Phallus
Sana fallos viittaa pystyssä olevaan penikseen, peniksen muotoiseen esineeseen, kuten dildoon, tai pystyssä olevan peniksen jäljittelevään kuvaan.
Mitä tahansa esinettä, joka symbolisesti muistuttaa penistä, voidaan kutsua myös fallokseksi tai fallokseksi (kuten "fallossymboli"). Tällaiset symbolit edustavat miehen sukupuolielimeen liittyvää hedelmällisyyttä ja miehen orgasmia.
Roomalaisesta Pompeijin kaupungista löydetty fresko (seinämaalaus), joka esittää Merkuriusta, jolla on jättimäinen pystyssä oleva penis. Freskon, joka on nyt Napolin arkeologisessa kansallismuseossa, uskotaan olevan maalattu vuosien 89 eKr. ja 79 jKr. välisenä aikana.
Demosthenesin Herma Ateenan torilla, Polyeuktoksen teos ~280 eaa.
Jättiläinen lingam Wat Phosta Bangkokissa
Kolme lingamia Goasta
Kulttuuri
Seksin ja hedelmällisyyden symboli
Kun erektiossa oleva penis esitetään taiteessa, sitä kutsutaan usein fallokseksi (lausutaan FA-ləs). Eroottisessa (seksuaalisesti kiihottavassa) taiteessa on esitetty falloksia jo hyvin pitkään. Kuvia miehistä, joilla on erektio, esiintyy muinaisissa esineissä ja maalauksissa.
Pystyssä oleva penis oli myös terveyden ja hedelmällisyyden (kyky synnyttää elämää) symboli tai merkki. Hohle Felsin fallos löydettiin luolasta Saksasta. Se on noin 28 000 vuotta vanha peniksen näköiseksi veistetty kivenpala.
Neljännellä vuosituhannella eaa. (4000-3001 eaa.) muinaiset egyptiläiset palvoivat Miniä lisääntymisen jumalana ja kaiken luojana. Min esitettiin patsaissa ja seinäkaiverruksissa, joissa hänellä oli pystyssä oleva penis.
Muinainen Kreikka
Muinaiset kreikkalaiset uskoivat Priapus-nimiseen jumalaan, jolla oli erittäin suuri penis, joka oli aina pystyssä. Hänen uskottiin suojelevan karjaa (eläimiä, joita ihmiset pitivät ruokaa, maitoa, nahkaa tai villaa varten), hedelmäkasveja ja puutarhoja sekä miesten sukupuolielimiä. Hänen katsottiin myös kykenevän karkottamaan pahaa ja suojelevan merimiehiä, kalastajia ja muita onnea tarvitsevia. Vanhin tunnettu Priapuksesta kertova kirjoitus on komedia (hauska tai hassu näytelmä), joka on kirjoitettu joskus neljännellä vuosisadalla eaa. (400-301 eaa.). Kreikkalaisessa mytologiassa Priapus yritti hyökätä nukkuvan nymfin (naishenki) Lotiksen kimppuun pakottaakseen tämän harrastamaan seksiä. Aasi kuitenkin ulvoi - se antoi kovan huudon. Tämä sai hänet menettämään erektionsa ja herätti myös Lotiksen. Pelastaakseen Lotiksen jumalat muuttivat hänet lootuskasviksi. Lopulta Priapuksen himo - hänen voimakas halunsa harrastaa seksiä - sai hänet koko ajan erektioon, ja hänen peniksensä kasvoi niin suureksi, ettei hän pystynyt liikkumaan. Vaikka joitakin temppeleitä rakennettiin, jotta ihmiset voisivat rukoilla Priapusta, häntä palvottiin useimmiten ihmisten kodeissa tai puutarhoissa. Aasit tapettiin joskus ja uhrattiin hänelle, mutta myös kalojen, kukkien, hedelmien ja vihannesten lahjat olivat hyvin yleisiä. Priapoksen patsaat sijoitettiin usein oviaukkoihin ja risteyksiin (paikat, joissa kaksi tietä risteävät). Priapuksen ilahduttamiseksi ohikulkijat silittelivät patsaan penistä.
Herma
Herma eli herma on veistos, jossa on pää ja ehkä vartalo, jonka yläpuolella on tavallinen, yleensä neliskulmainen alaosa, johon voi olla kaiverrettu sopivalle korkeudelle myös miehen sukupuolielimet. Muoto on peräisin antiikin Kreikasta, ja roomalaiset ottivat sen käyttöönsä ja elvyttivät sen renessanssiaikana.
Muinaisessa Kreikassa patsailla oli apotrooppinen tehtävä, ja ne sijoitettiin rajanylityspaikoille ja rajoille suojelemaan. Hermes oli fallosjumala, joka liittyi hedelmällisyyteen, onneen, teihin ja rajoihin. Hänen nimensä tulee sanasta herma. Ateenassa ne sijoitettiin talojen ulkopuolelle onnen ja suojelun vuoksi. Niitä koristeltiin seppeleillä tai seppeleillä ja voideltiin oliiviöljyllä onnen saamiseksi.
Muinainen Intia
Shivaa, ehkä vanhinta intialaista jumaluutta ja hindujen kolminaisuuden kolmatta jäsentä, joka on yksi hindujen panteonin laajimmin palvotuista ja palvotuimmista jumaluuksista, palvotaan usein lingamin eli falloksen muodossa. Todisteita falloksen palvonnasta Intiassa on jo esihistorialliselta ajalta. Kivisiä lingameja, joissa on useita erilaisia tyyliteltyjä "päitä" eli glansseja, on löydetty tähän päivään asti monista vanhoista temppeleistä ja museoista Intiassa ja ulkomailla.
Intian Andhra Pradeshin osavaltiossa Chitoorin piirikunnassa sijaitsevan Parashurameshwar-temppelin kuuluisa miehen kokoinen lingam, joka tunnetaan paremmin nimellä Gudimallam Lingam, on noin 1,5 metriä korkea ja se on veistetty kiillotetusta mustasta graniitista. Se on ajoitettu noin 2300-2800 eaa., ja se on yksi olemassa olevista lingameista esibuddhalaiselta ajalta. Lähes naturalistinen jättiläislingam erottuu ulkonevasta, sipulimaisesta päästä ja varteen korkealle veistetystä Shivan antropomorfisesta muodosta. Intian Shiva-lingamit ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa yhä tyylitellyimmiksi, ja ennen 6. vuosisataa valmistuneet lingamit ovat kallistuneet enemmän naturalistiseen tyyliin, jossa on selvästi näkyvissä kiima.
Nykyaikaiset näkemykset
Nykyään falloksia ei useinkaan näy taideteoksissa tai elokuvissa (paitsi pornografisissa elokuvissa, joissa näytetään ihmisiä harrastamassa seksiä toistensa kanssa). Tämä johtuu siitä, että monien mielestä miehen peniksen näyttäminen pystyssä on säädytöntä (ei säädyllistä).
