Keuhkoembolia – mitä se on, syyt, oireet ja hoito
Keuhkoembolia – tunnista oireet, opi yleisimmät syyt ja tehokkaat hoitokeinot. Lue miten toimia nopeasti ja ehkäistä riskiä.
Keuhkoembolia on materiaalihyytymä (embolia), joka estää veren pääsyn keuhkoihin. Se johtuu yleensä verihyytymästä, joka alkaa jostain muualta kehosta ja kulkeutuu keuhkoihin. Se voi kuitenkin johtua myös kasaantuneista syöpäsoluista, rasvasta tai luusta. Harvoin synnytyksen aikana nainen voi saada lapsiveden hyytymän.
Miten keuhkoembolia syntyy ja mikä lisää riskiä?
Useimmiten keuhkoembolia alkaa alaraajan syvästä laskimotukoksesta (tromboosista), josta pala palanen irtoaa ja kulkeutuu verenkierron mukana keuhkovaltimoihin. Tämän seurauksena osa keuhkojen verenkierron alueesta jää ilman verta, mikä heikentää hapensaantia ja kuormittaa sydäntä.
- Tavalliset riskitekijät: pitkä vuodelepo tai istuminen (pitkät lennot), leikkaushoidot erityisesti alaraajoihin liittyen, syöpä ja sen hoidot, raskaus ja synnytys, hormonikorvaushoito tai ehkäisypillerit, ylipaino, tupakointi ja perinnölliset tai hankitut veren hyytymishäiriöt.
- Muita aiheuttajia: rasva- ja luunmurtumaemboliat (esimerkiksi tapaturman jälkeen), harvoin ilmamassat (ilmaembolia) tai kasvainkasvaimia sisältävät emboliat.
Oireet
Keuhkoembolian oireet vaihtelevat lievästä hengitysvaikeudesta henkeä uhkaavaan tilaan. Tavallisia oireita ovat:
- äkillinen hengenahdistus
- terävä, paikallinen rintakipu, joka pahenee hengitettäessä (pleurinen kipu)
- nopea syke (takykardia) ja kiihtynyt hengitys
- yskiminen, joskus veriyskös (hemoptysis)
- huimaus, pyörtyminen tai tajunnantason heikkeneminen
- alaraajan turvotus, kipu tai punoisuus, jos taustalla on laskimotukos
Vakavassa, niin kutsutussa massiivisessa keuhkoemboliassa voi esiintyä matalaa verenpainetta ja sokkia — tämä on hätätilanne.
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu oireisiin, riskitekijöihin ja erilaisiin tutkimuksiin:
- D-dimeeri — veriarvo, joka usein kohoaa veritulpan yhteydessä (hyödyllinen poissulkuun matalassa epäilyssä).
- Keuhkovaltimoiden CT-angiografia — yleisin tutkimus embolian toteamiseen.
- V/Q- (ventilaatio-perfuusio) -skintigrafia — vaihtoehto CT:lle tietyissä tilanteissa.
- Alaraajojen ultraäänitutkimus (duplex) — etsitään lähtökohtana olevaa syvää laskimotukosta.
- Muita tukitutkimuksia: röntgen, EKG, verenkaasu- ja verikokeet sekä tarvittaessa sydämen ultraäänitutkimus.
Hoito
Hoito riippuu embolian vakavuudesta:
- Antikoagulaatio eli verenohennus on perushoitoa: ensin usein laskimoon annettava hoito (esim. hepariini tai oksaalipariini), minkä jälkeen suun kautta otettavat antikoagulantit (DOAKit kuten rivaroksabaani, apiksabaani tai varfariini) useiksi kuukausiksi.
- Liukopehoito (trombolyysi) — voimakas lääke, joka liuottaa hyytymiä; käytetään hengenvaarallisissa massiivisissa embolioissa, kun potilas on epästabiili.
- Katetri-invasiiviset toimenpiteet tai kirurginen embolectomia — vaihtoehto, jos liuotus ei sovi tai ei tehoa.
- IVC-suodatin (alavaltimon suodatin) — harkitaan, jos antikoagulaatio on vasta-aiheinen mutta riski uusille embolioille on suuri.
- Lisäksi oireenmukaista hoitoa: happi, nestehoito ja tarvittaessa verenkiertoa tukeva hoito (vasopressorilääkkeet) teho-osastolla.
Ennaltaehkäisy
- liikunta ja mahdollisuuksien mukaan aikainen mobilisaatio leikkauksen jälkeen
- lentomatkoilla ja pitkillä istumisjaksoilla säännölliset jaloittelut ja puristussukat
- leikkauspotilaille ja korkeaan riskiin kuuluville profylaktinen antikoagulaatio hoitavan lääkärin ohjeen mukaan
- verenpainetaudin, ylipainon ja tupakoinnin hoito sekä tarvittaessa hormonilääkityksen arviointi
Mahdolliset komplikaatiot ja ennuste
Useimmat pienemmät emboliat paranevat asianmukaisella hoidolla, mutta koko keuhkoverenkierron kattava tukos voi johtaa kuolemaan hyvin nopeasti. Pitkäaikaisena komplikaationa voi kehittyä krooninen tromboembolinen keuhkoverenpainetauti (CTEPH), joka aiheuttaa pitkäaikaista hengenahdistusta ja rasituskestävyyden alenemista.
Milloin hakea apua?
Hakeudu välittömästi ensiapuun, jos sinulla on äkillisesti ilmaantuvaa voimakasta hengenahdistusta, rintakipua, pyörtymistä tai nopeaa sykettä. Myös alaraajan turvotus ja kipu, erityisesti, jos niihin liittyy muita yllä mainittuja oireita, pitäisi arvioida lääkärissä.
Jos epäilet keuhkoembolian riskiä tai olet saanut veritulpan aiemmin, keskustele asiasta hoitavan lääkärin kanssa ennakoivista keinoista ja sopivasta seurannasta.
Kuva verihyytymästä, joka kulkee verisuonten läpi, kunnes se jää jumiin. Keuhkoembolia johtuu usein verihyytymästä, joka muodostuu jossakin muualla elimistössä, kulkeutuu keuhkoihin ja juuttuu sinne.
Oireet
Keuhkoembolian oireet alkavat äkillisesti heti, kun verihyytymä alkaa tukkia veren virtausta keuhkoihin. Veren on tarkoitus kerätä happea keuhkoista ja kuljettaa se muualle kehoon. Jos veri ei pääse keuhkoihin, se ei voi ottaa happea eikä kuljettaa sitä elimistöön. Jokainen kehon osa tarvitsee verta ja happea selviytyäkseen.
Keuhkoembolian ensimmäinen merkki on usein pyörtyminen, koska aivot eivät saa riittävästi verta ja happea. Muita oireita ovat mm:
- Rintakipu, joka tuntuu kuin veitsi olisi pistänyt rintaan. Kipu on usein pahempaa, kun henkilö hengittää sisään.
- Hengitysvaikeudet
- Hemoptyysi (veren yskiminen)
- Alhainen happisaturaatio (koska elimistö ei saa tarpeeksi happea).
Satulan embolia
Pahimman keuhkoembolian aiheuttaa satulaembolia. Tällainen embolia tukkii keuhkovaltimon, joka kuljettaa verta sydämen oikealta puolelta keuhkoihin. Tällöin veri ei pääse kulkemaan keuhkoihin. Koska veri ei pääse muualle kehoon, henkilön verenpaine laskee ja hän voi joutua sokkiin. Satulaembolia on erittäin vakava lääketieteellinen hätätilanne. Monet tämäntyyppiseen emboliaan sairastuneet kuolevat.
Riskitekijät
Keuhkoembolian todennäköisyyttä lisäävät monet riskitekijät. Esimerkiksi:
- Tupakointi
- Eteisvärinäksi kutsuttu epänormaali sydämen rytmihäiriö ("A-fib").
- Äskettäinen leikkaus (leikkauksen jälkeen elimistön veren hyytymisjärjestelmä toimii tavallista tehokkaammin auttaakseen kehon paranemista.). Jos verihyytymiä kulkeutuu keuhkoihin, ne voivat aiheuttaa keuhkoembolian).
- halvaantuminen, vuodepotilaana oleminen tai se, ettei pysty liikkumaan kovin paljon
- Istuminen yhdessä paikassa pitkään, kuten pitkällä lentomatkalla (tämä saa veren kerääntymään jalkoihin; jos jalkaan muodostuu verihyytymä, se voi kulkeutua verisuonten kautta keuhkoihin).
- jommankumman jalan pitkän luun tuore murtuma (koska murtunut jalka vaikeuttaa liikkumista; lisäksi luuytimen rasvahyytymät voivat karata murtuneesta luusta ja kulkeutua keuhkoihin).
- Korkeat estrogeenipitoisuudet raskauden tai joidenkin ehkäisypillereiden vuoksi.
- Sinulla on ollut aiemmin syvän laskimotromboosi - verihyytymä suuressa laskimossa - ennen tätä.
- Tietyt syöpätyypit (jotkut syöpätyypit voivat aiheuttaa ylimääräistä veren hyytymistä).
- Ylipaino tai lihavuus
Syvä laskimotromboosi - verihyytymä suuressa laskimossa, kuten jalkojen laskimossa - on keuhkoembolian riskitekijä.
Hoito
Keuhkoemboliaan on olemassa muutamia hoitomuotoja. Hoitojen valinta riippuu siitä, kuinka vakava keuhkoembolia on. Hoitoja ovat mm:
- Happi. Happea voidaan antaa erityisen maskin kautta, jotta henkilön elimistö saa helpommin tarvitsemansa hapen.
- Antikoagulantit. Näitä lääkkeitä kutsutaan yleisesti "verenohennuslääkkeiksi". Lääkärit voivat antaa useita verenohennuslääkkeitä yhdessä. He voivat esimerkiksi antaa hepariinia, koska se vaikuttaa heti. He voivat myös antaa varfariinia (Coumadin), jonka vaikutus alkaa vasta muutaman päivän kuluttua, mutta jota potilas voi jatkaa kotona.
- Trombolyytit. Näitä lääkkeitä kutsutaan usein nimellä "hyytymisen estäjät" tai "hyytymän liuottimet". Ne voivat nopeasti liuottaa (hajottaa) hyytymän. Niitä annetaan kuitenkin yleensä vain, jos keuhkoembolia on hengenvaarallinen, koska ne voivat aiheuttaa verenvuotoa.
- Hyytymän poistaminen. Joskus lääkäri pujottaa katetrin (taipuisa putki) suonen läpi keuhkoon. Kun lääkäri löytää hyytymän, katetrin avulla voidaan vetää hyytymä ulos tai antaa lääkettä hyytymän liuottamiseksi. Erittäin pahoissa tapauksissa hyytymän poistamiseksi saatetaan tarvita leikkausta.
Etsiä