Polygarin sodat
Polygarin sota tai Palayakararin sodat tarkoittaa Intian Tamil Nadussa sijaitsevan entisen Madurain kuningaskunnan Polygarien (Palayakarrars) ja brittiläisten siirtomaavoimien välillä maaliskuun 1799 ja toukokuun 1802 välisenä aikana käytyjä sotia. Britit voittivat lopulta pitkien ja vaikeiden, pitkittyneiden viidakkokampanjoiden jälkeen polygarien armeijat ja voittivat ne lopulta. Molemmat osapuolet menettivät paljon ihmishenkiä, ja voiton ansiosta suuri osa Tamil Nadun alueista siirtyi brittien hallintaan, minkä ansiosta he saivat vahvan aseman Intiassa.
Ensimmäinen Polygarin sota 1799
Brittien ja Panchalankurichi Palayamin Kattabomman Nayakin välinen sota silloisella Tirunelvelin alueella luokitellaan usein ensimmäiseksi Polygarin sodaksi. Vuonna 1799 Kattabommanin ja brittien välinen lyhyt tapaaminen (erääntyneiden verojen vuoksi) päättyi veriseen yhteenottoon, jossa brittien joukkojen komentaja kuoli. Kattabommanin päästä oli luvattu palkkio, mikä sai monet polygarit aloittamaan avoimen kapinan.
Panchalankurichin linnakkeessa käytyjen taistelujen ja Thiruchirapallista tulleiden lisävahvistusten jälkeen Kattabomman kukistui, mutta hän pakeni Pudukottain maan viidakoihin. Täällä Pudukottai Rajah vangitsi hänet (brittiläisten kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen), ja pikaoikeudenkäynnin jälkeen Kattabomman hirtettiin yleisön pelottelemiseksi Kayattarin linnoituksen lähellä, lähellä Kovilpattin kaupunkia, ja teloitusta todistamaan kutsuttujen polygareidenkin edessä.
Kattabomman Nayakin läheinen työtoveri Subramania Pillai hirtettiin myös julkisesti, ja hänen päänsä kiinnitettiin Panchalankurichissa yleisön nähtäville. Soundra Pandian Nayak, toinen kapinallisjohtaja, tapettiin raa'asti, kun hänen päänsä iskettiin kylän seinään. Kattabommanin veli Oomaidurai vangittiin Palayankottain vankilaan, kun joukot tuhosivat linnoituksen maan tasalle ja ryöstivät hänen omaisuutensa.
Toinen Polygarin sota 1800-1805
Vaikka ensimmäinen Polygarin sota tukahdutettiin vuonna 1799, kapinat puhkesivat uudelleen vuonna 1800. Toinen sota oli luonteeltaan salamyhkäisempi ja peitellympi. Johtajat toimivat yhtenäisemmin ja yhtenäisemmin, ja siihen osallistui ihmisiä Keralasta ja Mysoresta. Se merkitsi myös koko läntisen Tamil Nadun, Malabarin ja eteläisen Mysoren alueiden liittymistä yhteen (joka oli Britannian hallussa Tipu Sultanin kuoleman jälkeen). Dheeran Chinnamalai johti suurta armeijaa, hän asettui Odanilaihin ja rakensi sinne linnoituksen jatkaakseen taisteluaan brittejä vastaan, jotka hän kukisti taisteluissa Cauveryssä vuonna 1801, Odanilaissa vuonna 1802 ja Arachalurissa vuonna 1804. Myöhemmin Dheeran Chinnamalai jätti linnakkeensa välttääkseen tykkihyökkäykset ja ryhtyi sissisotaan ollessaan sijoitettuna Karumalaihin Palanin alueella.
Keittiömestari petti hänet, ja britit ottivat hänet kiinni ja hirttivät hänet Sankarin linnoituksessa 31. heinäkuuta 1805.
Päihitä
Britit voittivat lopulta pitkän ja kalliin, yli vuoden kestäneen kampanjan jälkeen. Brittien ylivoimainen armeija, joka oli hiljattain kukistanut Mysoren mahtavan Tipu-sulttaanin, sai kuitenkin nopeasti vahvistusta. Briteillä oli parempi tykistö kuin Polygarin joukoilla, joilla oli maalla valmistettua tykistöä, lukuun ottamatta muutamaa kunnon tykistöä, jotka oli saatu entisen Tipu Sultanin armeijalta. Koska sota oli luonteeltaan alueellinen, brittijoukot pystyivät helposti mobilisoimaan lisäjoukkoja muilta alueilta. Englantilaisten aiheuttama kuolema ja tuho oli niin julmaa ja laajaa, että koko alue jäi kauhun valtaan.
Tulokset
Keittiömestari petti Dheeran Chinnamalain, ja britit ottivat hänet kiinni ja hirttivät hänet Sankarin linnoituksessa 31. heinäkuuta tai 2. elokuuta 1805. Lopulta koko Tamil Nadun alue joutui brittien hallintaan Chinnamalain loputtua.
Myöhempien aikojen kansanperinne
Tamil Nadun hallitus rakensi Chinnamalain muistomerkin (mani mandapam) Arachaluriin, Eroden piirikuntaan, noin 30 lakhia maksamalla. Tamil Nadun hallitus pystytti Chinnamalain patsaan Chennaihin[1].
