Ravensbrückin keskitysleiri (lausutaan "RAW-vins-brook") oli natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana ylläpitämä naisten keskitysleiri. Se sijaitsi Pohjois-Saksassa, lähellä Ravensbrückin kaupunkia. Leiri perustettiin nimenomaan naisvankien pitopaikaksi, mutta ajan myötä sinne tuotiin myös miehiä ja lapsia sekä eri kansallisuuksia edustavia vankeja.

Heinrich Himmlerin johtama Schutzstaffel (SS) johti Ravensbrückin keskitysleiriä. Marraskuussa 1938 Himmler antoi käskyn aloittaa leirin rakentamisen, ja keväällä 1939 ensimmäiset vangit saapuivat sinne. Vuoteen 1939 mennessä Ravensbrück oli natsi-Saksan suurin naisten keskitysleiri.

Alun perin varustettu yhdellä pääleirillä, Ravensbrückistä kehittyi nopeasti laaja kompleksi, johon kuului useita alaleirejä ja työleirejä. Vuoteen 1944 mennessä leiriverkosto oli kasvanut merkittävästi ja siihen kuului alaleirejä eri puolilla Saksan valtakuntaa.

Ravensbrückiin tuotiin vangittuja poliittisia vastustajia, juutalaisia, romaneja, Jehovan todistajia, sodanvastustajia, vankeja eri maista sekä muita leimattuja ryhmiä. Vuosina 1939–1945 noin 153 000 ihmistä oli vankina Ravensbrückissä tai sen alaleireissä. Olosuhteet olivat ankarat: nälkä, sairaudet, ylikuormitus, kova pakkotyö ja rankaisutoimet olivat arkea.

Leirissä tehtiin myös ihmisille haitallisia lääketieteellisiä kokeita ja ryhdyttiin systemaattiseen pakotettyyn työvoiman käyttöön teollisuudelle. SS:n lääkäreiden suorittamat kokeet vaativat monien vankien henkiä ja aiheuttivat pitkäaikaista kärsimystä. Osa vangeista lähetettiin myös tuhoamis- tai eutanasia-keskuksiin (esim. Bernburg), joissa heidät surmattiin.

Kuolemien arvio vaihtelee lähteittäin; arviolta kymmeniätuhansia vankeja kuoli suoraan leirissä, alaleireillä tai teloituksissa sekä kuljetusten ja sairausten seurauksena. Monia myös murhattiin eutanasia-keskuksissa. Leirin ja alaleirien kokonaiskuolemat lasketaan yleensä kymmeniin tuhansiin.

Vuoden 1945 alkuvuodesta leirin toiminta heikkeni, osa vangeista siirrettiin tai lähti kuolemanmarssien mukana. Ravensbrück ja sen alaleirit vapautuivat huhtikuun 1945 lopulla puna-armeijan ja liittoutuneiden toimien myötä. Sodan jälkeen monia leirin vartijoita ja SS-upseereita saatettiin oikeuteen; Ravensbrückin perusteella pidettiin myös kansainvälisiä sotarikosoikeudenkäyntejä.

Nykyään Ravensbrückin alueella on muistomerkki ja museo, jotka kunnioittavat leirin uhreja ja kertovat tapahtumista. Paikalla järjestetään tutkimusta ja muistotilaisuuksia, ja se toimii tärkeänä opetuksen ja historiatiedon lähteenä holokaustin ja natsivainoamisen ymmärtämiseksi.