Pomp and Circumstance -marssit
"Pomp and Circumstance Marches" on Sir Edward Elgarin orkesterille säveltämä viiden marssin ryhmä. Niiden koko nimi on: "Pomp and Circumstance Military Marches"). Elgar aloitti kuudennen marssin säveltämisen, mutta ei saanut sitä koskaan valmiiksi.
Ensimmäinen marsseista on erityisen kuuluisa, ja sen sävelmä on yksi Britannian tunnetuimmista. Sitä lauletaan usein sanoihin "Land of Hope and Glory".
Otsikko
Otsikko "Pomp and Circumstance" on peräisin Shakespearen Othello-teoksen III näytöksen III kohtauksesta iii:
Jää hyvästi ulvova hevonen ja kimeä pasuuna,
henkeä herättävä rumpu, korvia hivelevä viulu,
kuninkaallinen lippu ja kaikki
kunniakkaan sodan ylpeys, loisto ja kunnia!""
Marssit
Pomp and Circumstance -marssit ovat seuraavat
- Marssi nro 1 D (1901)
- Marssi nro 2 a-molli (1901)
- Marssi nro 3 c-molli (1904)
- Marssi nro 4 G (1907)
- Marssi nro 5 C (1930)
- Marssi nro 6 g-molli (luonnosversioina, Anthony Payne työstänyt 2005-06).
Boosey & Co. julkaisi kaikki viisi ensimmäistä teosta nimellä Elgarin op. 39. Elgar omisti jokaisen marssin jollekin muusikkoystävälleen.
Jokainen marssi kestää noin viisi minuuttia.
" Marssi nro 1 D" on sarjan tunnetuin. Se valmistui yhdessä marssin nro 2 kanssa vuonna 1901, pian huonosti esitetyn Gerontiuksen unelman ensiesityksen jälkeen. Elgar omisti sen Alfred Rodewaldille, joka johti sen ensiesityksen Liverpool Orchestra Societyn kanssa 19. lokakuuta 1901. Molemmat marssit soitettiin kaksi päivää myöhemmin Lontoon Queen's Hallissa järjestetyssä Promenade-konsertissa, jota johti Henry Wood. Elgar tiesi, että yleisö rakastaisi marssin nro 1 keskellä olevaa suurta sävelmää, joten kyseinen marssi soitettiin toisena. Henry Wood kertoo omaelämäkerrassaan, että "kansa yksinkertaisesti nousi ja huusi. Minun oli soitettava se uudestaan - samalla tuloksella; itse asiassa he kieltäytyivät antamasta minun jatkaa ohjelmaa..... Palauttaakseni järjestyksen soitin marssin kolmannen kerran."
Seuraavana vuonna kuningas Edward VII oli määrä kruunata kesäkuussa. Kuningas piti suuresta sävelmästä ja halusi, että se esitetään sanoin kruunajaisissa. Niinpä Elgar käytti sitä A.C. Bensonin sanoittaman kruunajaisodan lopussa. Kruunajaisia ei järjestetty, koska kuningas sairastui juuri ennen suurta päivää. Clara Butt lauloi "Land of Hope and Glory" kesäkuussa 1902, ja koko oodi esitettiin Sheffieldissä neljä kuukautta myöhemmin.
Isossa-Britanniassa "Land of Hope and Glory" lauletaan joka vuosi Proms-kilpailujen viimeisenä iltana Royal Albert Hallissa osana Pomp and Circumstance -marssia nro 1.
Sanat ovat:
- Toivon ja kunnian maa, vapauden äiti,
- Kuinka me, jotka olemme sinusta syntyneet, voisimme ylistää sinua?
- Vielä leveämmäksi ja leveämmäksi asetetaan sinun rajasi;
- Jumala, joka teki sinut mahtavaksi, tee sinusta vielä mahtavampi.
Yhdysvalloissa sävelmä tunnetaan joskus nimellä "Pomp and Circumstance" tai "The Graduation March", ja sitä soitetaan kulkueena lukioiden ja yliopistojen valmistujaisseremonioissa.
" Marssi nro 2 a-molli " on omistettu säveltäjä Granville Bantockille". Se esitettiin ensi kertaa samassa konsertissa kuin marssi nro 1. Se on marsseista lyhin ja yksinkertaisin.
" Marssin nro 3 c-molli valmistui marraskuussa 1904 ja julkaistiin vuonna 1905. Se oli omistettu Ivor Atkinsille". Se esitettiin ensimmäisen kerran 8. maaliskuuta 1905 Queen's Hallissa Lontoossa säveltäjän johdolla. Se kuulostaa aluksi melko vakavalta, mutta muuttuu sitten hyvin energiseksi.
" Marssi nro 4 in G on hyvin mahtipontinen, kuten nro 1. Jälleen on suuri sävel keskellä. Se on omistettu tohtori G. Robertson Sinclairille, Herefordin katedraalin urkurille. Se esitettiin ensimmäisen kerran 24. elokuuta 1907 Lontoon Queen's Hallissa Elgarin itsensä johdolla.
" Vuonna 1930 sävelletty "March No. 5 in C" on omistettu Herefordin ystävälle Percy Hullille. Siinä on loistavia orkesteriefektejä.
" Marssia nro 6 g-molli aloitettiin, mutta kun Elgar kuoli, jäljellä oli vain luonnoksia. Muusikko Anthony Payne löysi hiljattain Royal School of Church Musicin kirjastosta lisää luonnoksia sitä varten. Hän sai sävellyksen valmiiksi tavalla, jolla Elgar olisi saattanut sen tehdä, ja teos esitettiin ensimmäisen kerran 2. elokuuta 2006 Andrew Davisin johdolla BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa The Proms -tapahtumassa Royal Albert Hallissa.
