Japanin 令制国 (historialliset maakunnat): historia ja prefektuurien synty

Tutustu Japanin 令制国 -maakuntien historiaan ja niiden muodonmuutokseen Meiji-kaudelle saakka sekä miten 1870-luvun prefektuurijärjestelmä syntyi.

Japanin maakunnat (令制国) olivat saarivaltion historiallisia alajaotteluja. Ne kehittyivät ja muuttuivat 7. vuosisadalta Meiji-kaudelle saakka. 1870-luvulla maakuntajärjestelmä korvattiin uudella prefektuurijärjestelmällä.

Tausta ja synty

Japanin historialliset maakunnat syntyivät osana 600–700-lukujen rangaistus- ja verojärjestelmän uudistuksia. Keskeisiä vaiheita olivat Taika-uudistukset (645) ja erityisesti Taihō-koodi (701), jotka vakiinnuttivat niin kutsutun 律令制 (ritsuryō-järjestelmän). Tämän järjestelmän tavoitteena oli keskittää valta keisarikuntaan ja järjestää verotus sekä hallinto tehokkaasti.

Hallinto ja aluejako

令制国 (usein suomennettuna "maakunnat" tai "provinssit") tunnettiin japaniksi nimellä kuni (国). Ne jaettiin pienempiin yksiköihin, kuten gun (郡, historiallisesti luettu myös "kōri") ja edelleen kyliin (sato, 里). Keskushallinto nimesi kullekin maakunnalle hallintovirkamiehen, 国司 (kokushi), joka vastasi verojen keruusta, oikeudenhoidosta ja paikallisten sotilaallisten velvoitteiden organisoinnista — etenkin Nara- ja Heian-kaudella.

Maakunnat järjestettiin myös niin sanottuihin liittokuntiin ja reitistöihin, jotka tunnetaan nimellä 五畿七道 (Gokishichidō). Nämä suuremmat alueet olivat:

• 五畿 (Kinai) — keisarillisen pääalueen läheiset maakunnat
• 東海道 (Tōkaidō)
• 東山道 (Tōsandō)
• 北陸道 (Hokurikudō)
• 山陰道 (San'indō)
• 山陽道 (San'yōdō)
• 南海道 (Nankaidō)
• 西海道 (Saikaidō)

Muutokset keskiajalta Edo-kaudelle

Vaikka 令制国 oli virallinen hallinnollinen rakenne antiikin ja varhaisen keskiajan aikana, sen merkitys muuttui vähitellen keskiajalla. Feodaalinen järjestelmä, paikallisten sotilasjohtajien (daimyō) valta ja hallinnollisesti riippumattomat läänit (藩, han) tekivät maakunnista ainakin käytännössä monimutkaisemman ja päällekkäisen verkoston. Edo-kaudella (1603–1868) shōgunin hallinto piti yllä feodaalista han-järjestelmää, mutta vanhat maakuntarajat säilyivät kulttuurisesti ja maantieteellisesti tärkeitä — ne näkyivät paikannimissä, festivaaleissa, maakuntakohtaisissa tavoissa ja historiallisissa lähteissä.

Prefektuurien synty ja järjestelmän purkaminen

Meiji-restauraation jälkeen keskeinen tavoite oli moderni, keskitetty valtionhallinto. Vuonna 1871 toteutettu niin kutsuttu haihan-chiken (廃藩置県) tarkoitti feodaalisten rinnakkaishallintojen (han) lakkauttamista ja niiden korvaamista hallinnollisilla prefektuureilla. Tämä prosessi jatkui ja tiivistyi 1870-luvulla: prefektuurit konsolidoitiin, rajat muutettiin ja hallintorakennetta johdettiin kohti nykyistä prefektuurijärjestelmää. Lopullisia rajoja ja nimityksiä muokattiin vielä vuosikymmenen ajan, mutta periaate oli selvä — siirtyminen perinteisistä maakunnista moderneihin prefektuureihin.

Perintö ja merkitys nykyaikana

Vaikka 令制国 ei enää ole virallinen hallintoyksikkö, niiden vaikutus näkyy Japanese kulttuurissa, historiankirjoituksessa ja paikannimissä. Monet vanhat maakuntanimet elävät edelleen katujen, rautatieasemien, urheilujoukkueiden ja alueellisten brändien nimissä. Lisäksi historiallisiin maakuntiin perustuvat lähteet — kuten 風土記 (fudoki) — ovat arvokkaita lähteitä paikallisesta historiasta, topografiasta ja kansanperinteestä.

Yhteenveto

• 令制国 olivat Japanin varhaisen keskushallinnon maakuntia, jotka kehitettiin 7.–8. vuosisadalla ritsuryō-järjestelmän puitteissa.
• Ne järjestettiin hierarkkisesti ja liitettiin laajempiin alueisiin, kuten 五畿七道 (Gokishichidō).
• Keskiajalta lähtien feodaalinen hallinto ja han-järjestelmä muokkasivat maakuntien käytännön merkitystä.
• Meiji-kaudella 1800-luvun lopulla maakunnat korvattiin prefektuureilla osana modernisaatiota ja keskitetyn valtion luomista.
• Historialliset maakunnat säilyttävät kulttuurisen ja paikannollisen merkityksen nykypäivän Japanissa.

Hae kirjaimella