Ammonite

Evolution

Ammoniitteja esiintyi ensimmäisen kerran devonikauden alkupuolella. Ne kehittyivät pienestä, suorakuorisesta Bactridianista, joka oli varhainen Nautiloidi. Ne kehittyivät nopeasti erimuotoisiksi ja -kokoisiksi, mukaan lukien jotkut hiusneulojen muotoiset. Kehityksensä aikana ammoniitit kohtasivat peräti neljä katastrofaalista tapahtumaa, jotka lopulta johtivat niiden sukupuuttoon kuolemiseen. Ensimmäinen tapahtuma sattui ylädevonikaudella ja toinen permikauden lopussa (250 miljoonaa vuotta sitten), jolloin vain kaksi linjaa selvisi hengissä P/Tr-sukupuutostapahtumasta. Eloonjääneet lajit säteilivät ja kukoistivat koko triaskauden ajan. Tämän jakson lopussa (206 miljoonaa vuotta sitten) niitä kohtasi jälleen lähes sukupuutto, jolloin vain yksi suku jäi henkiin. Tämä tapahtuma merkitsi triaskauden loppua ja jurakauden alkua, jonka aikana ammoniittilajien määrä kasvoi jälleen. Lopullinen katastrofi tapahtui liitukauden lopussa, jolloin kaikki lajit hävisivät ja ammoniitit kuolivat sukupuuttoon.

Nuoret ammoniitit elivät planktonissa, lähellä meren pintaa. Ne söivät kasvaessaan lähinnä pieniä poikasia. Tämän vuoksi ne olivat erityisen haavoittuvaisia kaikille tapahtumille, jotka sekoittivat planktonvyöhykkeen.

Life

Ammoniitit aloittivat elämänsä pieninä planktoneläiminä, joiden halkaisija on alle 1 mm. Pienenä ne olisivat olleet alttiita muiden saalistajien, kuten mosasaurusten ja kalojen, hyökkäyksille. Kuori antoi kuitenkin jonkinlaisen suojan niiden pehmeille osille. Sukupuolidimorfismista, jossa naaraat ovat suurempia ja urokset pienempiä, on keskusteltu paljon.^p244 Asia on edelleen avoin, mutta ainakin joistakin lajeista on löydetty esiintymiä, joissa on kaksi kokoa ilman välikappaleita.

Kuoren kasvaessa takalokerot suljettiin puoliksi läpäisevällä kalvolla. Kummankin väliseinän keskellä kulki yksi putki, siphuncle, joka yhdisti kammiot. Eläin pystyi lisäämään tai vetämään kaasua tarpeen mukaan kelluvuuden saavuttamiseksi. Kuoren sisäpuolella lokerot on merkitty hienostuneilla ompeleilla. Nämä ovat helposti nähtävissä niissä fossiileissa, jotka ovat sisäisiä muotteja, kuten useimmat.^p241 Ammoniitit olivat aktiivisia saalistajia, ja kalat ja merieläinten matelijat söivät niitä usein. Fossiileista löytyy lähes aina ulkokuorta, joka on katkennut, luultavasti juuri tällaisen hyökkäyksen seurauksena.

Ammoniitit uivat suihkumoottorilla, kuten useimmat muutkin pääjalkaiset. Vesi olisi tullut vaipan onteloon, kulkenut kidusten yli ja ruiskutettu ulos. Nautiluksilla on myös pakomekanismi, jossa haarakammion (kiduskammion) supistuminen saa eläimen hyppäämään pois saalistajan tieltä.^p232 Olisi kohtuullista olettaa, että ammoniiteilla oli samanlainen mekanismi.