Puolan jako
Puolan jako tai Puolan-Liettuan kansainyhteisön jako on termi, jota käytetään historiassa. Ne tapahtuivat 1700-luvun jälkipuoliskolla ja päättivät Puolan-Liettuan kansainyhteisön olemassaolon. Puolan-Liettuan kansainyhteisön jakoja oli kolme:
- 5. elokuuta 1772
- 23. tammikuuta 1793
- 24. lokakuuta 1795
Ositukset toteutettiin siten, että Preussi, Venäjä ja Habsburgien Itävalta jakoivat kansainyhteisön maat keskenään.
Harvemmin käytetty termi "Puolan neljäs jako" voi viitata mihin tahansa myöhempään Puolan maiden jakoon:
Historia
Alkusoitto
Puola-Liettua ei ollut viimeisenä kautenaan (1700-luvun puolivälissä), ennen jakoja, jo täysin suvereeni valtio. Se oli lähes vasalli tai Venäjän satelliittivaltio, ja Venäjän tsaarit valitsivat käytännössä Puolan kuninkaat. Tämä koskee erityisesti viimeistä kansainyhteisön kuningasta Stanisław August Poniatowskia, joka oli jonkin aikaa ollut Venäjän keisarinna Katariina Suuren rakastaja.
Vuonna 1730 Kansainyhteisön naapurit, nimittäin Preussi, Itävalta ja Venäjä, allekirjoittivat salaisen sopimuksen säilyttääkseen vallitsevan tilanteen: erityisesti varmistaakseen, että Kansainyhteisön lait eivät muuttuisi. Heidän liittonsa tunnettiin myöhemmin Puolassa nimellä "Kolmen mustan kotkan liitto" (tai Löwenwolden sopimus), koska kaikki kolme valtiota käyttivät mustaa kotkaa valtiosymbolina (toisin kuin Puolan symboli, valkoinen kotka).
Kansainyhteisö oli pysynyt puolueettomana seitsenvuotisessa sodassa, vaikka se suhtautuikin myötämielisesti Ranskan, Itävallan ja Venäjän liittoon. Se salli venäläisten joukkojen pääsyn länsimaihinsa tukikohdiksi Preussia vastaan. Preussin Fredrik II kosti tämän määräämällä Puolan rahan väärennettäväksi, mikä vaikutti Puolan talouteen.
Puolalaiset yrittivät karkottaa ulkomaiset joukot kapinalla (Barin liitto 1768-1772), mutta epäsäännöllisillä ja huonosti komennetuilla joukoilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia Venäjän säännöllisen armeijan edessä, ja ne kärsivät tappion. Kaaosta lisäsi ukrainalainen talonpoikaiskapina, Koljivšyna, joka puhkesi vuonna 1768 ja johti aatelisten (szlachta), juutalaisten, unioottien ja katolisten pappien joukkomurhiin, ennen kuin puolalaiset ja venäläiset joukot tukahduttivat sen.
Ennen osioita: Kansainyhteisö laajimmillaan.
