytrium dendrobatidis, Bd) on aiheuttanut dramaattisia vähenemisiä sammakko- ja rupikonnakannoissa ympäri maailmaa ja on yksi tärkeimmistä uhkatekijöistä korroboree-lajeille.
  • Ilmastonmuutos: lämpötilan ja sademallien muuttuminen voi kuivattaa lajin vaatimia suoalueita ja heikentää lisääntymisedellytyksiä.
  • Tulipalot ja elinympäristön häiriöt: voimakkaat metsäpalot ja niiden jälkeinen muutokset kasvillisuudessa voivat tuhota tai pirstoa elintärkeitä suoalueita.
  • Pieni populaatiokoko: lajin elinalueen suppeus ja arviolta alle 250 yksilön kokoinen kokonaiskanta tekevät siitä herkän sattumanvaraisille tapahtumille ja sukupuuton riskille.

Suoja ja suojelutoimet

Vaaran taso on korkea: tutkijat uskovat, että corroboree-sammakoiden kokonaiskanta on alle 250 yksilöä. Sammakon määrä on vähentynyt 80 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut eteläisen korroboree-sammakon erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Koska laji on niin uhanalainen, on käynnissä useita suojelutoimia:

  • Elinympäristön suojelu ja palonhallinta: suojelualueiden hoito ja erityistoimet suoalueiden suojelemiseksi tulipaloilta ja muilta häiriöiltä.
  • Sairauksien seuranta ja hallinta: chytridiomykoosin seuranta sekä tutkimus taudin leviämisen estämiseksi ja hoitokeinojen kehittämiseksi.
  • Lisääntymis- ja palautusohjelmat: lajin säilyttämiseksi on käynnissä ex situ -kasvatusta useissa laitoksissa ja eläintarhoissa. Tavoitteena on ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta, kasvattaa yksilöitä ja tarvittaessa palauttaa niitä takaisin luontoon.
  • Tutkimus ja seuranta: pitkäaikaisseuranta, populaatioiden inventoinnit ja ekologinen tutkimus auttavat kohdentamaan suojelutoimia tehokkaimmin.
  • Yhteistyö ja koulutus: paikallisten sidosryhmien, tutkijoiden ja viranomaisten yhteistyö sekä yleisön tiedottaminen lajin tilasta.

Korroboree-sammakon tilanne on esimerkki siitä, miten pieni levinneisyys, taudit ja ympäristömuutokset voivat yhdessä uhata lajia sukupuuttoon. Jatkuva suojelutyö, tautien hallinta ja elinympäristöjen hoito ovat välttämättömiä, jotta nämä värikkäät ja ainutlaatuiset sammakot voidaan turvata tuleville sukupolville.