Quattrocento 1400-luku Italia renessanssin varhaisvaihe määritelmä ja merkitys

Quattrocento on italialainen termi, joka tarkoittaa "neljäsataa" ja tarkoittaa 1400-luvulle kuuluvia vuosia. Se oli yksi Euroopan taiteen ja kulttuurin tärkeimmistä ajanjaksoista. Se alkoi Italiasta ja on renessanssiksi kutsutun liikkeen ensimmäinen vaihe.

Määritelmä ja aikakehys

Quattrocento viittaa 1400-luvun ajan kulttuuriseen, taiteelliseen ja älylliseen heräämiseen Italiassa. Aikakausi kattaa suurin piirtein vuodet 1400–1499. Se on renessanssin varhaisvaihe, jolloin antiikin klassisen perinnön kiinnostus, humanistinen ajattelu ja uusi visuaalinen realismi alkoivat vaikuttaa laajasti taiteessa, arkkitehtuurissa ja kirjallisuudessa.

Taide ja tekniset innovaatiot

Quattrocentossa syntyivät useita keskeisiä teknisiä ja ilmaisullisia uudistuksia, jotka muovasivat länsimaista taidetta:

• Lineaarinen perspektiivi — Filippo Brunelleschin kokeilut ja Leon Battista Alberti kirjalliset selitykset mahdollistivat syvyyden esittämisen realistisesti tasomaalauksissa.
• Fresko ja tempera olivat yhä yleisiä, mutta öljymaalaustekniikan leviämisen alku tapahtui myös 1400-luvulla, mikä myöhemmin vaikutti värin ja valon käsittelyyn.
• Valon ja varjon käyttö (chiaroscuro) ja anatomian tuntemuksen lisääntyminen tekivät ihmiskehon kuvauksesta luonnollisempaa ja ilmeikkäämpää.
• Naturalismi ja yksityiskohtien havainnollinen kuvaaminen — maisemat, esineet ja ihmisten ilmeet muuttuivat entistä tarkemmiksi.

Arkkitehtuuri ja kaupunkikuva

Arkkitehtuurissa nousi esiin antiikin klassisia ihanteita yhdistävä tyyli: geometria, palkistot, pylväät ja symmetria tulivat uudestaan käyttöön. Merkittäviä hankkeita olivat mm. Brunelleschin työ Firenzessä, erityisesti Santa Maria del Fiore -kirkon kupoli, joka osoitti teknistä nerokkuutta ja vaikutti koko Euroopan arkkitehtuuriin.

Yhteiskunta, suojelijat ja kulttuurinen konteksti

Quattrocenton kehittymistä tukivat kaupungistuneet italialaiset kaupunkivaltiot (kuten Firenze, Milano, Venezia ja Rooma) sekä varakkaat suku- ja kauppaperheet, joista kuuluisimpana esimerkkinä Medici-suku Firenzessä. Mecenatismi eli suojelijoiden toimeksiannot mahdollistivat suurten teosten ja julkisten hankkeiden rahoittamisen. Humanismi vaikutti koulutukseen ja kirjallisuuteen: antiikin tekstit tutkittiin ja käännettiin, ja ihmiskeskeinen ajattelu nousi keskiöön.

Tärkeimpiä taiteilijoita ja teoksia

• Masaccio — luonnollinen tilankäyttö ja perspektiivin varhainen soveltaminen; esimerkkinä kappeliin tehdyt freskot.
• Donatello — monumentaaliset ja ilmeikkäät pronssiveistokset, kuten varhainen David.
• Filippo Brunelleschi — arkkitehtuuri ja kupolirakentaminen.
• Sandro Botticelli — myöhäisquattrocenton maalausten tunnettu nimi, mm. Kevät ja Venuksen syntymä.
• Fra Angelico, Piero della Francesca, Andrea Mantegna — kukin vaikutti oman alueensa kehitykseen freskoissa, perspektiivissä ja tilan käsittelyssä.

Kirjallisuus, tieto ja keksinnöt

Humanistinen tiedonliike edisti klassisten tekstien tutkimusta ja koulutuksen muutosta. 1400-luvun puolivälissä painokoneen keksiminen levisi Eurooppaan, mikä helpotti kirjojen ja ajatusten levittämistä. Tieteellinen kiinnostus kasvoi myös havainnollisen piirustuksen, anatomian ja luonnontutkimuksen aloilla, mikä loi pohjaa myöhemmille renessanssin huipulle sijoittuville kauaskantoisille löydöille.

Merkitys ja perintö

Quattrocento loi perustan myöhemmälle renessanssin huipulle (Cinquecento). Sen innovaatiot perspektiivissä, luonnollisessa ilmaisussa ja arkkitehtuurissa muuttivat pysyvästi eurooppalaista taidekäsitystä. Tämä ajanjakso myös levitti humanistisia arvoja, jotka vaikuttivat koulutukseen, politiikkaan ja kulttuuriin laajemmin.

Yhteenvetona: Quattrocento on renessanssin ensimmäinen ja muutosvoimainen vaihe, jolloin antiikin perintö ja uusi havaintoon perustuva taide kohtasivat, syntyi teknisiä edistysaskelia ja vahvistui suojelijoiden tukema kulttuurinen tuotanto, joka muokkasi Euroopan kulttuurimaisemaa vuosisadoiksi eteenpäin.

Ominaisuudet

Quattrocento (1401-1500) alkoi Firenzessä Medici-suvun edistämänä. Tänä aikana taiteilijan ja luojan hahmoa alettiin korostaa nimettömyyden kustannuksella. Ihmistä pidettiin varhaisrenessanssin taiteilijoissa Jumalan täydellisimpänä teoksena.

Tällä vuosisadalla taiteen maalaustekniikat kehittyvät ja saavat "näkökulman", ja kuvanveistossa tapahtuu parannus, joka perustuu klassisen kreikkalaisen ja roomalaisen taiteen jäljittelyyn. Jopa arkkitehtuurissa palattiin roomalaisten monumenttien linjoihin.

Lorenzo de' Medici kannusti monia maanmiehiään tilaamaan teoksia Firenzen johtavilta taiteilijoilta, kuten Leonardo da Vincilta, Sandro Botticelliltä ja Michelangelo Buonarrottilta.

Tämän kauden parhaita taiteilijoita (Leonardo da Vincin ja Michelangelo Buonarrottin jälkeen, jotka työskentelivät pääasiassa Cinquecenton aikana) ovat:

• Kuvanveisto: kuvanveistäjät, kuten Donatello ja Ghiberti, olivat kiinnostuneita ihmiskehon esittämisestä.
• Maalaustaide: perspektiiviä soveltavat maalaukset, jotka esittävät syvyyttä, kuten Masaccio, Fra Angelico, Sandro Botticelli, Piero della Francesca, Paolo Uccello, Filippo Lippi ja Andrea Mantegna. Vuonna 1470 Botticelli maalaa Firenzessä kuuluisan Venuksen syntymän.
• Arkkitehtuuri: arkkitehdit pyrkivät esittelemään tila-aluetta ja tarjosivat yksinkertaisia elementtejä, kuten Filippo Brunelleschi ja Leon Battista Alberti.

Kirjallisuudessa Quattrocento on tunnettu lähinnä Niccolò Machiavellin ja Ludovico Arioston ansiosta. Tälle kirjallisuuden aikakaudelle on todellakin ominaista, että se täydellistyi kaikissa taiteenlajeissa ja erityisesti yhdisti kielensä olennaisesti italialaisen luonteen klassiseen tyyliin. Tämä kausi kesti noin muutama vuosi vuoden 1494 jälkeen, jolloin Ranskan Kaarle VIII laskeutui Italiaan, mikä merkitsi Italian vieraan vallan ja poliittisen rappion alkua.

Quattrocenton kuuluisat kirjailijat olivat saaneet koulutusta edellisellä vuosisadalla luodussa kulttuurissa. Niccolò Machiavelli syntyi vuonna 1469, Michelangelo Buonarroti ja Ludovico Ariosto vuonna 1474, Jacopo Nardi vuonna 1476, Gian Giorgio Trissino vuonna 1478, Francesco Guicciardini vuonna 1482, Pietro Pomponazzi vuonna 1462, Marcello Adriani Virgilio vuonna 1464 ja Baldassare Castiglione vuonna 1468.

Kvattrocenton renessanssimusiikki keskittyi Bartolomeo da Bolognan ympärille. "Burgundin koulukunnan" loputtua Italiasta tuli renessanssimusiikin johtava edustaja, ja se jatkoi innovaatiotoimintaa venetsialaisen ja (hieman konservatiivisemman) roomalaisen sävellyskoulun myötä.

 
Sandro Botticellin "Venuksen syntymä".  

Hae kirjaimella