Ogyū Sorai | japanilainen filosofi, joka käytti kirjailijanimeä Butsu Sorai

Life

Sorai syntyi Tokugawa Tsunayoshin (徳川綱吉) henkilökohtaisena lääkärinä toimineen samurain (soturin) toisena poikana. Tsunayoshista tulisi viides shogun. Sorai opiskeli Song-konfutselaisuuden Zhu Xi -versiota, ja vuoteen 1690 mennessä hänestä tuli kiinalaisten klassikoiden yksityisopettaja. Vuonna 1696 hän alkoi palvella Yanagisawa Yoshiyasua, Tsunayoshin vanhinta neuvonantajaa. Tsunayoshi kuoli vuonna 1709. Tuolloin Sorai lakkasi käyttämästä Zhu Xin opetuksia ja alkoi kehittää omaa filosofiaansa ja kouluaan. Sorain katsotaan luoneen kō shōgin, epätavallisen shakkimuodon.

Opetukset

Sorai kirjoitti monia vaikutusvaltaisia teoksia, joissa hän osoitti, mitkä olivat hänen mielestään Song-konfutselaisuuden filosofian kaksi perusongelmaa. Ensimmäinen ongelma liittyi bakufu-domain-järjestelmään, joka oli jo 1700-luvulla vaikeuksissa. Sorai epäili, että riitti, että jokainen ihminen halusi löytää oman eettisen hyvän. Hän väitti, että ajan poliittisen kriisin ratkaiseminen vaati muutakin kuin moraalisen luonteen täydellistämistä. Hän näki myös, että kiinalaiset tietäjäkuninkaat eivät olleet huolissaan vain moraalista vaan myös itse hallituksesta. Toinen seikka, jossa Sorai oli eri mieltä Songin konfutselaisuuden kanssa, oli se, että hänen mielestään se painotti liikaa moraalia ja tukahdutti ihmisluonnon, koska ihmisluonto perustui tunteisiin.

Sorai ei pitänyt näitä kahta ongelmaa itse konfutselaisuuden ongelmina. Hänen mielestään Song-konfutselaiset tulkitsivat neljän kirjan ja viiden klassikon klassisia teoksia väärin. Sorain mielestä he tekivät näin, koska he "eivät tunteneet vanhoja sanoja". Sorai konsultoi vanhoja teoksia saadakseen luotettavampaa tietoa. Hän totesi, että tieteellisen tiedon perimmäinen muoto oli historia. Hänelle nämä teokset olivat paras lähde, vaikka nykyisyys muuttui jatkuvasti. Sorain mielestä filosofian opiskelu alkoi kielen tutkimisesta. Tässä häneen vaikutti suuresti Ming-kauden antiikin retoriikan koulukunta. Tämä liike näki Qin- ja Han-kaudet proosan esikuvana ja Tang-kauden runouden esikuvana. Sorain koulukunta toi valikoituja Tang-runoutta Japaniin, jossa siitä tuli hyvin suosittu. Teoksen toimittajana pidetään Li Panlongia (李攀竜 1514-70), joka oli muinaisen retoriikan koulukunnan perustaja. Tämän seurauksena Sorain koulu tunnetaan nykyään myös nimellä Muinaisen retoriikan (kobunji 古文辞) koulu. Sorain koulukunta näki Tang-runouden valikoimat lähinnä keinona päästä käsiksi Viiteen klassikkoon. Tässä näkökulmassa se erosi muista konfutselaisista koulukunnista. Sorai syytti myös muita japanilaisia konfutselaisia, kuten Hayashi Razania, siitä, että he tukeutuivat liikaa Song-lähteisiin, kuten Zhu Xiin.

Sorai ei myöskään ollut samaa mieltä muiden Song-konfutselaisuuden opetusten kanssa. Yksi niistä oli se, että tie ei ollut maailmankaikkeuden ennalta määrätty periaate, vaan pikemminkin ihmisten perustama: muinaiset tietäjät olivat kuvanneet sitä konfutselaisten klassisissa teoksissa. Niissä säädettiin tiestä, joka jakautui riitteihin (rei 礼) ja musiikkiin (gaku 楽). Riitit antoivat sosiaalisen järjestyksen ja musiikki antoi inspiraatiota sydämelle. Näin se mahdollisti suoraan inhimillisten tunteiden virtauksen, mistä Song-konfutselaisuuden moralistinen filosofia ei ollut samaa mieltä. Sorai väitti päinvastaista ja halusi, että ihmiset rikastuisivat musiikin ja runouden kautta. Hän opetti, että kirjallisuudesta olisi pidettävä huolta, koska se oli tärkeä osa ihmisen ilmaisua. Tämän seurauksena kiinalainen kirjallisuus alkoi kukoistaa Japanissa ja siitä tuli hyväksytty taidemuoto. Näin useat tuon ajan suuret kiinalaisen sävellystyön kirjailijat olivat hänen koulukuntansa seuraajia.

Sorai oli samurai-luokan kannattaja. Vaikka useimmat vanhat instituutiot rappeutuvat johtamisongelmien vuoksi, samurait pystyivät hänen mielestään parhaiten ratkaisemaan tämän ongelman palkitsemis- ja rangaistusjärjestelmän avulla. Sorai näki ongelmia myös silloisessa kauppiaiden luokassa: hän syytti heitä salaliitosta hintojen lukitsemiseksi. Hän ei kuitenkaan tukenut myöskään alempia luokkia. Hän väitti: "Mitä hyötyä tavalliselle kansalle voi olla siitä, että se ylittää oikean asemansa elämässä ja opiskelee tällaisia kirjoja [kuten konfutselaisia klassikoita]?".

Mestari Sorain opetukset

Mestari Sorain opetukset on kirja Sorain opetuksesta ja hänen keskusteluistaan oppilaidensa kanssa. Hänen omat oppilaansa muokkasivat tekstin, ja se sisältää heidän kysymyksiään ja hänen vastauksiaan. Teos julkaistiin vasta vuonna 1724, mutta sen uskotaan itse asiassa syntyneen noin vuonna 1720. Siinä hän kirjoittaa, että kirjallisuutta ei ole niinkään tarkoitettu moraalin tai hallinnon opettamiseen, vaan se yksinkertaisesti antaa ihmisen tunteiden virrata. Tästä voidaan löytää vastauksia edellisiin aiheisiin. Vaikka Sorai pyrki määrittelemään uudelleen Tokugawan legitimiteetin lähteet, hänen tarkoituksensa oli selvästi vahvistaa Tokugawa-sogunaatin auktoriteettia.

Kritiikki

Jotkut tutkijat kritisoivat Sorain työtä ja pitivät hänen opetustaan epäkäytännöllisenä. Goi Ranshū uskoi, että Sorain motiivina oli ylittää Itō Jinsai, toinen johtava konfutselainen. Goi ajatteli, että Sorai oli käyttänyt Itōn argumentteja absurdiuden tasolle. Goin mielestä Sorain opetukset aiheuttaisivat paljon vahinkoa moraalifilosofialle, jos niitä noudatettaisiin. Toinen Sorain opetuksiin kriittisesti suhtautunut tutkija oli Nakai Chikuzan, joka tunsi myös Goin vastalauseen Ogyū Sorain oppeja kohtaan. Goi kirjoitti Sorain vastustuksensa esseessään Hi-Butsu hen. Tämä essee kirjoitettiin 1730-luvulla, mutta julkaistiin vasta vuonna 1766. Julkaistun esseen olivat toimittaneet Chikuzan ja hänen veljensä. Nakai kirjoitti myöhemmin oman, hyvin tunteikkaan vastauksensa Sorain uskomuksiin teoksessaan Hi-Chō (1785). Tässä teoksessa hän hylkäsi ajatuksen, että yksilöt eivät voisi parantaa itseään moraalisilla valinnoilla. Hän väitti myös, että yksilöt pystyivät arvioimaan, olivatko ulkoiset ajatukset ja teot totta tai oikeudenmukaisia. Näiden moraalien kieltäminen jättäisi hänen mielestään jäljelle vain "riittejä ja sääntöjä", joita noudatettaisiin.

Works

• Opintosäännöt (Gakusoku, 1715)
• Tien erottaminen (Bendō, 1717)
• Mestari Sorain opetukset (Sorai sensei tōmonsho, 1724)