Ohjelmoitu opetus (ohjelmoitu oppiminen) — määritelmä ja historia

Toisessa maailmansodassa, jossa armeijat olivat suurelta osin asevelvollisuusarmeijoita, koulutusta korostettiin suuresti. Se, mitä opittiin, vaikutti koulutukseen sodan jälkeen. Yksi tärkeimmistä menetelmistä oli elokuvien käyttö ryhmäkoulutusmenetelmänä. Koulutuselokuvien tehokkuutta tutkittiin laajasti. Eräässä selostuksessa Lumsdaine kommentoi, että elokuvia koskevaa tutkimusta jatkettiin "noin vuodesta 1918 tähän päivään asti" (tarkoittaen vuotta 1962).

Tutkimuksessa tehtiin muutamia päätelmiä. Yksi niistä oli se, että elokuvat olivat hyviä antamaan yleiskatsauksen tilanteesta tai operaatiosta. Ne eivät kuitenkaan onnistuneet yhtä hyvin yksityiskohtien selvittämisessä. Joitakin elokuvan (ja myöhemmin myös television) yleisiä piirteitä on korostettu. Yksi niistä on se, että elokuva etenee omaan tahtiinsa. Toinen on se, että katsojalta ei vaadita erityisiä vastauksia tai toimintaa. Kolmas piirre on se, että yleisö on moninainen, joskus jopa valtavan moninainen. Tämä antaa viitteitä siitä, miten opetusfilmejä voidaan parantaa.

Yalen yliopistossa vuonna 1946 tehdyssä kokeessa opiskelijoille esitettiin kysymyksiä sydäntä ja verenkiertoa käsittelevän elokuvan pätkien väliin, ja oikeat vastaukset annettiin sen jälkeen, kun opiskelijat olivat vastanneet niihin (tieto tuloksista). Tämä lisäsi merkittävästi elokuvasta opittua määrää. Lumsdaine huomautti, että edes perusfilmin näyttäminen kahdesti ei ollut yhtä tehokasta kuin kysymysten ja vastausten sisältävän version näyttäminen. ⁶¹²

Yhteydet tämän kokeen ja Presseyn kokeen välillä olivat ilmeiset. Oppijoiden aktiivinen reagointi ja hyödyllinen palaute toiminnoista nähtiin nyt kriittisinä tekijöinä kaikissa onnistuneissa oppimisjärjestelmissä. Presseyn työ oli jo puoliksi unohdettu, mutta nyt se tunnustettiin merkittäväksi.

Mitä on ohjelmoitu oppiminen?

Jos elokuvista oppimista oli jo tutkittu niin paljon, mitä ohjelmoitu oppiminen tarkalleen ottaen lisäsi? Lyhyt vastaus on "ärsykkeiden hallinta", jolla tarkoitetaan laajasti itse opetusmateriaalia. Myös ohjelmoidussa oppimisessa ehdotettiin täydellistä järjestelmää, joka sisälsi nämä vaiheet:

1. Kurssin tavoitteet on ilmaistu objektiivisesti ja mitattavissa olevin termein.
2. Annetaan ennakkotesti tai ilmoitetaan alustava käyttäytyminen.
3. Jälkitesti suoritetaan.
4. Materiaaleja on kokeiltu ja tarkistettu tulosten perusteella (kehitystestaus).
5. Materiaalit rakennetaan ennalta määritellyn järjestelmän mukaisesti (ärsykkeiden hallinta).
6. Materiaali on järjestetty sopiviin vaiheisiin.
7. Oppijan on vastattava aktiivisesti (ei välttämättä avoimesti).
8. Järjestetään järjestelyt vastausten vahvistamiseksi (tieto tuloksista).
9. Opetusvälineet soveltuvat oppiaineeseen ja opiskelijoihin.
10. Materiaalit ovat itseopiskeltavia tai ne esitetään oppijalle sopivalla tavalla.

Klaus kävi hyödyllisen keskustelun eri ohjelmointitekniikoista.

Kaksi tärkeintä järjestelmää

Vaikka on ehdotettu kolmea tai neljää muutakin järjestelmää, tässä käsitellään kahta tunnetuinta menetelmää.

Yhden oli kirjoittanut Norman Crowder, Yhdysvaltain ilmavoimien psykologi. Häntä oli pyydetty tutkimaan lentokoneiden huoltomiesten koulutusta. Crowderin järjestelmä oli asettaa tekstiin monivalintakysymyksiä ja antaa palautetta jokaisesta vaihtoehdosta. Esimerkit tästä menetelmästä osoittavat, että kysymyksissä tarjotut vaihtoehdot valittiin kattamaan virheet, joita opiskelijat todennäköisesti tekisivät.

Paljon tunnetumpi oli behavioristi B.F. Skinnerin ehdottama ohjelmoidun oppimisen toinen tyyli. Skinner kritisoi hyvin tehokkaasti perinteisiä opetusmenetelmiä. Hänen ohjelmoidun opetuksen järjestelmässään aineisto esitettiin osana "vahvistamisaikataulua" tyypilliseen behavioristiseen tapaan. Skinnerin behavioristisen teorian ohjelmoitu teksti on täydellisin esimerkki hänen ajatuksistaan käytännössä. Skinner oli loistava omien ajatustensa mainostaja, kuten tästä katkelmasta käy ilmi:

"Tehtävä on yksinkertainen. Tehtävä voidaan ilmaista konkreettisesti. Tarvittavat tekniikat ovat tiedossa. Välineet voidaan helposti hankkia. Mikään ei ole tiellä, paitsi kulttuurinen inertia... Olemme jännittävän ja vallankumouksellisen kauden kynnyksellä, jolloin tieteellinen ihmistutkimus otetaan käyttöön ihmisen parhaaksi. Koulutuksen on tehtävä osansa. Sen on hyväksyttävä se tosiasia, että kasvatuskäytäntöjen perusteellinen uudistaminen on mahdollista ja väistämätöntä...".

Molemmat menetelmät esiteltiin alun perin koneissa, ja molemmat esiteltiin myöhemmin kirjoina. Molemmat järjestelmät olivat jossain määrin oppilaskeskeisiä. Ne olivat tapoja opettaa yksittäisiä oppijoita, jotka työskentelivät omaan tahtiinsa. Kummassakin järjestelmässä (eri tavoin) käytettiin oppimisen edistämiseksi tietoa tuloksista. ^s619 Kummassakin järjestelmässä sisältö testattiin etukäteen ongelmien tunnistamiseksi ja niiden korjaamiseksi. Molemmissa järjestelmissä korostettiin selkeitä oppimistavoitteita. Oppimisen edistymistä mitattiin vaikeudeltaan vastaavilla ennakko- ja jälkitesteillä. Monet käytännön kokeet osoittivat näiden menetelmien tehokkuuden.

Monia näistä ideoista on omaksuttu ja käytetty muilla koulutusaloilla, kuten avoimessa oppimisessa (ks. Avoin yliopisto) ja tietokoneavusteisessa oppimisessa.