Ammoniitit olivat merellisiä pääjalkaisia nilviäisiä, jotka kuuluivat alaluokkaan Ammonoidea.

Niiden laajalti tunnetuissa fossiileissa näkyy uurteinen spiraalimainen kuori, jonka loppuosassa asui lonkeroeläin. Nämä eläimet elivät merissä ainakin 400-65 miljoonaa vuotta sitten. Ne kuolivat sukupuuttoon K/T-sukupuutostapahtumassa. Niiden lähimmät elävät sukulaiset ovat mustekala, kalmari, seepia ja Nautilus.

Ammonoidea-sukuun kuuluu yhdeksän järjestystä: viisi paleotsooisella ja neljä mesotsooisella kaudella.

Ulkonäkö ja rakenne

Ammoniittien tunnusomainen piirre on kierretty, usein litteähkö kuori, joka jakautuu useisiin kammioksi kutsuttuihin osastoihin. Eläin asui kuoren viimeisessä, suurimmassa kammiossa. Kammiot erottaa toisistaan ohuet kalkkiset väliseinät (septat), ja niiden välillä kulki sifunkuli (siphuncle) — putkimainen rakenne, jonka avulla ammoniitti sääti kammojen kaasun ja nesteen määrää ja siten kelluvuuttaan. Ammoniittien kuorien pintamuoto vaihtelee sileästä voimakkaasti koristeltuun: selkään voi tulla uurteita, reunoja, räystäitä ja sarvimaisia ulokkeita.

Saumakuvioiden monimutkaisuus on yksi tärkeimmistä tuntomerkeistä: aiemmin yksinkertaiset, aaltoilevat saumat kehittyivät ajan myötä yhä monimutkaisemmiksi, ja tutkijat käyttävät näitä tyyppejä (goniatitic, ceratitic, ammonitic) luokittelussa ja iänmäärityksessä.

Elintavat ja ekologia

Ammoniitit olivat pääasiassa meressä eläneitä nektonisia tai vapaaehtoisesti uivia eläimiä, eli ne pystyivät liikkumaan vapaasti vedessä. Ne käyttivät lonkeroita saalistukseen ja ravinnon hankintaan — ravintoon kuuluivat todennäköisesti pienemmät selkärangattomat ja kalaravinto. Joillakin lajeilla oli ilmeisiä puolustusrakenteita, ja fossiileissa näkyy usein korjautuneita vaurioita, jotka viittaavat petojen hyökkäyksiin (esim. hampaiden jäljet, kalan tai mosasauruksen aiheuttamat jäljet).

Monilla ammoniiteilla esiintyy sukupuolista dimorfismia: pienemmät, usein yksinkertaisemmin koristellut muunnokset (microconch) ja suuremmat (macroconch) tulkitaan tavallisesti eri sukupuoliksi.

Fossiilit, levinneisyys ja merkitys

Ammoniitit ovat erittäin yleisiä fossiileja ja ovat tärkeitä biostratigrafiassa — ne auttavat geologeja iänmäärityksessä ja kerrostumien vertailussa, koska monet lajit esiintyvät lyhyinä, helposti tunnistettavina ajanjaksoina. Ammoniittifossiileja löytyy lähes kaikista merellisten sedimenttien vanhoista kerroksista ympäri maailmaa.

Joistakin ammoniiteista muodostuu erityisen kauniita, helmiäismäisesti hohtavia fossiileja (ammoliitti tai ammolit), joita käytetään koruissa ja koriste-esineissä. Ammoliittiesimerkkejä tunnetaan mm. Kanadasta.

Muutamia mittasuhteita ja erikoistapauksia

  • Suureimmat tunnetut ammoniitit, kuten eräät Parapuzosia-lajit, saattoivat saavuttaa yli kaksi metriä halkaisijassa.
  • Pienimmät lajit ovat olleet vain muutaman millimetrin kokoisia.

Taksonomia ja evoluutio

Ammonoideilla oli suuri monimuotoisuus sekä kuoren muodon että saumauskuvioiden suhteen. Ne kehittyivät ensimmäisen kerran Devonin aikana (noin 400 miljoonaa vuotta sitten) ja kokivat useita säteittäisiä monimuotoistumisia sekä sukupuuttoaaltoja ennen lopullista katoamistaan liitukauden lopussa.

Sukupuutto

Ammoniitit kuolivat sukupuuttoon K–T (nykyisin K–Pg) -sukupuutostapahtumassa noin 66 miljoonaa vuotta sitten yhdessä monien muiden merilajien ja dinosaurusten kanssa. Syyt liittyvät laajamittaisiin ympäristömuutoksiin, joita aiheutti todennäköisesti suuri asteroidi-iskun ja siitä seuranneiden ketjureaktioiden yhdistelmä: ilmasto-, valo- ja ravintoverkkohäiriöt.

Keräily ja tutkimus

Ammoniittifossiilit ovat suosittuja keräilijöiden keskuudessa ja tärkeitä tutkijoille, jotka tutkivat muinaisten meriekosysteemien rakennetta, evoluutiota ja stratigrafiaa. Monissa maissa fossiilien keräilyä säädellään, ja arvokkaimpia yksilöitä tutkitaan tai suojellaan museokokoelmissa.

Ammoniittien tutkimus yhdistää paleontologian, geologian ja biologian menetelmiä: kuoren rakenteen, saumausten ja kemiallisen koostumuksen analyysit kertovat paljon niiden elintavoista, elinympäristöstä ja ympäristön muutoksista kautta geologisen ajan.