Lainausmerkki | välimerkit

Käyttö

Sitaatit ja puhe

Lainausmerkit osoittavat, että osa tekstistä on joko puhuva henkilö tai lainaus. Yhdysvalloissa käytetään pääsääntöisesti kaksinkertaisia lainausmerkkejä, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa kansainyhteisön maissa käytetään sekä yksinkertaisia että kaksinkertaisia lainausmerkkejä. Kustantajan tai kirjailijan tyyliä voidaan pitää tärkeämpänä kuin kansallisia mieltymyksiä. Alku- ja loppulausemerkkien tyyli on kuitenkin sovitettava yhteen:

"Huomenta, Frank", HAL sanoi.

"Huomenta, Frank", HAL sanoi.

Kun kyseessä on puhe puheessa, toista merkkiä käytetään lainauksen sisällä, lainauksen sisällä olevissa sisäisissä sitaateissa:

Frank kertoi, että "HAL sanoi: "Hyvää huomenta, Dave"".

Frank kertoi, että "HAL sanoi: 'Hyvää huomenta, Dave'".

Joskus lainauksia on sijoitettu useammalle kuin kahdelle tasolle. Joissakin raamatunkäännöksissä on jopa viisi sisäkkäistä tasoa. Näissä tapauksissa herää kysymyksiä käytettävien lainausmerkkien muodosta (ja nimistä). Yleisin tapa on yksinkertaisesti vuorotella näiden kahden muodon välillä:

"...'..."...' ... ... '......'..."

Jos tällaista kohtaa siteerataan edelleen toisessa julkaisussa, kaikkia niiden muotoja on siirrettävä yhdellä tasolla.

Useimmissa tapauksissa lainaukset, jotka ulottuvat useampaan kappaleeseen, olisi asetettava lohkolainauksiksi, eivätkä ne näin ollen vaadi lainausmerkkejä. Lainausmerkkejä käytetään joissakin tapauksissa, erityisesti kertomuksissa, kun kyseessä on usean kappaleen sitaatti. Englannin kielessä on tapana laittaa avaava lainausmerkki ensimmäiseen ja jokaiseen seuraavaan kappaleeseen, mutta käyttää lopullista lainausmerkkiä vain lainauksen viimeisessä kappaleessa, kuten seuraavassa esimerkissä kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo:

Kirje oli seuraavanlainen:

"Rakas Lizzy,

"Toivotan teille iloa. Jos rakastat herra Darcya puoliksikaan yhtä hyvin kuin minä rakasta Wickhamiani, sinun täytyy olla hyvin onnellinen. On suuri lohtu, että olette niin rikas, ja kun teillä ei ole muuta tekemistä, toivon, että ajattelette meitä. Olen varma, että Wickham haluaisi kovasti paikan hovissa, eikä meillä taida olla tarpeeksi rahaa elämiseen ilman apua. Mikä tahansa paikka kelpaisi, noin kolme- tai neljäsataa vuodessa, mutta älkää puhuko siitä herra Darcylle, jos ette halua.

"Teidän jne."

Kuten jäljempänä todetaan, joissakin vanhemmissa teksteissä lainausmerkki toistuu joka rivillä eikä joka kappaleessa. Espanjankielisessä käytännössähän käytetään sulkevia lainausmerkkejä kaikkien ensimmäisen kappaleen jälkeen seuraavien kappaleiden alussa.

Kun lainattu teksti keskeytetään, kuten lauseella "hän sanoi", käytetään ennen keskeytystä sulkevaa lainausmerkkiä ja sen jälkeen alkavaa lainausmerkkiä. Myös pilkkuja käytetään usein ennen ja jälkeen keskeytyksen, useammin puhe- kuin tekstilainauksissa:

"HAL", Frank totesi, "sanoi, että kaikki sujui erittäin hyvin."

On väärin käyttää lainausmerkkejä parafratisoidussa puheessa. Tämä johtuu siitä, että parafraasi on epäsuora lainaus, ja minkä tahansa kirjoituksen aikana on tärkeää dokumentoida, milloin käytetään lainausta ja milloin parafroitua ajatusta.

Jos HAL sanoo: "Kaikki järjestelmät toimivat", niin:

Väärin: HAL sanoi, että "kaikki sujui erittäin hyvin".

Oikein: HAL sanoi, että kaikki sujui erittäin hyvin.

Kun tekstiä lainataan kappaleen tai lauseen sisällä - esimerkiksi esseessä - on kuitenkin toinen käytäntö, että kaksinkertaiset lainausmerkit merkitsevät tarkkaa lainausta ja yksinkertaiset lainausmerkit merkitsevät parafratoitua lainausta tai lainausta, jossa kielioppia, pronomineja tai monikossa esiintyviä sanoja on muutettu lainauksen sisältävään lauseeseen sopiviksi (ks. raportoitu puhe).

Ironia

Toinen yleinen lainausmerkkien käyttö on osoittaa tai kiinnittää huomiota ironisiin tai väärin käytettyihin sanoihin:

Hän jakoi "viisautensa" kanssani.

Lounasnainen pudotti tarjottimelleni "ruokaa".

Hän yritti käyttää "voimiaan" painon nostamiseen.

Ironiaa tai muuta erityiskäyttöä osoittavia lainausmerkkejä kutsutaan joskus pelottelulausekkeiksi. Suullisessa puheessa niitä osoitetaan toisinaan ilmalainausmerkeillä.

Epätavallisen käytön signalointi

Lainausmerkkejä käytetään myös osoittamaan, että kirjoittaja ymmärtää, että sanaa ei käytetä sen nykyisessä yleisesti hyväksytyssä merkityksessä.

Kiteet jotenkin "tietävät", mihin muotoon kasvaa.

Sen lisäksi, että lainaus voi ilmaista neutraalin asenteen ja kiinnittää huomion neologismiin, slangiin tai erikoisterminologiaan (jota kutsutaan myös jargoniksi), lainaus voi myös ilmaista sanoja tai lauseita, jotka ovat kuvailevia mutta epätavallisia, puhekielisiä, kansanomaisia, hätkähdyttäviä, humoristisia, metaforisia tai sisältävät sanaleikin:

Dawkinsin käsite meemistä voitaisiin kuvata "kehittyväksi ideaksi".

Ihmiset käyttävät lainausmerkkejä tällä tavoin myös:

• etäännyttää kirjoittaja kyseisestä terminologiasta, jotta häntä ei yhdistettäisi siihen. Esimerkiksi osoittamaan, että lainattu sana ei ole virallista terminologiaa tai että lainattu lause edellyttää asioita, joista kirjoittaja ei välttämättä ole samaa mieltä.
• ilmaista erityistä terminologiaa, joka on tarkkuuden vuoksi tunnistettava jonkun toisen terminologiaksi, esimerkiksi jos termi (erityisesti kiistanalainen termi) on kirjoittajaa vanhempi tai edustaa jonkun toisen henkilön näkemyksiä, ehkä tuomitsematta sitä (vastakohtana tälle neutraalisti erottelevalle lainaamiselle on pelkkä pelottelulainausmerkkien negatiivinen käyttö).

Chicagon tyylikäsikirjan (CMS) 15. painos tunnustaa tämäntyyppisen käytön, mutta varoittaa liiallisesta käytöstä kohdassa 7.58: "Lainausmerkkejä käytetään usein varoittamaan lukijoita siitä, että termiä käytetään epätyypillisessä, ironisessa tai muussa erityisessä merkityksessä [...] Ne viittaavat siihen, että 'tämä ei ole minun termini' tai 'termiä ei yleensä käytetä näin'.". Kuten kaikki tällaiset keinot, pelottelulausekkeet menettävät voimansa ja ärsyttävät lukijoita, jos niitä käytetään liikaa.""

Käytön ja maininnan erottelu

Joko lainausmerkkejä tai kursiivia käyttämällä voidaan korostaa, että sanan esiintymä viittaa itse sanaan eikä siihen liittyvään käsitteeseen.

Juusto on peräisin maidosta.

"Juusto" on johdettu vanhan englannin kielen sanasta.

Juustossa on kalsiumia, proteiinia ja fosforia.

Juuston kirjoitusasussa on kolme e:tä.

Toisinaan tehdään kolmitahoinen ero sanan tavanomaisen käytön (ilman lainausmerkkejä), sanan taustalla olevaan käsitteeseen viittaamisen (yksinkertaiset lainausmerkit) ja itse sanan (kaksinkertaiset lainausmerkit) välillä:

Kun puhutaan "käytöstä", käytetään sanaa "käyttää".

Tämän lomakkeen logiikka perustuu tarpeeseen erottaa käyttömuodot toisistaan ja siihen, että samankaltaisten käyttömuotojen osalta on säilytettävä johdonmukainen merkintätapa. Kaksois- ja yksinkertaisten lainausmerkkien vaihtaminen sisäkkäisissä lainausmerkeissä paljastaa saman kirjallisen keinon vähentää moniselitteisyyttä.

Kieleen liittyvissä kirjoissa käytetään usein kursiivia itse sanalle ja yksinkertaisia lainausmerkkejä sanan selitykselle:

Ranskalainen sana canif 'taskuveitsi' on lainattu vanhasta englanninkielisestä sanasta cnif 'knife'.

Taideteosten otsikot

Lyhyempien teosten otsikoissa käytetään yleensä lainausmerkkejä eikä kursiivia. Se, ovatko lainausmerkit yksinkertaisia vai kaksinkertaisia, on jälleen tyylikysymys; monissa tyyleissä, erityisesti runoudessa, käytetään kuitenkin mieluummin yksinkertaisia lainausmerkkejä.

• Lyhytkirjallisuus, runous jne.: Arthur C. Clarken "The Sentinel".
• Kirjan luvut: Ensimmäinen luku kirjassa 3001: The Final Odyssey on "Comet Cowboy".
• Artikkelit kirjoissa, lehdissä, aikakauslehdissä jne.: "Extra-Terrestrial Relays", Wireless World, lokakuu 1945.
• Albumikappaleet, singlet jne.: David Bowien "Space Oddity".

Yleensä koko julkaisu kirjoitetaan kursivoituna, kun taas pienten teosten (kuten runojen tai novellien) otsikot kirjoitetaan lainausmerkeillä.

• Shakespearen Romeo ja Julia
• Dahlin "maku" täysin odottamattomissa tarinoissa

Lempinimet ja väärät tittelit

Lainausmerkit voivat myös korvata lempinimen, joka on upotettu varsinaiseen nimeen, tai väärän tai ironisen tittelin, joka on upotettu varsinaiseen titteliin; esimerkiksi Nat "King" Cole, Miles "Tails" Prower tai John "Hannibal" Smith.

Korostus (virheellinen käyttö)

Lainausmerkkejä käytetään joskus virheellisesti korostamiseen alleviivauksen tai kursiivin sijasta, useimmiten kylteissä tai ilmoitustauluissa. Tämä käyttö voidaan sekoittaa ironiseen tai muunneltuun sitaatinkäyttöön, joskus tahattomasti huumorilla höystettynä. Esimerkiksi: Myytävänä: "tuoretta" kalaa, "tuoreita" ostereita, voidaan tulkita tarkoittavan, että tuoretta ei käytetä sen jokapäiväisessä merkityksessä tai että kala tai osterit ovat kaikkea muuta kuin tuoreita. Ja taas, kassat ovat avoinna puoleenpäivään asti "mukavuussyistä", mikä voisi tarkoittaa, että mukavuus on tarkoitettu pankin työntekijöille, ei asiakkaille.

 

Typografiset näkökohdat

Välimerkit

Muiden välimerkkien vieressä olevissa lainausmerkeissä on kaksi pääjärjestelmää. Niitä kutsutaan "amerikkalaisiksi" ja "brittiläisiksi", mutta jotkut amerikkalaiset kirjoittajat ja organisaatiot käyttävät brittiläistä tyyliä ja päinvastoin. Molemmissa järjestelmissä on samat säännöt kysymysmerkeille, huutomerkille, kaksoispisteille ja puolipisteille. Niissä on erilaiset säännöt pisteille ja pilkuille.

Molemmissa järjestelmissä kysymys- ja huutomerkit sijoitetaan lainatun aineiston sisään tai ulkopuolelle riippuen siitä, koskevatko ne koko lausetta vai vain lainattuja sanoja, mutta kaksoispisteet ja puolipisteet sijoitetaan aina ulkopuolelle.

• Sanoiko hän: "Huomenta, Dave"?
• Ei, hän kysyi: "Missä sinä olet, Dave?"
• Sanalle "sukupuoli" on kolme määritelmää: puhekielinen, sosiologinen ja kielellinen.

Amerikkalaisessa tyylissä pilkut ja pisteet ovat lähes aina sulkevien lainausmerkkien sisällä. Tämä välimerkkityyli on yleinen Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja sitä käytetään myös Isossa-Britanniassa kaunokirjallisuudessa ja journalismissa.

Brittiläisessä tyylissä, jota joskus kutsutaan loogiseksi välimerkeiksi, sääntö on sama kuin kysymysmerkkien ja huutomerkkien kohdalla: pilkku tai piste tulee ulkopuolelle, jos se koskee koko lausetta, mutta sisäpuolelle, jos se koskee vain lainattuja sanoja. Tätä kutsutaan "sijoitteluksi merkityksen mukaan".

Esimerkkejä

Kun kyseessä ovat sanat sanoina, lyhytmuotoiset teokset, kuten kappaleiden otsikot, ja lauseen katkelmat, nämä kaksi järjestelmää ovat erilaisia:

• "Huoleton" tarkoittaa yleisesti "vapaa huolenpidosta tai ahdistuksesta". (Amerikkalainen käytäntö)
• "Huoleton" tarkoittaa yleisesti "vapaa huolenpidosta tai ahdistuksesta". (Brittiläinen käytäntö)
• Bruce Springsteen, lempinimeltään "The Boss", esitti kappaleen "American Skin". (American practice)
• Eric Clapton, lempinimeltään "God", esitti kappaleen "Layla". (Brittiläinen käytäntö)

Amerikkalaisten sääntöjen mukaan suoraa puhetta lainattaessa lainausmerkkien sisällä on aina piste ja pilkku. Kaunokirjallisuudessa molemmat tyylit ovat samat. Tietokirjallisuudessa brittiläiset kustantajat saattavat sallia, että lainausmerkit, jotka eivät ole osa henkilön puhetta, sijoitetaan lainausmerkkien sisälle, mutta haluavat, että ne sijoitetaan niiden ulkopuolelle. Cambridge Handbook for Editors, Copy-editors and Proofreaders -julkaisun mukaan pisteiden ja pilkkujen, jotka ovat osa henkilön puhetta, käyttö lainausmerkkien sisällä on sallittua.

• "Tänään", sanoi Tuhkimo, "tunnen olevani vapaa huolenpidosta ja ahdistuksesta." (molemmat suuret tyylit)
• "Tänään", sanoi entinen pääministeri Tony Blair, "tunnen olevani vapaa huolenpidosta ja ahdistuksesta." (Vain brittiläinen tietokirja)
• "Tunnen itseni onnelliseksi", Björk sanoi, "huolettomaksi ja hyvinvoivaksi." (molemmat suuret tyylit)

Monet amerikkalaiset tyylioppaat sallivat nimenomaisesti pisteiden ja pilkkujen käytön lainausmerkkien ulkopuolella silloin, kun lainausmerkkien sisällä olevat välimerkit aiheuttavat epäselvyyksiä, kuten esimerkiksi kuvattaessa näppäimistön käyttöä:

• Jos haluat käyttää Wikipediaan pitkää viivaa, kirjoita "— ".

Kahdessa ensimmäisessä virkkeessä käytetään vain yhtä välimerkkiä kummankin virkkeen lopussa. Sijoituksesta riippumatta amerikanenglannissa vain yksi lopetusmerkki (?, ! tai .) voi päättää lauseen. Ainoastaan piste ei kuitenkaan voi päättää lainattua lausetta, jos se ei päätä myös sitä ympäröivää lausetta, lukuun ottamatta kirjaimellista tekstiä:

• "Hei, maailma", hän sanoi.
• "Hei, maailma!" hän huudahti.
• "Onko siellä ketään?" hän kysyi tyhjyyteen.
• "Hyvää yötä, tähdet. Hyvää yötä, kuu", hän kuiskasi.
• Hän vastasi, että kappaleen nimi oli "Moonlight", jonka monet jo tiesivät.

Viitteet: Chicago Manual of Style, 15. painos; Hart's Rules for Compositors and Readers at the University Press, Oxford; Merriam-Webster's Guide to Punctuation and Style, toinen painos.

Välimatkat

Englannin kielessä, kun lainausmerkki seuraa muuta kirjoitusta tekstirivillä, lainausmerkin eteen tulee välilyönti, paitsi jos edeltävä symboli, kuten katkoviiva, edellyttää, että välilyöntiä ei ole. Kun lainausmerkkiä seuraa muu kirjoitus tekstirivillä, välilyönti seuraa lopullista lainausmerkkiä, ellei sitä välittömästi seuraa muu välimerkki lauseessa, kuten kaksoispiste tai lopetusmerkki. (Nämä poikkeukset jätetään huomiotta joissakin aasialaisissa tietokonejärjestelmissä, jotka näyttävät lainausmerkit järjestelmällisesti välilyönnillä, koska tämä välilyönti on osa kiinteän leveyden merkkejä).

Aloittavan lainausmerkin ja seuraavan sanan tai lopettavan lainausmerkin ja edeltävän sanan välissä ei yleensä ole välilyöntiä. Kun kaksinkertainen lainausmerkki tai yksinkertainen lainausmerkki seuraa välittömästi toista lainausmerkkiä, luettavuuden kannalta asianmukainen välilyönti edellyttää, että välilyönnin jälkeen lisätään katkomaton välilyönti.

Dave siis todella sanoi: "Hän sanoi 'Hyvää huomenta'"?

Kyllä, hän sanoi: "Hän sanoi 'Hyvää huomenta'. "

Muu kuin kieliin liittyvä käyttö

Suoria lainausmerkkejä (tai kursiivilla kursivoituja suoria lainausmerkkejä) käytetään usein prime- ja double prime-arvojen lähentämiseen. Esimerkiksi merkittäessä jalkoja ja tuumia, kaariminuutteja ja kaarisekunteja tai minuutteja ja sekunteja, jolloin lainausmerkki symboloi parin jälkimmäistä osaa. Esimerkiksi 5 jalkaa ja 6 tuumaa kirjoitetaan usein 5' 6" ja 40 astetta, 20 kaariminuuttia ja 50 kaarisekuntia kirjoitetaan 40° 20' 50". Jos se on käytettävissä, on kuitenkin käytettävä alkulukua (esim. 5′ 6″ ja 40° 20′ 50″). Prime ja double prime eivät esiinny useimmissa merkistöissä, kuten ASCII:ssä ja Latin-1:ssä, mutta ne esiintyvät Unicodessa merkkeinä U+2032 (dec. 8242) ja U+2033 (dec. 8243) sekä HTML-olioina ′ ja ″. Kaksoislainausmerkkejä käytetään usein myös ditto-merkin esittämiseen.

Useimmissa ohjelmointikielissä käytetään yksinkertaisia ja kaksinkertaisia lainausmerkkejä merkkijonojen tai kirjainmerkkien rajaamiseen. Joissakin kielissä (esim. Pascal) sallitaan vain yksi tyyppi, joissakin (esim. C ja sen johdannaiset) käytetään molempia eri merkityksillä ja toisissa (esim. Python) molempia käytetään vaihdellen. Jos joissakin kielissä halutaan sisällyttää merkkijonon sisälle samat lainausmerkit, joita käytetään merkkijonon rajaamiseen, lainausmerkit kaksinkertaistetaan. Esimerkiksi merkkijonon eat 'hot' dogs esittämiseksi Pascalissa käytetään sanaa 'eat ''hot'' dogs'. Muissa kielissä käytetään pakomerkkiä, usein backslash-merkkiä, kuten sanassa 'eat \'hot\' dogs'.

 

Lainausmerkkien kirjoittaminen tietokoneen näppäimistöllä

Englanninkielisten tietokoneiden tavalliset näppäimistöt ovat periytyneet kirjoituskoneesta peräisin olevat yksinkertaiset ja kaksinkertaiset "suorat" lainausmerkit (yksinkertaista lainausmerkkiä voidaan käyttää myös apostrofina), eikä niissä ole erillisiä näppäimiä vasenkätisille ja oikeakätisille lainausmerkeille. Useimmissa tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmissa on kuitenkin "älykkäät lainausmerkit"-ominaisuus (ks. jäljempänä), joka muuntaa "suorat" lainausmerkit automaattisesti typografisiksi välimerkeiksi. Yleensä tämä "älykkäiden lainausmerkkien" ominaisuus on oletusarvoisesti käytössä. Jotkin verkkosivustot eivät salli typografisia lainausmerkkejä tai apostrofeja viesteissä (esimerkiksi YouTube). Näitä rajoituksia voi kuitenkin kiertää käyttämällä HTML-merkkikoodeja tai -yksiköitä.

Miten lainausmerkit (ja apostrofit) kirjoitetaan tietokoneen näppäimistöllä?
		Macintosh-näppäinyhdistelmät	Windows-näppäinyhdistelmät	Linux (X) -näppäimet	HTML-kokonaisuus	HTML desimaaliluku
Yksi aukko	'	Vaihtoehto + ]	Alt + 0145 (numeronäppäimistöllä)	Koostaminen < ' tai Alt Gr + Shift + V	&lsquo;	&#8216;
Yksittäinen sulkeminen (& apostrofi)	'	Vaihtoehto + Vaihto + ]	Alt + 0146 (numeronäppäimistöllä)	Muodosta > ' tai Alt Gr + Shift + B tai Alt Gr + Shift + B	&rsquo;	&#8217;
Kaksinkertainen avautuminen	"	Vaihtoehto + [	Alt + 0147 (numeronäppäimistöllä)	Säveltäminen < " tai Alt Gr + V	&ldquo;	&#8220;
Kaksinkertainen sulkeminen	"	Vaihtoehto + Vaihto + [	Alt + 0148 (numeronäppäimistöllä)	Koostaminen > " tai Alt Gr + B	&rdquo;	&#8221;

Älykkäitä lainauksia

Jotta typografiset lainausmerkit olisi helpompi kirjoittaa, julkaisuohjelmistot muuttavat usein automaattisesti kirjoituskoneella kirjoitetut lainausmerkit (ja apostrofit) typografiseen muotoon tekstin kirjoittamisen aikana (joko käyttäjän tietoisuudessa tai tietämättä siitä). Tämä tunnetaan nimellä "älykkäät lainausmerkit". Lainausmerkkejä, joita tietokoneohjelmat eivät automaattisesti muuta, kutsutaan "tyhmiksi lainausmerkeiksi". Jotkin toteutukset tuottavat virheellisesti yhden lainausmerkin alkuun paikoissa, joissa apostrofi vaaditaan, esimerkiksi lyhennetyissä vuosiluvuissa, kuten '08 vuodelle 2008.

 

Historia

Ensimmäisinä vuosisatoina kirjoittajat osoittivat lainatun puheen ilmoittamalla, kuka puhui. Joissakin Raamatun versioissa se tehdään edelleen näin. Renessanssin aikana kirjoittajat osoittivat lainatun puheen käyttämällä pääkirjoituksesta poikkeavaa kirjasintyyppiä, kuten nykyään käytetään kursiivia. Pitkät lainaukset asetettiin myös tällä tavoin, koko koon ja koko mitan mukaan.

Lainausmerkit leikattiin ensimmäisen kerran metallityyppiin 1500-luvun puolivälissä, ja kirjapainot käyttivät niitä paljon 1600-luvulla. Joissakin barokin ja romantiikan ajan kirjoissa lainausmerkit toistettiin pitkän lainauksen jokaisen rivin alussa. Kun kirjapainot lakkasivat käyttämästä tätä, he säilyttivät edelleen tyhjän marginaalin, mistä saamme nykyaikaisen käytännön, jossa ennen lainausmerkkilohkoa käytetään sisennystä.

Varhaismodernissa englannissa lainausmerkkejä käytettiin vain ytimekkäiden kommenttien merkitsemiseen. Kirjailijat alkoivat käyttää niitä suorassa puheessa ensimmäisen kerran vuonna 1714. Vuoteen 1749 mennessä kirjoittajat käyttivät suorassa puheessa yksittäisiä lainausmerkkejä tai käänteisiä pilkkuja.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• ʻOkina - aksenttimerkki, jota käytetään Havaijilta peräisin olevissa sanoissa.
• ISO 8859-1 - Kansainvälisen standardisoimisjärjestön asiakirja.
• Kirjoituskoneen konventiot