Presbyornis – sukupuuttoon kuollut vesilintu: kuvaus, fossiilit ja luokittelu
Presbyornis — sukupuuttoon kuollut vesilintu, alun perin flamingoksi luultu anseriformi. Fossiilit Green Riveristä ja ympäri maailmaa; lue kuvaus, löydöt ja luokittelu.
Presbyornis on sukupuuttoon kuollut vesilintusuku. Se oli kahlaajalintu, joka käveli usein matalassa vedessä pitkillä jaloillaan.
Presbyornis oli yksi ensimmäisistä anseriformisista. Pitkien jalkojensa ja kaulansa vuoksi sitä luultiin aluksi flamingoksi. Myöhemmin se luokiteltiin uudelleen anseriformiksi, kun sen kallon ja nokan ankkamaisen anatomian havaittiin muistuttavan ankkaa. Se kuuluu sukupuuttoon kuolleeseen ryhmään, joka on läheistä sukua ankoille ja hanhille. Lukuisista fossiililöydöksistä päätellen Presbyornis eli todennäköisesti kolonioissa matalien järvien ympärillä. Sen leveää, litteää nokkaa käytettiin ravinnon (pienten kasvien ja eläinten) suodattamiseen vedestä, kuten nykyiset räystäspääskysorsat.
Kuvaus ja elämänmenetelmä
Ulkonäkö: Presbyornis yhdisti ankkojen ja kahlaajien piirteitä: sillä oli ankkanen, leveä nokka, mutta myös pitkät jalat ja verrattain pitkä kaula. Tämä yhdistelmä viittaa siihen, että lintu oli sopeutunut sekä suodattavaan ruokailuun että matalassa vedessä kahlaamiseen. Kokonsa puolesta se oli keskikokoinen vesilintu — suunnilleen suuren sorsan tai hanhen luokkaa — mutta lajit vaihtelivat.
Ravinto ja ruoanhankinta: Lintu suodatti vedestä pieniä kasveja, hyönteisiä ja muita pikkueläimiä leveän nokkansa tai sen lamellien avulla, toimien samankaltaisesti kuin monet nykyiset anseriformit ja räystäspääskysorsat. Pitkien jalkojen ansiosta se saattoi liikkua matalassa vedessä ja päästä syvemmälle ravintokohteiden perään kuin monet nykyiset sorsat.
Elintavat: Fossiilien perusteella Presbyornis pesi todennäköisesti koloniaissa ja vietti aikaa järvien rantavyöhykkeillä ja laguuneissa. Yhdyskunnallinen elämä tarjosi suojaa pedoilta ja edisti pesintämenestystä, kuten monilla nykyisillä vesilintu- ja rantalintulajeilla.
Fossiilit ja levinneisyys
Fossiilirekisterissä on monia täydellisiä luurankoja Green River Formationin alueilta (varhais-eoseeni), mikä on yksi tärkeimmistä tutkimuspaljastuksista kyseisestä linnusta. Tällaiset täydelliset luurangot antavat hyvän kuvan eläimen anatomisista piirteistä ja ekologisesta roolista sen aikaisessa ympäristössä.
Tämän linnun lajeja on löydetty myös:
- Marylandista
- Utahista
- Englannista
- Mongoliasta
Fossiileja on säilytetty useissa museoissa ja kokoelmissa, muun muassa Smithsonian Institutionissa, Lontoon Natural History Museumissa ja KUVP:ssä. Löydöt eri puolilta maailmaa kertovat, että Presbyornis ja sen sukulaiset olivat laajalle levinneitä varhaisena mesotsooisena–terttiaarikauden linturyhmänä (erityisesti eoseenikaudella).
Luokittelu ja taksonomia
Taksonominen asema: Presbyornis luokitellaan Presbyornithidae-heimoon, joka lukeutuu Anseriformes-lahkoon. Se on tärkeä lintu evoluutiotutkimuksissa, koska se edustaa varhaista haarautumaa anseriformien kehityksessä ja näyttää yhdistävän ominaisuuksia sekä sorsista että kahlaajista.
Lajit: Tutkijat ovat kuvanneet useita lajeja, ja tunnetuimpia ovat esimerkiksi lajit, joiden fossiilit on löydetty Green Riverin ja Mongolian kerrostumista. Lajien välillä esiintyi vaihtelua koossa ja luuston yksityiskohdissa, mikä viittaa ekologiseen monimuotoisuuteen ryhmän sisällä.
Tutkimuksen merkitys
Paleontologinen arvo: Presbyornis tarjoaa tärkeän ikkunan varhaisten anseriformien evoluutioon ja siihen, miten vesilinnut sopeutuivat erilaisiin vesiekosysteemeihin. Täydelliset luurangot Green Riveristä ovat auttaneet tutkijoita ymmärtämään niskan, pään ja nokan rakennetta sekä jalka- ja siiven anatomiaa.
Evoluutio ja ekologia: Lajin yhdistelmä ankka- ja kahlaajapiirteitä osoittaa, ettei nykyisten vesilintujen morfologia ollut vielä vakiintunutta varhaisessa eoseenissä. Tämä havainnollistaa, kuinka nykyisten linturyhmien ekologinen ja morfologinen monimuotoisuus muodostui pitkän evolutiivisen prosessin tuloksena.
Yhteenveto
Presbyornis oli erikoistunut vesilintu, joka yhdisti ankka- ja kahlaajapiirteitä: ankkaisen nokan ja suodattavan ruokailutavan sekä pitkät jalat matalassa vedessä liikkumiseen. Runsas fossiiliaineisto, etenkin Green Riverin kerrostumista, tekee siitä yhden paremmin tunnetuista varhaisista anseriformeista ja tärkeän aiheen lintujen evoluutiota tutkittaessa.
Taiteilijan vaikutelma
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on presbyornis?
V: Presbyornis on sukupuuttoon kuollut vesilintusuku.
K: Luultiinko Presbyornis alun perin flamingoksi?
V: Kyllä, sitä luultiin aluksi flamingoksi sen pitkien jalkojen ja kaulan vuoksi.
K: Mihin lajiin Presbyornis luokiteltiin uudelleen?
V: Presbyornis luokiteltiin uudelleen anseriformiksi, kun sen kallon ja nokan ankkamaisen anatomian havaittiin muistuttavan ankkaa.
K: Minkä linturyhmän kanssa Presbyornis on läheistä sukua?
V: Presbyornis kuuluu sukupuuttoon kuolleeseen ryhmään, joka on läheistä sukua ankoille ja hanhille.
K: Miten Presbyornis suodatti ravintonsa?
V: Presbyornis käytti leveää, litteää nokkaansa suodattaakseen ravinnon (pienet kasvit ja eläimet) vedestä, kuten nykyiset räystäspääskysorsat.
Kysymys: Elivätkö Presbyornis-lajit kolonioissa matalien järvien ympärillä?
V: Lukuisista fossiililöydöistä päätellen Presbyornis eli todennäköisesti yhdyskunnissa matalien järvien ympärillä.
K: Mistä Presbyornis-fossiileja löytyy?
V: Tämän linnun lajeja on löydetty Marylandista, Utahista, Englannista ja Mongoliasta. Fossiileja on Smithsonian Institutionissa, Lontoon Natural History Museumissa ja KUVP:ssä.
Etsiä