Ravensbrückin keskitysleiri | naisten keskitysleiri

Ravensbrückin kasvu

Naisten leiri

Kun Heinrich Himmler oli päättänyt, että Ravensbrück rakennetaan, SS toi alueelle noin 500 miesvankia Sachsenhausenin keskitysleiriltä. SS pakotti nämä vangit rakentamaan Ravensbrückin. SS:n arkistojen mukaan Ravensbrück oli suunniteltu 3000 vangin pitopaikaksi.^{pp. 3, 12, 20, 24}

Ravensbrück avattiin toukokuussa 1939. Leirin ensimmäiset vangit olivat noin 900 naisen ryhmä, joka lähetettiin Lichtenburgin keskitysleiriltä. Ravensbrück täyttyi hyvin nopeasti. Vuodesta 1939 vuoteen 1945 natsit tekivät leiristä jatkuvasti suuremman, jotta sinne mahtui yhä enemmän vankeja.

Natsi-Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939 natsit tekivät Ravensbrückistä paljon suuremman. He odottivat lähettävänsä monia puolalaisia keskitysleireille, ja he halusivat, että Ravensbrückiin mahtuisi enemmän vankeja. Toukokuussa 1940 (vain kahdeksan kuukautta toisen maailmansodan alkamisen jälkeen) Ravensbrück oli kuitenkin täynnä vankeja.^p. 15

Kun natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941, Ravensbrückissä oli noin 5 000 vankia.^p. 15 Vuoden 1942 loppuun mennessä leirillä oli 10 000 vankia (mukaan lukien monet neuvostoliittolaiset sotavangit).^p. 15

Ahtaimmillaan naisten leirillä oli 50 000 vankia.

Uudet leirit

Saadakseen tilaa yhä useammille vangeille natsit lisäsivät alkuperäisen naistenleirin lisäksi uusia leirejä.

Huhtikuussa 1941 natsit lisäsivät naisten leirin viereen miesten keskitysleirin. SS pakotti miespuoliset vangit rakentamaan uudet leirit Ravensbrückin kompleksissa ja työskentelemään naisten leirin laajentamiseksi.

Kesäkuussa 1942 miesten leirin viereen rakennettiin Uckermark-niminen "nuorten suojelualue". Tämä oli leiri vain teini-ikäisille tytöille ja nuorille naisille.

Vuoteen 1944 mennessä SS oli pakottanut vangit rakentamaan yli 40 pienempää leiriä (ns. alaleiriä). Näissä alaleireissä oli yli 70 000 vankia, enimmäkseen naisia. Alkuperäisestä Ravensbrückin leiristä tuli näiden alaleirien toimisto. Siellä pidettiin kuitenkin edelleen naisvankeja, ja miesvankien oli jatkuvasti suurennettava leiriä, jotta sinne mahtui lisää vankeja.

 

Vankityypit

Ravensbrückin vankina vuosina 1939-1945 olleista 153 000 ihmisestä:

• Noin 132 000 oli naisia ja pieniä lapsia
• Noin 1000 oli teini-ikäisiä tyttöjä
• Noin 20 000 oli miehiä

Ihmisiä lähetettiin Ravensbrückiin monista eri syistä. Ravensbrückin vankeja olivat muun muassa:

• Kommunistit ja sosialistit
• "Rikolliset", mukaan lukien prostituoidut ja abortteja tehneet kätilöt.
• Jehovan todistajat
• Juutalaiset
• Liikuntavammaiset ja mielenterveysongelmaiset
• "rodun häpäisijät" (kuten juutalaiset, jotka harrastivat seksiä saksalaisten kanssa).
• Romanit ja sintit
• Neuvostoliiton sotavangit
• Naiset, jotka kieltäytyivät avioliitosta

Maittain

Natsit lähettivät Ravensbrückiin ihmisiä yli 30 maasta. Historioitsijat arvioivat, että esimerkiksi:

• 36 % Ravensbrückin vangeista oli Puolasta.
• 21 prosenttia oli kotoisin Neuvostoliitosta
• 18 prosenttia oli kotoisin Saksasta tai Itävallasta
• 8 % oli kotoisin Unkarista
• 6 % oli Ranskasta
• 3 prosenttia oli kotoisin Tšekkoslovakiasta
• 2 prosenttia oli kotoisin Belgiasta, Alankomaista tai Luxemburgista.
• 2 % oli kotoisin Jugoslaviasta
• 4 % oli muista maista (mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat).

 
Irma Grese, yksi leirin naispuolisista vartijoista, -  

Vartijat

Miespuoliset SS-jäsenet olivat vastuussa Ravensbrückistä. Leirillä oli kuitenkin yli 150 naispuolista SS-jäsentä, jotka vartioivat vankeja.

Ravensbrück oli myös SS-naisten koulutusleiri. He oppivat Ravensbrückissä olemaan keskitysleirin vartijoita. Sitten he jäivät sinne töihin tai menivät toiselle leirille töihin. Ravensbrückissä koulutettiin yli 4 000 SS-naismiestä.

Monet Ravensbrückin naispuoliset SS-vartijat, kuten Irma Grese, kohtelivat vankeja erittäin huonosti.

 

Elämä Ravensbrückissä

Saapuminen Ravensbrückiin

Kun vangit saapuivat Ravensbrückiin, heidän hiuksensa ajeltiin yleensä pois. SS vei heidän henkilökohtaiset tavaransa, myös vaatteet. Vangit joutuivat käyttämään raidallisia univormuja, joihin kuului mekko ja päähuivi. Myöhemmin sodan aikana, kun univormuja ei ollut tarpeeksi, naiset saivat joskus käyttää omia vaatteitaan. Heidän oli kuitenkin merkittävä vaatteidensa selkään iso valkoinen "X" osoittaakseen, että he olivat vankeja.^p. 76

Jokaiselle vangille annettiin sarjanumero. SS ei koskaan kutsunut heitä nimillä vaan ainoastaan numeroilla.

Vangit joutuivat ompelemaan sarjanumeronsa vaatteisiinsa. Heidän oli myös pidettävä värillisiä kolmioita, joista kävi ilmi, miksi heidät oli lähetetty Ravensbrückiin. Kolmion keskelle piti ommella kirjain, jossa luki, mistä maasta he olivat kotoisin. Esimerkiksi puolalaisten vankien oli ommeltava vaatteisiinsa punainen kolmio, jossa oli kirjain "P" (Puola) (punainen kolmio osoitti, että henkilö oli natsi-Saksan poliittinen vihollinen).

Elinolot

Kun Ravensbrückin leiri avattiin ja kun se ei ollut liian täynnä, elinolot eivät olleet kovin huonot. Talvella 1939-1940 leiri kuitenkin täyttyi, ja SS reagoi siihen antamalla vangeille vähemmän ruokaa. Vuoden 1941 jälkeen ruoka heikkeni huomattavasti, ja vangit saivat sitä paljon vähemmän.

Ravensbrückin naistenleirillä oli kaksitoista parakkia, joissa vangit asuivat. He nukkuivat puisissa punkoissa, joita oli kolme riviä päällekkäin. Jokaisessa parakissa oli pesuhuone ja kolme vessaa, joissa ei ollut ovia. Saniteettitiloja oli hyvin vähän. Vuoden 1943 jälkeen parakkien saniteettitilanne huononi huomattavasti. Tämä helpotti tautien leviämistä.

Toisen maailmansodan loppupuolella leiri oli niin täynnä, että 1 500-2 000 naista ahtautui parakkeihin, joihin oli tarkoitettu vain 250 henkilöä. Monet naiset joutuivat nukkumaan lattialla ilman edes peittoa. Vuonna 1945 parakit olivat niin täynnä ja saniteettitilat niin huonot, että leirillä levisi lavantauti-epidemia. Tauti tappoi monia vankeja.

Orjatyö

Vankien oli noustava joka aamu kello 4:00 aamulla nimenhuutoon. Tämä tarkoitti sitä, että heidän oli seisottava jonossa, kun SS laski heidät.

Nimenhuudon jälkeen vangit menivät töihin. Jokainen Ravensbrückin vanki pakotettiin työhön. Jos joku ei pystynyt tekemään työtä, hänet tapettiin.

Monet vangit työskentelivät naisten leirin vieressä sijaitsevassa Siemens Electric Companyn tehtaassa. Vangit työskentelivät orjina ja valmistivat osia natsien V-1- ja V-2 -raketteihin (lentopommeihin). Toiset vangit työskentelivät tärkeissä saksalaisissa yrityksissä, kuten Daimler-Benzissä (nykyinen Mercedes-Benz) ja AEG:ssä (saksalainen sähköalan yritys).

Jotkut naisten leirin vangit tekivät muita töitä, kuten:

• Työskentely SS:n omistamassa nahka- ja tekstiilitehtaassa.
• Univormujen valmistaminen vangeille ja SS:lle
• Turkistakkien valmistus Waffen-SS:lle ja Wehrmachtille.
• Mattojen tekeminen ruovosta
• SS:n paperityöt

Joidenkin naisten oli työskenneltävä ulkona. He rakensivat teitä ja rakennuksia. Joskus näitä naisia käytettiin kuin eläimiä. Joskus esimerkiksi kaksitoista-neljätoista naista joutui vetämään valtavaa telaa katujen päällystämiseksi.

Naiset, jotka olivat liian sairaita tai haavoittuneita tekemään muita töitä - yleensä lääketieteellisten kokeiden vuoksi - kutoivat esimerkiksi sukkia Saksan armeijalle tai siivosivat kasarmeja ja käymälöitä.

Vangit työskentelivät yleensä kaksitoista tuntia päivässä. Jotkut työskentelivät aamulla kello 7:00 ja illalla kello 7:00 välisenä aikana. Toiset työskentelivät kello 7:00 illalla ja 7:00 aamulla.

Vankien ei tarvinnut työskennellä sunnuntaisin.

Lääketieteelliset kokeet

Vuodesta 1942 alkaen natsilääkärit tekivät lääketieteellisiä kokeita 86 naisvangille. Lääkärit tekivät kahdenlaisia kokeita.

Ensimmäisessä tyypissä lääkärit leikkasivat naisten jalkoja, lihaksia ja hermoja tai mursivat jalkojen luut. Sitten he tartuttivat nämä haavat bakteereilla. Joskus he hieroivat haavoihin puuta tai lasia. Sitten he antoivat naisille sulfaniilamidi-antibiootteja nähdäkseen, vaikuttaisivatko ne.

Toisenlaisessa kokeessa lääkärit tutkivat, voidaanko luita ottaa yhdestä ihmisestä ja laittaa toiseen ihmiseen. He amputoivat joidenkin naisten kädet tai jalat näitä kokeita varten.

Tammikuussa 1945 natsilääkärit steriloivat noin 120-140 romaninaista ja -lasta. Lääkärit yrittivät löytää nopean ja helpon tavan steriloida ihmisiä.

Jotkut naiset kuolivat näihin kokeisiin. SS tappoi joitakin muita naisia, joiden haavat eivät parantuneet.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

Osa Ravensbrückin naisista ja pienistä lapsista raiskattiin tai heitä käytettiin seksuaalisesti hyväksi.

Vuodesta 1942 alkaen SS perusti bordelleja kahdeksaan muuhun keskitysleiriin, kuten Buchenwaldiin ja Dachauhun. Ravensbrückin naiset pakotettiin työskentelemään prostituoituina näissä bordelleissa.

 
Tiejyrä, jota vangit käyttävät teiden päällystämiseen.  


Naisvangit menevät Siemensin tehtaalle orjatyöhön, SS-vartijat lähellä.  


Esimerkki siitä, millainen kolmio puolalaisella vangilla olisi ollut yllään.  

Kuolema Ravensbrückissä

Kukaan ei ole yhtä mieltä siitä, kuinka monta ihmistä kuoli tai murhattiin Ravensbrückissä. Arviot vaihtelevat 52 200:sta 90 000:een ja^p. 8 117 000:een.

Ravensbrückin vangit kuolivat monista syistä. Näitä olivat mm:

• Nälkä
• Taudit
• Lääketieteelliset kokeet
• Pakko tehdä liian kovaa työtä ilman riittävää ruokaa, vettä tai sairaanhoitoa.

SS murhasi myös monia vankeja.

Murha

Toisin kuin monilla muilla keskitysleireillä, Ravensbrückissä ei ollut omaa kaasukammiota ennen vuoden 1945 alkua. SS käytti muita tapoja vankien tappamiseen.

SS suoritti säännöllisesti "valintoja". He valitsivat vankeja, jotka näyttivät liian sairailta tai heikoilta työskennelläkseen. Sitten he tappoivat nämä vangit.

Aluksi SS tappoi vankeja ampumalla heidät tai antamalla heille tappavia ruiskeita leirin "sairaalassa". Sitten, vuodesta 1942 alkaen, vankeja alettiin lähettää muihin paikkoihin, joissa oli kaasukammioita, kuten Hartheimin Eutanasiakeskukseen, jotta heidät voitiin tappaa siellä. Vuosina 1942-1944 SS lähetti Hartheimiin noin 60 vankiryhmää kaasutettavaksi. Jokaisessa ryhmässä oli 60-1000 vankia.

SS lähetti vankeja myös Auschwitzin keskitysleirille tapettavaksi sen kaasukammioissa.

Vuoden 1945 alussa SS pakotti vangit rakentamaan kaasukammion Ravensbrückiin. Tuolloin natsit tiesivät, että Neuvostoliiton puna-armeija oli lähestymässä. He halusivat tappaa mahdollisimman monta vankia ennen puna-armeijan saapumista. Viimeisinä kuukausinaan Ravensbrückistä tuli tuhoamisleiri (kuolemanleiri). SS alkoi lähettää lapsia ja vankeja Ravensbrückin alaleireistä pääleirille, jotta heidät voitaisiin kaasuttaa kuoliaaksi. Muutamassa kuukaudessa SS tappoi kaasukammiossa 5 000-6 000 vankia.

 
Hadamarin kaasukammio. Tänne lähetettiin vankeja murhattavaksi vuosina 1942-1944.  


Ravensbrückin krematorio. Kun ihmiset kuolivat leirillä, heidän ruumiinsa poltettiin täällä tuhkaksi.  

Kuoleman marssi ja vapaus

Maaliskuussa 1945 puna-armeija oli hyvin lähellä Ravensbrückiä. SS ei halunnut jättää todistajia kertomaan neuvostoliittolaisille, mitä Ravensbrückissä oli tapahtunut. Maaliskuussa he lähettivät noin 8 000 vankia muihin keskitysleireihin.

Huhtikuun 27. päivänä SS pakotti noin 20 000 naisvankia ja noin 3 000 miesvankia marssimaan kohti Saksan keskiosaa. Tämä oli kuoleman marssi. SS-vartijat oli määrätty tappamaan kaikki, jotka eivät pysyisi perässä. Neuvostosotilaat löysivät kuitenkin marssin reitin ja vapauttivat kuolemanmarssista selvinneet vangit.

Huhtikuun 29. päivänä Ravensbrückissä vielä olleet SS-vartijat pakenivat leiriltä. Seuraavana päivänä puna-armeija saapui Ravensbrückiin ja vapautti leirin. He löysivät sieltä vain noin 3 000 hyvin sairasta vankia. Nämä olivat vankeja, jotka SS oli jättänyt sinne, koska he olivat liian sairaita marssimaan.

 

Kuvagalleria

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Holokausti