Versaillesin kuningattaren huoneisto: historia, huoneet ja merkitys

Tutustu Versaillesin kuningattaren huoneistoon: sen historiaan, huoneisiin ja merkitykseen — ylellisyys, Parterre du Midi -näkymät ja kuninkaalliset tarinat odottavat.

Tekijä: Leandro Alegsa

15-12-2025 14:13

Versaillesin kuningattaren asunto (fr: Grand appartement de la reine) koostuu useista huoneista: kuningattaren makuuhuoneesta (Chambre de la Reine), kuningattaren yksityiskabineteista (Cabinets), kuningattaren eteishuoneesta (Antichambre de la Reine), kuningattaren herrasmiesten huoneesta sekä kuningattaren vartijoiden huoneesta (Salle des Gardes de la Reine). Huoneistosta on laajat näkymät Parterre du Midi -puutarhaan, ja se sijoittuu kuninkaan huoneiston rinnakkaiselle sivulle. Kun kuninkaan huoneisto menetti osin seremoniallisen keskeisyytensä Ludvig XIV:n valtakauden lopun jälkeen, kuningattaret jatkoivat kuningattaren huoneiston käyttöä ja kehittämistä eri hallitsijakausina.

Historia

Kuningattaren huoneisto muodostui osaksi Versaillesin palatsin laajennusta 1600-luvun lopulla, kun Ludvig XIV rakennutti ja keskeytti Versaillesin linnan kuninkaalliseksi residenssiksi. Huoneistoa muokattiin ja uudistettiin useaan otteeseen eri kuningattarien toimesta: 1600–1700-lukujen vaihteessa tilat saivat barokkisia piirteitä, ja myöhemmin 1700-luvulla vaurastuneet sisustustrendit ja hovietiketin muutokset vaikuttivat tilojen käyttötapoihin. Myöhemmät kuningattaret, kuten Marie Leszczyńska ja Marie-Antoinette, tekivät omia muutoksia ja sisustusvalintoja, jotka heijastivat ajan makua ja yksityisyyden tarvetta hovissa.

Huoneet ja niiden toiminnot

Kuningattaren makuuhuone (Chambre de la Reine): sekä julkinen että yksityinen tila: siinä pidettiin vastaanottoja, mutta se oli myös kuningattaren henkilökohtainen asuinhuone. Makuuhuoneen seremoniallinen merkitys korosti kuningattaren asemaa hovissa.
Antichambre de la Reine (eteishuone): odotustila ja kohtaamispaikka, jossa vieraat saatettiin vastaanottaa ennen pääsyä yksityisempiin huoneisiin.
Cabinets (yksityiskabinetit): pienemmät huoneet, joita käytettiin työskentelyyn, neuvotteluihin ja henkilökohtaiseen elämään. Näissä huoneissa kuningatar saattoi vetäytyä pois hovin tarkkailusta.
Salle des Gardes (vartiohuone): palvelijoiden ja vartijoiden paikka, josta valvottiin sisäänkäyntejä ja varmistettiin turvallisuus.
Herrasmiesten huone: paikka hovin upseereille ja lähellekuninkaallisille henkilöille, jotka osallistuivat päivittäiseen hovielämään ja seremoniaperinteisiin.

Sisustus ja arkkitehtuuri

Kuningattaren huoneistoissa yhdistyvät loistelias barokkityyli ja myöhemmät rokokoovaikutteet: suuret tulisijat, peili- ja kultaornamentit, hienot parketit, taidemaalauksilla ja kattofreskoilla koristellut holvit sekä seinätekstiilit ja ryijyt. Kalustus oli valittu sekä statusta korostamaan että käytännöllisyyttä ajatellen. Monet huoneista on suunniteltu tarjoamaan näkymiä puutarhaan, mikä yhdisti sisä- ja ulkotilat osaksi näyttävää maisemaa.

Merkitys ja käyttö hovielämässä

Kuningattaren huoneisto ei ollut pelkästään asuintila vaan myös symbolinen näyttämö: siellä järjestettiin vastaanottoja, intiimejä tapaamisia ja seremonioita, jotka heijastivat kuningattaren roolia valtion ja hovin elämässä. Huoneiston sijainti rinnakkaisena kuninkaan huoneistolle kuvasti hovin jäsenten keskinäisiä etäisyyksiä ja valtasuhteita. Samalla huoneisto tarjosi yksityisyyttä ja mahdollisuuden hillittyyn intiimiin elämään, joka oli välttämätöntä hovin tarkkailun ja julkisuuden keskellä.

Nykytila ja vierailu

Nykyisin Versaillesin palatsi on museo, ja kuningattaren huoneisto on osa yleisölle avattuja alueita. Huoneet on restauroitu ja säilytetty näyttämään esineitä ja sisustusta, jotka kertovat palatsin pitkästä historiasta. Vierailijat voivat tutustua huoneiden arkkitehtuuriin, koristeisiin ja nähdä, miten kuninkaalliset elivät eri aikakausina. Museuomateriaalissa korostetaan myös tilojen roolia hovietiketin, sukupuoliroolien ja poliittisten käytäntöjen näyttämönä.

Restaurointi ja säilyttäminen

Versaillesin huoneistojen restaurointi on pitkäjänteistä työtä: materiaalien, tekstiilien ja seinäkoristeiden kunnostus vaatii erikoisosaamista. Pyrkimyksenä on sekä suojella alkuperäisiä rakenteita että palauttaa tilojen ilme, joka vastaa niiden historiallista luonnetta. Paljon työtä tehdään myös tulipalojen, kosteuden ja kulumisen torjumiseksi, jotta tulevat sukupolvet voivat kokea palatsin kokonaisuutena.

Versaillesin kuningattaren huoneisto tarjoaa konkreettisen ikkunan Ranskan kuninkaallisen hovin arkeen ja valtasuhteisiin – sekä esteettisen esimerkin aikakauden taiteellisesta ja arkkitehtonisesta toteutuksesta. Ludvig XIV:n aikaiset laajennukset ja myöhemmät muutokset ovat muokanneet huoneiston kerroksittaisen historian, joka näkyy sekä rakenteessa että sisustuksessa.

Kuningattaren makuuhuone

Kuningattaren huoneiston tärkein huone on kuningattaren makuuhuone. Se suunniteltiin Ludvig XIV:n kuningatar Marie Thérèse Itävallan kuningattarelle. Kolme kuningatarta asui tässä huoneessa eri aikoina: Maria Theresia Itävallan, Marie Leszczyńska ja Marie Antoinette. Maria Teresian kuoltua vuonna 1683 huoneessa asui peräkkäin kaksi dauphinaa, Baijerin Marie-Christine ja Savoijin Marie-Adélaïde.

Katto on peräisin Maria Teresian ajoilta. François Boucherin maalaukset ja puupaneelit on tehty Marie Leszczyńskalle. Tämä sisustus säilytettiin Antoinettea varten. Ainoastaan huonekalut ja takka päivitettiin Ranskan viimeistä kuningatarta varten.

Kuningattaret viettivät suurimman osan ajastaan tässä huoneessa. Kuningatar nukkui täällä. Joskus kuningas liittyi hänen seuraansa. Kuningattaren makuuhuoneessa syntyi 19 kuninkaallista lasta. Aamuisin hän otti vastaan vieraita. Hän kävi tässä huoneessa peseytymässä. Peseytyminen oli julkinen tapahtuma. Vallankumoukselliset mellakoitsijat hyökkäsivät palatsiin lokakuussa 1789. Antoinette pakeni sängyn vasemmalla puolella olevasta pienestä ovesta. Oven takana oleva käytävä johti kuningattaren yksityiskabinetteihin ja kuninkaan huoneistoon.

Palatsia ei ryöstetty Ranskan vallankumouksen aikana. Esineet myytiin huutokaupassa, joka kesti vuoden. Alkuperäinen Schwerdfegerin jalokivikotelo ja palosuojalevy (molemmat näkyvät kuvassa yllä oikealla) palautettiin lopulta huoneeseen. Muut esineet on korvattu vastaavilla. Seinien ja sängyn kangas kudottiin uudelleen aikakauden sarjakuvista. Sänky ja kaide rakennettiin uudelleen arkistossa olevien asiakirjojen perusteella.

Kuningattaren makuuhuoneen kunnostaminen kesti 30 vuotta. Siihen kuului tutkimusta ja hienovaraista jälleenrakentamista. Jopa vuoden 1745 Baillou- ja Crescent-kello, jonka Antoinette asetti makuuhuoneeseen, on palautettu paikalleen. Huoneeseen palautettiin myös Senén savupiipun koriste ja Desfargesin päiväpeitto. Osa alkuperäisistä huonekaluista (jotka on jo mainittu) on palautettu, mukaan lukien Boizot'n ja Thomiren tekemät raudat. Muut kalusteet on korvattu jäljennöksillä: Tilliardin nojatuoleilla ja Artois'n kreivittären huoneista otetuilla taittuvilla jakkaroilla. Savonnerie-matto on kudottu uudelleen asiakirjoista.

Kuningattaren makuuhuone

Galleria: Kuningattaren makuuhuone

Marie Antoinetten sänkyvaatteet

Marie Antoinetten kaljupää

Kannettava potti

Antoinetten rintakuva, 1783 (28 vuotta)

Kuningattaren makuuhuone

Boucherin kuninkaallinen hyve

Kuningattaren yksityiskabinetit

Kuningattaren yksityiskabinetit olivat hänen majesteettinsa käytettävissä makuuhuoneen alkovin kautta. Nämä huoneet sijaitsevat välipohjassa, josta on näkymät sisäpihoille. Huoneet ovat huonosti valaistuja. Meridiaanikabinetti oli aikoinaan Bourgognen herttuattaren oratorio. Rousseaun veljekset sisustivat sen uudelleen sen jälkeen, kun Mique oli piirtänyt sen Dauphinin syntymän yhteydessä vuonna 1781. Kivettyneestä puusta valmistettu pöytä kuului aikoinaan Englannin Kaarle I:lle. Antoinette sai sen lahjaksi äidiltään. Sininen Grenadière-kaappi on jäljennös. Kultaisen kabinetin paneelikoristeet ovat antiikista. Niihin kuuluvat kolmijalat, sfinksit ja karytidit takan ääressä. Tämä huone oli aikoinaan Duc de Bourgognen makuuhuone. Antoinette sijoitti oven yläpuolelle Oudryn ananaksen kunnianosoituksena Louis XV:n suojeluksessa Trianonissa tehdyille kasvitieteellisille tutkimuksille. Huoneiden huonekaluihin kuuluvat Riesenerin (1779) lipasto ja Nadermanin harppu. Komode kuului aikoinaan kreivitär d'Artois'lle. Se tuotiin Antoinetten makuuhuoneesta Marlysta.

Galleria: Meridian Cabinet

Marie Antoinetten Meridiaanikaappi

Sohva Marie Antoinetten Meridian-kabinetissa

Meridian-kaapin ovi

Nojatuoli Meridian-kaapissa

Kuningattaren herrasmiesten huone...

Kuningattaren herrasmiesten huone (myös aatelisten huone) on huone, jossa kuningatar otti vastaan suurlähettiläitä. Marie Leszczinska istui katoksen alla. Hän piti täällä juhlallisia audienssitilaisuuksiaan ja keskustelutilaisuuksiaan hovin naisille. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä kuningattaren piirustussali. Vuonna 1785 Richard Mique sisusti sen uudelleen. Marie-Antoinette säilytti vain kattomaalaukset. Hän päällysti seinät omenanvihreällä damastilla, jota reunusti leveä kultaraita. Huonekalut toimitettiin uusina, hyvin moderneina ja hienostuneina. Riesener, kuningattaren suosikkipöytäseppä, noudatti viimeisintä englantilaista muotia rakentaessaan komeroita ja kaappeja.

Michel Corneillen kattomaalaukset esittävät Merkuriusta levittämässä vaikutusvaltaansa taiteisiin. Seinällä roikkuu Cozetten tekemä Louis XV:n muotokuva ja Francois Boucherin mytologisia maalauksia. Takan koristeissa näkyy turkkilainen vaikutus. Riesnerin ja Gouthièren työpöydät ja kulmakaapit on päivätty vuodelle 1786. Regnault'n Pygmalion- ja Dibutade-kuva on kuvattu yläovissa. Pronssiset takkakoristeet ovat Gouthièren käsialaa.

Kuningattaren herrasmiesten huoneen takinkoristeellinen koriste-esine

Kuningattaren etuhuone

Kuninkaallinen pariskunta söi kuningattaren eteishuoneessa. Tämä oli julkinen tilaisuus. Ludvig XVI ja Antoinette istuivat selkä takkaan päin. Vain kuninkaallinen perhe sai istua pöydässä. Herttuattaret, prinsessat ja muut korkea-arvoiset saivat istua jakkaroilla kuninkaallisia vastapäätä. Muut korkea-arvoiset seisoivat.

Ludvig XIV nautti illallisrituaalista. Ludvig XV piti enemmän yksityisistä illallisista. Ludvig XVI söi hyvin. Antoinette oli kyllästynyt. Eräs silminnäkijä kertoo seuraavaa: "Kuningatar istui kuninkaan vasemmalla puolella. Heidän selkänsä oli käännetty takkaan päin [...] Kuningas söi hyvällä ruokahalulla, mutta kuningatar ei riisunut hanskojaan eikä käyttänyt serviettejään (lautasliinaa), mikä oli hyvin väärin häneltä". Tylsistyäkseen kuningatar pyysi musiikkia jokaiselle aterialle. Hän järjesti sitä varten lavan.

Tämä huone oli aikoinaan kuningattaren vartijan huone. Huonetta käytettiin joskus 1680-luvulla teatterina. Vignonin ja Paillet'n kattomaalauksissa, jotka esittävät antiikin sankarittaria, kuvataan kuninkaallisia hyveitä. Madame Labille-Guiardin tekemät Ludvig XVI:n tätien muotokuvat ovat osa sisustusta. Ovien yläpuolella on Madeline de Boulognen teoksia vuodelta 1675.

Kuningattaren vartijan huone

Kuningattaren vartiohuoneen marmoripanelointia korosti Le Brunin suunnittelema ja Le Grosin ja Massoun toteuttama kullattu pronssi. Huonetta käytettiin kappelina vuonna 1672, ja se koristeltiin lopullisesti vuosina 1676-1681. Maalaukset ovat Noël Coypelin tekemiä ja ne on otettu Jupiterin piirustussalista.

Kuningattaren portaikon, joka tunnetaan myös "marmoriportaikkona", juurella sijaitsevan vartiohuoneen kautta pääsi kuningattaren suureen huoneistoon, jossa kaksitoista henkivartijaa palveli hallitsijaansa yötä päivää. Versailles'ssa vain kuninkaalla, kuningattarella ja dauphinilla saattoi olla henkilökohtainen vartija, joka koostui näihin eliittijoukkoihin eli kuninkaan henkivartijoiden neljään komppaniaan kuuluvista sotilaista. Heille osoitettiin seuraava grande salle, jota nyt kutsutaan Salle du Sacre [kruunajaishuone], joka toimi vartiohuoneena.

Kuningattaren vartijahuone on ainoa huone, jossa 1600-luvun sisustus on säilytetty: koska kuningattarella ei ollut käyttöä huoneelle, sitä ei tarvinnut nykyaikaistaa. Siksi täällä voi yhä nähdä suurhuoneistojen ensimmäiselle tilalle ominaisia marmoritauluja sekä sinne vuonna 1680 sijoitettuja maalauksia, jotka olivat peräisin entisestä Jupiter-huoneesta, myöhemmin sotahuoneesta.

"Henkivartijoiden tehtävänä linnassa oli vartioida huoneistojen ovia, ottaa aseet esiin, kun prinssit kulkivat, vartioida kappelia messun aikana ja saattaa kuninkaallisen perheen illallisia." "Henkivartijat olivat myös kuninkaallisia. Heidän oli tunnettava herttuat ja ruhtinaat, sillä kun he kulkivat ohi, vartijan oli asettauduttava seisomaan asennossa ja polkaistava oikeaa kantapäätään kahdesti. Tämän vartijan oli myös avattava ovi ja estettävä sen avaaminen; mutta voitte tuntea, että vartija itse oli hyvin iloinen siitä, että hänet oli vapautettu kaikista näistä tehtävistä".

Täällä vuonna 1789 aamunkoitteessa leipää vaatineet mellakoitsijat yrittivät päästä kuningattaren asunnoille. Henkivartijan varoittama kamarineito lukitsi kuningattaren herrasväen huoneen oven ja kehotti kuningatarta pakenemaan. Sen jälkeen mellakoitsijat yrittivät tunkeutua kuninkaan vartiohuoneen kautta.