Pit Corder: virheanalyysin pioneeri ja soveltavan kielitieteen professori

Pit Corder – virheanalyysin pioneeri ja soveltavan kielitieteen uranuurtaja: hänen tutkimuksensa muovasivat kielenoppimisen ymmärrystä.

Pit Corder (6. lokakuuta 1918 – 27. tammikuuta 1990) oli Edinburghin yliopiston kielitieteen professori, joka tunnetaan erityisesti toisella kielenoppimisella tehtävän tutkimuksen ja soveltavan kielitieteen edelläkävijänä. Hän keskittyi erityisesti siihen, millaisia virheitä kielenoppijat tekevät ja mitä näistä virheistä voidaan päätellä oppimisprosessista — tätä lähestymistapaa kutsutaan yleisesti virheanalyysiksi. Corder oli myös brittiläisen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (British Association for Applied Linguistics) ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1967–1970.

Työ ja keskeiset ajatukset

Corderin tutkimus muutti tapaa, jolla virheitä kielenoppijoiden tuotoksissa tulkitaan. Sen sijaan, että virheitä pidettäisiin pelkkänä epäonnistumisena tai satunnaisena poikkeamana, hän korosti, että virheet ovat tärkeä ja systemaattinen lähde tietoa oppimisesta. Niistä voi päätellä, miten oppijan sisäinen kielenjärjestelmä (oppijan oma kielijärjestelmä) rakentuu ja kehittyy vaiheittain.

• Hänen tunnetuin artikkelinsa on "The Significance of Learners' Errors" (1967), jossa hän esitti virheanalyysin teoreettiset ja metodologiset perusteet.
• Corderin työ siirsi painopistettä pois pelkästä kontrastiivisesta analyysista (eli äidinkielen ja oppimiskielen vertailusta) kohti oppijan omien tuotosten systemaattista tarkastelua.
• Hän korosti sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä: virheiden keräämistä, luokittelua, osatekijöiden tunnistamista ja tulkintaa opetteluprosessin näkökulmasta.

Vaikutus opetukseen ja tutkimukseen

Corderin näkemykset ovat olleet keskeisiä nykyaikaiselle toisena kielenä oppimisen (SLA) tutkimukselle ja kieltenopetuksen suunnittelulle. Hän ehdotti, että oppimisen arvioinnissa ja opetuksen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon virheiden diagnostinen arvo: virheistä voidaan tunnistaa yleisiä kehityskaaria, oppijan strategiat ja mahdolliset häiriötekijät, ja näin muokata opetusta tarkoituksenmukaisemmin.

Hänen työnsä vaikutti myös siihen, että virheistä tuli arvokasta tutkimusdataa ja että virheanalyysi nousi yhdeksi soveltavan kielitieteen vakiometodiksi. Corderin ajatukset loivat pohjaa myöhemmille käsitteille, kuten interlanguage-ilmiölle ja kehitykselliselle näkökulmalle kielenoppimisessa.

Perintö

Pit Corderin perintö näkyy edelleen oppimisen ja virheanalyysin tutkimuksessa, kieltenopettajakoulutuksessa sekä opetuksen arvioinnissa. Hänen työnsä auttoi perustamaan Edinburghin ja laajemmin brittisen soveltavan kielitieteen vahvaksi keskusteluareenaksi, ja hänen painotuksensa oppijan tuotosten tarkasteluun ohjasi monia myöhempiä tutkijoita ja opettajia.

Hae kirjaimella