Nyala (Tragelaphus angasii) – eteläisen Afrikan antilooppi

Nyala (Tragelaphus angasii) — eteläisen Afrikan värikäs antilooppi. Lue lajin elintavoista, sukupuolidimorfismista, elinympäristöistä, uhanalaisuudesta ja suojelutoimista.

Nyala (Nyala angasii tai Tragelaphus angasii), jota kutsutaan myös nimellä inyala, on antilooppi, joka elää eteläisessä Afrikassa. Sillä on muiden kierresarvisten antilooppien korkein sukupuolidimorfismi.

Nyala on aktiivinen lähinnä varhain aamulla ja myöhään iltapäivällä. Kasvinsyöjänä nyala syö lehtiä, hedelmiä ja ruohoa. Ne suosivat mieluummin vesilätäköitä kuin avoimia paikkoja. Nyala ei ole reviirieläin. Niitä voi esiintyä jopa 10 yksilön muodostamissa perheryhmissä. Vanhat urokset elävät yksin, mutta jopa kymmenhenkiset perheryhmät elävät tiheissä ja kuivissa savannimetsissä. Njalan tärkeimmät saalistajat ovat leijona, leopardi ja kaapin metsästyskoira, kun taas paviaanit ja petolinnut metsästävät poikasia. Parittelu on huipussaan keväällä ja syksyllä.

Nyaloja asuu Malawissa, Mosambikissa, Etelä-Afrikassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa. Niitä on tuotu Botswanaan ja Namibiaan, ja ne on palautettu Swazimaahan, jossa ne kuolivat sukupuuttoon 1950-luvulla. Populaatiot ovat vakaita, ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) pitää niitä vähiten huolestuttavina. Lajin suurimmat uhat ovat salametsästys ja ihmisasutuksen aiheuttama elinympäristön häviäminen. Urokset ovat erittäin kysyttyjä riistaeläimiä Afrikassa.

Ulkonäkö ja sukupuolidimorfismi

Nyalan ulkonäkö vaihtelee huomattavasti sukupuolen mukaan. Urokset ovat paljon kookkaampia ja tummempia kuin naaraat. Tyypillisiä tuntomerkkejä:

• Koko: Naarat painavat yleensä 50–70 kg ja urokset selvästi enemmän, jopa yli 100 kg olosuhteista riippuen.
• Väri ja karvapeite: Naaras on punertavanruskea tai laikukas, kun taas aikuinen uros on tummanruskea tai lähes musta ja sillä on pitkä hartiakarva ja rintakarvat. Molemmilla on valkoisia raitoja ja pilkkuja vartalossa.
• Sarvet: Vain uroksilla on kierresarvet, jotka voivat olla 50–80 cm pitkät ja muodoltaan kierteiset.
• Kasvot ja merkit: Nyaloilla on selkeät kasvokuvioinnit, valkoiset poskiviirut sekä valkoinen kurkunalusmerkintä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Nyala suosii tiheää pensastoa, lehtimetsiä ja lauhkean vyöhykkeen savannien metsävyöhykkeitä, yleensä lähellä vesilähteitä. Laji on sopeutunut elämään alueilla, joissa on runsaasti suojapaikkoja ja riittävästi puustoa peittymiseen.

Alkuperäinen levinneisyys kattaa Etelä-Afrikan, Mosambikin, Zimbabwen, Malawin ja Eswatinin (Swazimaa), ja yksilöitä on siirretty myös Botswanaan ja Namibiaan. Paikoin laji on palautettu alueille, joilta se oli hävinnyt.

Ravinto ja käyttäytyminen

Nyala on pääasiassa kasvinsyöjä. Sen ruokavalioon kuuluvat lehdet, versot, hedelmät, siemenet ja ajoittain ruoho. Nyala suosii varjoisia ja tiheitä paikkoja, joissa ravintoa on saatavilla ympäri vuoden. Laji on aktiivinen enimmäkseen hämärän aikaan (krepuskulaarinen), mutta voi myös laiduntaa aikaisin aamulla ja myöhään iltapäivällä.

Yksilöt elävät usein perheryhmissä, jotka koostuvat naarasryhmistä ja niiden jälkeläisistä. Vanhat urokset ovat tyypillisesti yksineläjiä ja kohtaavat toisiaan kilpailutilanteissa lisääntymiskausien aikana.

Lisääntyminen

Parittelu on aktiivisinta keväällä ja syksyllä, ja naaraat kantavat poikasta yleensä noin 7–8 kuukautta. Syntyvä jälkeläinen on yleensä yksittäin ja pysyy piilossa tiheikössä ensimmäiset viikot. Naaraat saavuttavat lisääntymisiän yleensä aiemmin kuin urokset.

Saaliit ja uhkat

Nyalan tärkeimpiin saalistajiin kuuluvat leijona, leopardi ja kaapin metsästyskoira (afrikkalainen suden kaltainen peto). Paviaanit ja erilaiset petolinnut voivat saalistaa poikasia. Ihmisen aiheuttamat uhat kuten salametsästys ja elinympäristön häviäminen ovat merkittäviä haittoja paikallisesti.

Säilytys ja ihmisen vaikutus

IUCN luokittelee nylan tällä hetkellä "vähiten huolestuttavaksi", ja monet populaatiot ovat vakaat, mutta laji on silti herkkä paikalliselle metsästykselle ja elinympäristön pirstoutumiselle. Urokset ovat suosittuja riistaeläimiä ja niitä metsästetään usein trofeemielessä, mikä voi vaikuttaa sukupuolirakenteeseen paikallisesti.

Luonnonsuojelualueiden ja vastuullisen riistanhoidon merkitys on suuri nyalan suojelussa. Paikallisten yhteisöjen osallistaminen ja salametsästyksen vähentäminen auttavat turvaamaan lajin tulevaisuutta.

Mielenkiintoisia faktoja

• Nyala on eräs kierresarvisten antilooppien lajeista, joissa sukupuolten välinen ero on erittäin selkeä.
• Uroksen pitkät hartiakarvat ja kierteiset sarvet tekevät siitä helposti tunnistettavan lajin metsästys- ja valokuvauskohteena.
• Nyala viihtyy parhaiten alueilla, joissa on riittävästi tiheikköä suojaksi ja lähellä vesilähteitä — tämä tekee siitä indikaattorin reheville, puustoisille savanneille.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on nyala?

K: Mikä on muiden kierresarvisten antilooppien suurin sukupuolidimorfismi?

K: Milloin nyalat ovat pääasiassa aktiivisia?

K: Mitä nyala syö?

K: Ovatko nyalat reviirieläimiä?

K: Mitkä ovat niiden saalistajia?

K: Missä ne elävät ja mitä uhkia ne kohtaavat?

Hae kirjaimella