Edward Elgarin Pomp and Circumstance -marssit: historia ja merkitys
Edward Elgarin Pomp and Circumstance -marssit: tutustu marssien historiaan, sävelmien kulttuuriseen merkitykseen ja kuuluisaan "Land of Hope and Glory" -teokseen.
"Pomp and Circumstance Marches" on Sir Edward Elgarin orkesterille säveltämä viiden marssin ryhmä, joka kuuluu brittiläisen konserttirepertuaarin tunnetuimpiin teoksiin. Marssit ovat osa Elgarin opukseen Op. 39, ja ne edustavat varhais‑1900‑luvun suurenmoista, paradeerista marssityyliä. Elgar aloitti myös kuudennen marssin säveltämisen, mutta sitä ei koskaan saatettu valmiiksi.
Tausta ja nimi
Nimi "Pomp and Circumstance" viittaa englanninkieliseen ilmaisuun, joka tunnetaan myös William Shakespearen teoksesta Othello: ilmaisu tuo mieleen juhlallisen ja loisteliaan seremoniallisuuden. Elgarin marssit hyödyntävät tätä juhlallista tunnelmaa—niissä on näyttäviä fanfaareja, laajoja jousivälineiden linjoja ja vaikuttavia brassiosuuksia.
Musiikillinen rakenne ja ominaisuudet
Marssit noudattavat perinteistä marssimuotoa: energinen alkuosa, jännite ja kontrastiksi laaja, melodinen trio-osuus, josta usein nousee se tunnetuin, lauluomainen teema. Orkestrointi on täyteläinen ja dynaaminen; Elgar käyttää värikkäästi vaskia, puupuhaltimia, lyömäsoittimia ja jousia luodakseen sekä sotilaallista että voitonhimoista tunnelmaa. Trio-osuuksissa on usein laulettavia, helposti muistettavia melodioita, jotka ovat omiaan sekä orkesteriesityksiin että sanoitettaviksi.
Ensimmäinen marsseista ja "Land of Hope and Glory"
Erityisen kuuluisa on ensimmäinen marssi, jonka trio‑teemaan A. C. Benson myöhemmin kirjoitti sanat ja joka tunnetaan laulettuna nimellä "Land of Hope and Glory". Tämä sävelmä on muodostunut yhdeksi Britannian tunnetuimmista ja symbolisimmista sävelmistä; sitä kuullaan usein konserteissa, erityisesti Last Night of the Proms -tapahtumassa, ja se liitetään brittiläiseen patriotismiin ja juhlallisuuteen.
Kulttuurinen merkitys ja käyttötavat
Pomp and Circumstance -marssien vaikutus ulottuu laajalle: niiden juhlallinen ja helppotajuinen melodia on tehnyt niistä suositun valinnan paraateihin, akateemisiin tilaisuuksiin ja elokuva- sekä televisiomusiikkiin. Erityisesti Yhdysvalloissa ensimmäistä marssia käytetään yleisesti ylioppilas‑ ja valmistujaisseremonioiden prosessioissa, mikä on luonut sille oman, kansainvälisen perinteensä.
Myöhemmät marssit ja keskeneräinen kuudes
Opuksen muut marssit ovat vähemmän tunnettuja mutta arvostettuja orkesterikäytössä; jokainen sisältää Elgarille tyypillistä melankolista eleganssia yhdistettynä juhlallisuuteen. Elgar aloitti kuudennen marssin, mutta jätti sen keskeneräiseksi; osa materiaaleista on säilynyt, mutta täysin valmista kuudetta marssia ei syntynyt.
Yhteenveto: Pomp and Circumstance -marssit tiivistävät Edward Elgarin kyvyn yhdistää suurieleinen juhlallisuus ja tarttuva melodia. Niiden vaikutus niin Britannian kansalliseen kulttuuriin kuin kansainvälisiin juhlatilanteisiin on ollut merkittävä, ja etenkin ensimmäinen marssi on saavuttanut ikonisen aseman.
Otsikko
Otsikko "Pomp and Circumstance" on peräisin Shakespearen Othello-teoksen III näytöksen III kohtauksesta iii:
Jää hyvästi ulvova hevonen ja kimeä pasuuna,
henkeä herättävä rumpu, korvia hivelevä viulu,
kuninkaallinen lippu ja kaikki
kunniakkaan sodan ylpeys, loisto ja kunnia!""
Marssit
Pomp and Circumstance -marssit ovat seuraavat
- Marssi nro 1 D (1901)
- Marssi nro 2 a-molli (1901)
- Marssi nro 3 c-molli (1904)
- Marssi nro 4 G (1907)
- Marssi nro 5 C (1930)
- Marssi nro 6 g-molli (luonnosversioina, Anthony Payne työstänyt 2005-06).
Boosey & Co. julkaisi kaikki viisi ensimmäistä teosta nimellä Elgarin op. 39. Elgar omisti jokaisen marssin jollekin muusikkoystävälleen.
Jokainen marssi kestää noin viisi minuuttia.
" Marssi nro 1 D" on sarjan tunnetuin. Se valmistui yhdessä marssin nro 2 kanssa vuonna 1901, pian huonosti esitetyn Gerontiuksen unelman ensiesityksen jälkeen. Elgar omisti sen Alfred Rodewaldille, joka johti sen ensiesityksen Liverpool Orchestra Societyn kanssa 19. lokakuuta 1901. Molemmat marssit soitettiin kaksi päivää myöhemmin Lontoon Queen's Hallissa järjestetyssä Promenade-konsertissa, jota johti Henry Wood. Elgar tiesi, että yleisö rakastaisi marssin nro 1 keskellä olevaa suurta sävelmää, joten kyseinen marssi soitettiin toisena. Henry Wood kertoo omaelämäkerrassaan, että "kansa yksinkertaisesti nousi ja huusi. Minun oli soitettava se uudestaan - samalla tuloksella; itse asiassa he kieltäytyivät antamasta minun jatkaa ohjelmaa..... Palauttaakseni järjestyksen soitin marssin kolmannen kerran."
Seuraavana vuonna kuningas Edward VII oli määrä kruunata kesäkuussa. Kuningas piti suuresta sävelmästä ja halusi, että se esitetään sanoin kruunajaisissa. Niinpä Elgar käytti sitä A.C. Bensonin sanoittaman kruunajaisodan lopussa. Kruunajaisia ei järjestetty, koska kuningas sairastui juuri ennen suurta päivää. Clara Butt lauloi "Land of Hope and Glory" kesäkuussa 1902, ja koko oodi esitettiin Sheffieldissä neljä kuukautta myöhemmin.
Isossa-Britanniassa "Land of Hope and Glory" lauletaan joka vuosi Proms-kilpailujen viimeisenä iltana Royal Albert Hallissa osana Pomp and Circumstance -marssia nro 1.
Sanat ovat:
- Toivon ja kunnian maa, vapauden äiti,
- Kuinka me, jotka olemme sinusta syntyneet, voisimme ylistää sinua?
- Vielä leveämmäksi ja leveämmäksi asetetaan sinun rajasi;
- Jumala, joka teki sinut mahtavaksi, tee sinusta vielä mahtavampi.
Yhdysvalloissa sävelmä tunnetaan joskus nimellä "Pomp and Circumstance" tai "The Graduation March", ja sitä soitetaan kulkueena lukioiden ja yliopistojen valmistujaisseremonioissa.
" Marssi nro 2 a-molli " on omistettu säveltäjä Granville Bantockille". Se esitettiin ensi kertaa samassa konsertissa kuin marssi nro 1. Se on marsseista lyhin ja yksinkertaisin.
" Marssin nro 3 c-molli valmistui marraskuussa 1904 ja julkaistiin vuonna 1905. Se oli omistettu Ivor Atkinsille". Se esitettiin ensimmäisen kerran 8. maaliskuuta 1905 Queen's Hallissa Lontoossa säveltäjän johdolla. Se kuulostaa aluksi melko vakavalta, mutta muuttuu sitten hyvin energiseksi.
" Marssi nro 4 in G on hyvin mahtipontinen, kuten nro 1. Jälleen on suuri sävel keskellä. Se on omistettu tohtori G. Robertson Sinclairille, Herefordin katedraalin urkurille. Se esitettiin ensimmäisen kerran 24. elokuuta 1907 Lontoon Queen's Hallissa Elgarin itsensä johdolla.
" Vuonna 1930 sävelletty "March No. 5 in C" on omistettu Herefordin ystävälle Percy Hullille. Siinä on loistavia orkesteriefektejä.
" Marssia nro 6 g-molli aloitettiin, mutta kun Elgar kuoli, jäljellä oli vain luonnoksia. Muusikko Anthony Payne löysi hiljattain Royal School of Church Musicin kirjastosta lisää luonnoksia sitä varten. Hän sai sävellyksen valmiiksi tavalla, jolla Elgar olisi saattanut sen tehdä, ja teos esitettiin ensimmäisen kerran 2. elokuuta 2006 Andrew Davisin johdolla BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa The Proms -tapahtumassa Royal Albert Hallissa.
Etsiä