Ogyū Sorai (1666–1728) – Tokugawa-kauden konfutselainen filosofi
Ogyū Sorai (1666–1728) — Tokugawa-kauden vaikutusvaltainen konfutselainen filosofi. Tutustu hänen oppiinsa, Sorai-kouluun ja vaikutukseen hallinnossa, kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa.
Tässä japanilaisessa nimessä sukunimi on Ogyū.
Ogyū Sorai (荻生 徂徠) (21. maaliskuuta 1666, Edo, Japani - 28. helmikuuta 1728, Edo) oli japanilainen filosofi, joka käytti monissa kirjoituksissaan kirjailijanimeä Butsu Sorai. Häntä on kuvailtu Tokugawa-kauden vaikutusvaltaisimmaksi konfutselaiseksi oppineeksi. Hänen päätutkimusalueensa oli se, miten Konfutseuksen opetuksia voitaisiin hyödyntää hallinnossa ja miten ne voisivat vaikuttaa koko yhteiskunnan järjestykseen. Tuohon aikaan Japanissa oli ongelmia hallituksen kanssa. Merkantilismin talousmallia käytettiin, mutta se ei onnistunut. Japani käytti edelleen vanhoja instituutioita, mutta niistä oli tullut heikkoja, koska niiden jäsenet olivat yltiöpäisiä (liiallisia). Silti nämä instituutiot hallitsivat yhteiskuntaa. Sorain mielestä he käyttivät Tien kaltaisia opetuksia oikeuttamaan toimintansa.
Sorai hylkäsi Song-konfutselaisuuden moraaliset tavat ja katsoi sen sijaan vanhempia teoksia. Hän katsoi, että ihmisen tunteiden ilmaisun salliminen oli tärkeää. Tästä syystä hän pyrki vahvistamaan kiinalaisen kirjallisuuden asemaa Japanissa. Sorai sai opetuksillaan suuren kannattajakunnan ja loi Sorain koulukunnan, josta tulisi vaikutusvaltainen voima japanilaisessa konfutselaisuudessa.
Elämä ja tausta
Ogyū Sorai syntyi Edo-kaupungissa samurai-säätyyn kuuluneeseen perheeseen. Hän sai perinteisen koulutuksen ja perehtyi varhain kiinalaiseen klassiseen kirjallisuuteen, joka oli Tokugawa-kauden oppineiston keskeinen tiedonlähde. Vaikka Sorai ei hoitanut korkeita hallinnollisia virkoja koko elämänsä ajan, hänestä tuli laajalti arvostettu opettaja ja kirjoittaja. Hänen ajatuksensa levisivät oppilaiden kautta eri puolille maata, ja Sorain nimi liitettiin nopeasti laajempaan älylliseen keskusteluun Japanissa.
Filosofinen keskeisajatus
Sorain keskeinen kanta oli kriittinen Song-dynastian (Zhu Xi -perinteen) konfutselaisuutta kohtaan. Hän vastusti sitä, että konfutselaisuus nähtäisiin ensisijaisesti yksilön moraalisena itsekehityksenä tai abstraktina metafysiikkana. Sen sijaan Sorai korosti:
- klassisten tekstien historiallista ja kielenomaista tulkintaa – hän painotti, että Analektan, Menciusn ja rituaalikirjallisuuden merkitykset selviävät parhaiten niiden alkuperäisessä poliittisessa ja kulttuurisessa kontekstissa;
- instituutioiden ja lakien käytännöllistä merkitystä – hyvä hallinto perustuu selkeisiin sääntöihin, rituaaleihin ja järjestelyihin, ei pelkästään johtajan sisäiseen moraaliin;
- kieleen, kirjallisuuteen ja tunteiden ilmaisuun – Sorai arvosti runoutta ja kirjallisuutta tapana ymmärtää ihmisten tunteita ja sosiaalista elämää, ja hän vastusti ankaraa pidättyvyyttä tunteiden ilmaisussa.
Metodi: filologia ja paluu lähteille
Sorai käytti filologisia menetelmiä eli tekstien tarkkaa kielen ja historiallis-kontekstuaalista tutkimusta. Hän uskoi, että monta myöhempää tulkintaperinnettä — erityisesti Song-kauden opetukset — oli vinouttanut alkuperäisten konfutselaisteosten merkityksen. Tämän vuoksi hän vaati paluuta varhaisiin lähteisiin ja niiden kirjaimelliseen sekä tilanteeseen sidottuun tulkintaan.
Vaikutus ja perintö
Sorain ajatukset synnyttivät laajan kannattajajoukon, mutta myös kiivasta kritiikkiä. Hänen koulukuntansa vaikutti Tokugawa-kauden opinmuodostukseen ja myöhempään japanilaiseen ajatteluun tarjoamalla vaihtoehdon Song-neokonfutselaisuudelle. Sorain korostus instituutioiden ja käytännön hallinnon tärkeydestä vaikutti siihen, miten monet reformi- ja hallintopoliittiset keskustelut muotoutuivat 1700-luvulla ja sen jälkeen. Lisäksi hänen kiinnostuksensa kirjallisuuteen auttoi vahvistamaan klassisen kiinalaisen kirjallisuuden asemaa Japanin oppineistossa.
Vastaväitteet ja kritiikki
Soraita arvosteltiin muun muassa siitä, että hänen paluunsa "alkuperäisiin" lähteisiin rinnastettiin joskus konservatiiviseen poliittiseen asenteeseen, joka saattoi oikeuttaa olemassaolevia valtarakenteita. Toiset kritisoivat häntä siitä, että hänen korostuksensa instituutioiden tärkeydestä saattoi vähätellä yksilön eettistä itseenkehitystä, jota Song-koulukunta piti keskeisenä. Näistä keskusteluista syntyi laaja älyllinen debatti, joka rikastutti japanalaista konfutselaisuuden tulkintaa.
Merkitys nykypäivänä
Sorain työ on tärkeä osa Tokugawa-kauden ajattelun historiaa ja tarjoaa näkökulman siihen, miten klassisia tekstejä voidaan soveltaa käytännön poliittisiin ongelmiin. Hänen painotuksensa teksteihin, instituutioihin ja kirjalliseen ilmaisuun kiinnostaa myös nykyisiä tutkijoita, jotka tarkastelevat kulttuurienvälisiä tulkintaeroja ja konfutselaisuuden monimuotoisuutta.
Yhteenvetona: Ogyū Sorai oli merkittävä ajattelija, joka uudelleenmääritteli konfutselaisuuden roolia Japanin poliittisessa ja kulttuurisessa kentässä. Hänen perintönsä näkyy sekä akateemisissa tulkinnoissa että laajemmassa keskustelussa hallinnosta, moraalista ja kirjallisuudesta.
Ogyū Sorai japanilaisesta kirjasta 『先哲像伝』
Life
Sorai syntyi Tokugawa Tsunayoshin (徳川綱吉) henkilökohtaisena lääkärinä toimineen samurain (soturin) toisena poikana. Tsunayoshista tulisi viides shogun. Sorai opiskeli Song-konfutselaisuuden Zhu Xi -versiota, ja vuoteen 1690 mennessä hänestä tuli kiinalaisten klassikoiden yksityisopettaja. Vuonna 1696 hän alkoi palvella Yanagisawa Yoshiyasua, Tsunayoshin vanhinta neuvonantajaa. Tsunayoshi kuoli vuonna 1709. Tuolloin Sorai lakkasi käyttämästä Zhu Xin opetuksia ja alkoi kehittää omaa filosofiaansa ja kouluaan. Sorain katsotaan luoneen kō shōgin, epätavallisen shakkimuodon.
Opetukset
Sorai kirjoitti monia vaikutusvaltaisia teoksia, joissa hän osoitti, mitkä olivat hänen mielestään Song-konfutselaisuuden filosofian kaksi perusongelmaa. Ensimmäinen ongelma liittyi bakufu-domain-järjestelmään, joka oli jo 1700-luvulla vaikeuksissa. Sorai epäili, että riitti, että jokainen ihminen halusi löytää oman eettisen hyvän. Hän väitti, että ajan poliittisen kriisin ratkaiseminen vaati muutakin kuin moraalisen luonteen täydellistämistä. Hän näki myös, että kiinalaiset tietäjäkuninkaat eivät olleet huolissaan vain moraalista vaan myös itse hallituksesta. Toinen seikka, jossa Sorai oli eri mieltä Songin konfutselaisuuden kanssa, oli se, että hänen mielestään se painotti liikaa moraalia ja tukahdutti ihmisluonnon, koska ihmisluonto perustui tunteisiin.
Sorai ei pitänyt näitä kahta ongelmaa itse konfutselaisuuden ongelmina. Hänen mielestään Song-konfutselaiset tulkitsivat neljän kirjan ja viiden klassikon klassisia teoksia väärin. Sorain mielestä he tekivät näin, koska he "eivät tunteneet vanhoja sanoja". Sorai konsultoi vanhoja teoksia saadakseen luotettavampaa tietoa. Hän totesi, että tieteellisen tiedon perimmäinen muoto oli historia. Hänelle nämä teokset olivat paras lähde, vaikka nykyisyys muuttui jatkuvasti. Sorain mielestä filosofian opiskelu alkoi kielen tutkimisesta. Tässä häneen vaikutti suuresti Ming-kauden antiikin retoriikan koulukunta. Tämä liike näki Qin- ja Han-kaudet proosan esikuvana ja Tang-kauden runouden esikuvana. Sorain koulukunta toi valikoituja Tang-runoutta Japaniin, jossa siitä tuli hyvin suosittu. Teoksen toimittajana pidetään Li Panlongia (李攀竜 1514-70), joka oli muinaisen retoriikan koulukunnan perustaja. Tämän seurauksena Sorain koulu tunnetaan nykyään myös nimellä Muinaisen retoriikan (kobunji 古文辞) koulu. Sorain koulukunta näki Tang-runouden valikoimat lähinnä keinona päästä käsiksi Viiteen klassikkoon. Tässä näkökulmassa se erosi muista konfutselaisista koulukunnista. Sorai syytti myös muita japanilaisia konfutselaisia, kuten Hayashi Razania, siitä, että he tukeutuivat liikaa Song-lähteisiin, kuten Zhu Xiin.
Sorai ei myöskään ollut samaa mieltä muiden Song-konfutselaisuuden opetusten kanssa. Yksi niistä oli se, että tie ei ollut maailmankaikkeuden ennalta määrätty periaate, vaan pikemminkin ihmisten perustama: muinaiset tietäjät olivat kuvanneet sitä konfutselaisten klassisissa teoksissa. Niissä säädettiin tiestä, joka jakautui riitteihin (rei 礼) ja musiikkiin (gaku 楽). Riitit antoivat sosiaalisen järjestyksen ja musiikki antoi inspiraatiota sydämelle. Näin se mahdollisti suoraan inhimillisten tunteiden virtauksen, mistä Song-konfutselaisuuden moralistinen filosofia ei ollut samaa mieltä. Sorai väitti päinvastaista ja halusi, että ihmiset rikastuisivat musiikin ja runouden kautta. Hän opetti, että kirjallisuudesta olisi pidettävä huolta, koska se oli tärkeä osa ihmisen ilmaisua. Tämän seurauksena kiinalainen kirjallisuus alkoi kukoistaa Japanissa ja siitä tuli hyväksytty taidemuoto. Näin useat tuon ajan suuret kiinalaisen sävellystyön kirjailijat olivat hänen koulukuntansa seuraajia.
Sorai oli samurai-luokan kannattaja. Vaikka useimmat vanhat instituutiot rappeutuvat johtamisongelmien vuoksi, samurait pystyivät hänen mielestään parhaiten ratkaisemaan tämän ongelman palkitsemis- ja rangaistusjärjestelmän avulla. Sorai näki ongelmia myös silloisessa kauppiaiden luokassa: hän syytti heitä salaliitosta hintojen lukitsemiseksi. Hän ei kuitenkaan tukenut myöskään alempia luokkia. Hän väitti: "Mitä hyötyä tavalliselle kansalle voi olla siitä, että se ylittää oikean asemansa elämässä ja opiskelee tällaisia kirjoja [kuten konfutselaisia klassikoita]?".
Mestari Sorain opetukset
Mestari Sorain opetukset on kirja Sorain opetuksesta ja hänen keskusteluistaan oppilaidensa kanssa. Hänen omat oppilaansa muokkasivat tekstin, ja se sisältää heidän kysymyksiään ja hänen vastauksiaan. Teos julkaistiin vasta vuonna 1724, mutta sen uskotaan itse asiassa syntyneen noin vuonna 1720. Siinä hän kirjoittaa, että kirjallisuutta ei ole niinkään tarkoitettu moraalin tai hallinnon opettamiseen, vaan se yksinkertaisesti antaa ihmisen tunteiden virrata. Tästä voidaan löytää vastauksia edellisiin aiheisiin. Vaikka Sorai pyrki määrittelemään uudelleen Tokugawan legitimiteetin lähteet, hänen tarkoituksensa oli selvästi vahvistaa Tokugawa-sogunaatin auktoriteettia.
Kritiikki
Jotkut tutkijat kritisoivat Sorain työtä ja pitivät hänen opetustaan epäkäytännöllisenä. Goi Ranshū uskoi, että Sorain motiivina oli ylittää Itō Jinsai, toinen johtava konfutselainen. Goi ajatteli, että Sorai oli käyttänyt Itōn argumentteja absurdiuden tasolle. Goin mielestä Sorain opetukset aiheuttaisivat paljon vahinkoa moraalifilosofialle, jos niitä noudatettaisiin. Toinen Sorain opetuksiin kriittisesti suhtautunut tutkija oli Nakai Chikuzan, joka tunsi myös Goin vastalauseen Ogyū Sorain oppeja kohtaan. Goi kirjoitti Sorain vastustuksensa esseessään Hi-Butsu hen. Tämä essee kirjoitettiin 1730-luvulla, mutta julkaistiin vasta vuonna 1766. Julkaistun esseen olivat toimittaneet Chikuzan ja hänen veljensä. Nakai kirjoitti myöhemmin oman, hyvin tunteikkaan vastauksensa Sorain uskomuksiin teoksessaan Hi-Chō (1785). Tässä teoksessa hän hylkäsi ajatuksen, että yksilöt eivät voisi parantaa itseään moraalisilla valinnoilla. Hän väitti myös, että yksilöt pystyivät arvioimaan, olivatko ulkoiset ajatukset ja teot totta tai oikeudenmukaisia. Näiden moraalien kieltäminen jättäisi hänen mielestään jäljelle vain "riittejä ja sääntöjä", joita noudatettaisiin.
Works
- Opintosäännöt (Gakusoku, 1715)
- Tien erottaminen (Bendō, 1717)
- Mestari Sorain opetukset (Sorai sensei tōmonsho, 1724)
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka oli Ogyū Sorai?
V: Ogyū Sorai oli japanilainen filosofi, joka käytti monissa kirjoituksissaan kirjailijanimeä Butsu Sorai. Häntä on kuvattu Tokugawa-kauden vaikutusvaltaisimmaksi konfutselaiseksi oppineeksi.
K: Mitä hän opiskeli?
V: Hän tutki, miten Konfutseuksen opetuksia voitaisiin käyttää hallituksessa ja miten ne voisivat vaikuttaa koko yhteiskunnan järjestykseen.
K: Mitä talousmallia tuolloin käytettiin?
V: Tuolloin käytettiin merkantilismin talousmallia, mutta se ei ollut menestyksekäs.
K: Mitä Sorai hylkäsi?
V: Sorai hylkäsi Song-konfutselaisuuden moraaliset tavat ja tarkasteli sen sijaan vanhempia teoksia.
K: Miksi hän yritti vahvistaa kiinalaista kirjallisuutta Japanissa?
V: Hän yritti vahvistaa kiinalaista kirjallisuutta Japanissa, koska hän uskoi, että ihmisen tunteiden ilmaisun salliminen oli tärkeää.
K: Miten Sorain opetuksista tuli vaikutusvaltaisia? V: Hänen opetuksensa loivat Sorain koulukunnan, josta tuli vaikutusvaltainen voima japanilaisessa konfutselaisessa oppineisuudessa.
Etsiä