Sitaatit ja puhe
Lainausmerkit osoittavat, että osa tekstistä on joko puhuva henkilö tai lainaus. Yhdysvalloissa käytetään pääsääntöisesti kaksinkertaisia lainausmerkkejä, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa kansainyhteisön maissa käytetään sekä yksinkertaisia että kaksinkertaisia lainausmerkkejä. Kustantajan tai kirjailijan tyyliä voidaan pitää tärkeämpänä kuin kansallisia mieltymyksiä. Alku- ja loppulausemerkkien tyyli on kuitenkin sovitettava yhteen:
"Huomenta, Frank", HAL sanoi.
"Huomenta, Frank", HAL sanoi.
Kun kyseessä on puhe puheessa, toista merkkiä käytetään lainauksen sisällä, lainauksen sisällä olevissa sisäisissä sitaateissa:
Frank kertoi, että "HAL sanoi: "Hyvää huomenta, Dave"".
Frank kertoi, että "HAL sanoi: 'Hyvää huomenta, Dave'".
Joskus lainauksia on sijoitettu useammalle kuin kahdelle tasolle. Joissakin raamatunkäännöksissä on jopa viisi sisäkkäistä tasoa. Näissä tapauksissa herää kysymyksiä käytettävien lainausmerkkien muodosta (ja nimistä). Yleisin tapa on yksinkertaisesti vuorotella näiden kahden muodon välillä:
"...'..."...' ... ... '......'..."
Jos tällaista kohtaa siteerataan edelleen toisessa julkaisussa, kaikkia niiden muotoja on siirrettävä yhdellä tasolla.
Useimmissa tapauksissa lainaukset, jotka ulottuvat useampaan kappaleeseen, olisi asetettava lohkolainauksiksi, eivätkä ne näin ollen vaadi lainausmerkkejä. Lainausmerkkejä käytetään joissakin tapauksissa, erityisesti kertomuksissa, kun kyseessä on usean kappaleen sitaatti. Englannin kielessä on tapana laittaa avaava lainausmerkki ensimmäiseen ja jokaiseen seuraavaan kappaleeseen, mutta käyttää lopullista lainausmerkkiä vain lainauksen viimeisessä kappaleessa, kuten seuraavassa esimerkissä kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo:
Kirje oli seuraavanlainen:
"Rakas Lizzy,
"Toivotan teille iloa. Jos rakastat herra Darcya puoliksikaan yhtä hyvin kuin minä rakasta Wickhamiani, sinun täytyy olla hyvin onnellinen. On suuri lohtu, että olette niin rikas, ja kun teillä ei ole muuta tekemistä, toivon, että ajattelette meitä. Olen varma, että Wickham haluaisi kovasti paikan hovissa, eikä meillä taida olla tarpeeksi rahaa elämiseen ilman apua. Mikä tahansa paikka kelpaisi, noin kolme- tai neljäsataa vuodessa, mutta älkää puhuko siitä herra Darcylle, jos ette halua.
"Teidän jne."
Kuten jäljempänä todetaan, joissakin vanhemmissa teksteissä lainausmerkki toistuu joka rivillä eikä joka kappaleessa. Espanjankielisessä käytännössähän käytetään sulkevia lainausmerkkejä kaikkien ensimmäisen kappaleen jälkeen seuraavien kappaleiden alussa.
Kun lainattu teksti keskeytetään, kuten lauseella "hän sanoi", käytetään ennen keskeytystä sulkevaa lainausmerkkiä ja sen jälkeen alkavaa lainausmerkkiä. Myös pilkkuja käytetään usein ennen ja jälkeen keskeytyksen, useammin puhe- kuin tekstilainauksissa:
"HAL", Frank totesi, "sanoi, että kaikki sujui erittäin hyvin."
On väärin käyttää lainausmerkkejä parafratisoidussa puheessa. Tämä johtuu siitä, että parafraasi on epäsuora lainaus, ja minkä tahansa kirjoituksen aikana on tärkeää dokumentoida, milloin käytetään lainausta ja milloin parafroitua ajatusta.
Jos HAL sanoo: "Kaikki järjestelmät toimivat", niin:
Väärin: HAL sanoi, että "kaikki sujui erittäin hyvin".
Oikein: HAL sanoi, että kaikki sujui erittäin hyvin.
Kun tekstiä lainataan kappaleen tai lauseen sisällä - esimerkiksi esseessä - on kuitenkin toinen käytäntö, että kaksinkertaiset lainausmerkit merkitsevät tarkkaa lainausta ja yksinkertaiset lainausmerkit merkitsevät parafratoitua lainausta tai lainausta, jossa kielioppia, pronomineja tai monikossa esiintyviä sanoja on muutettu lainauksen sisältävään lauseeseen sopiviksi (ks. raportoitu puhe).
Ironia
Toinen yleinen lainausmerkkien käyttö on osoittaa tai kiinnittää huomiota ironisiin tai väärin käytettyihin sanoihin:
Hän jakoi "viisautensa" kanssani.
Lounasnainen pudotti tarjottimelleni "ruokaa".
Hän yritti käyttää "voimiaan" painon nostamiseen.
Ironiaa tai muuta erityiskäyttöä osoittavia lainausmerkkejä kutsutaan joskus pelottelulausekkeiksi. Suullisessa puheessa niitä osoitetaan toisinaan ilmalainausmerkeillä.
Epätavallisen käytön signalointi
Lainausmerkkejä käytetään myös osoittamaan, että kirjoittaja ymmärtää, että sanaa ei käytetä sen nykyisessä yleisesti hyväksytyssä merkityksessä.
Kiteet jotenkin "tietävät", mihin muotoon kasvaa.
Sen lisäksi, että lainaus voi ilmaista neutraalin asenteen ja kiinnittää huomion neologismiin, slangiin tai erikoisterminologiaan (jota kutsutaan myös jargoniksi), lainaus voi myös ilmaista sanoja tai lauseita, jotka ovat kuvailevia mutta epätavallisia, puhekielisiä, kansanomaisia, hätkähdyttäviä, humoristisia, metaforisia tai sisältävät sanaleikin:
Dawkinsin käsite meemistä voitaisiin kuvata "kehittyväksi ideaksi".
Ihmiset käyttävät lainausmerkkejä tällä tavoin myös:
- etäännyttää kirjoittaja kyseisestä terminologiasta, jotta häntä ei yhdistettäisi siihen. Esimerkiksi osoittamaan, että lainattu sana ei ole virallista terminologiaa tai että lainattu lause edellyttää asioita, joista kirjoittaja ei välttämättä ole samaa mieltä.
- ilmaista erityistä terminologiaa, joka on tarkkuuden vuoksi tunnistettava jonkun toisen terminologiaksi, esimerkiksi jos termi (erityisesti kiistanalainen termi) on kirjoittajaa vanhempi tai edustaa jonkun toisen henkilön näkemyksiä, ehkä tuomitsematta sitä (vastakohtana tälle neutraalisti erottelevalle lainaamiselle on pelkkä pelottelulainausmerkkien negatiivinen käyttö).
Chicagon tyylikäsikirjan (CMS) 15. painos tunnustaa tämäntyyppisen käytön, mutta varoittaa liiallisesta käytöstä kohdassa 7.58: "Lainausmerkkejä käytetään usein varoittamaan lukijoita siitä, että termiä käytetään epätyypillisessä, ironisessa tai muussa erityisessä merkityksessä [...] Ne viittaavat siihen, että 'tämä ei ole minun termini' tai 'termiä ei yleensä käytetä näin'.". Kuten kaikki tällaiset keinot, pelottelulausekkeet menettävät voimansa ja ärsyttävät lukijoita, jos niitä käytetään liikaa.""
Käytön ja maininnan erottelu
Joko lainausmerkkejä tai kursiivia käyttämällä voidaan korostaa, että sanan esiintymä viittaa itse sanaan eikä siihen liittyvään käsitteeseen.
Juusto on peräisin maidosta.
"Juusto" on johdettu vanhan englannin kielen sanasta.
Juustossa on kalsiumia, proteiinia ja fosforia.
Juuston kirjoitusasussa on kolme e:tä.
Toisinaan tehdään kolmitahoinen ero sanan tavanomaisen käytön (ilman lainausmerkkejä), sanan taustalla olevaan käsitteeseen viittaamisen (yksinkertaiset lainausmerkit) ja itse sanan (kaksinkertaiset lainausmerkit) välillä:
Kun puhutaan "käytöstä", käytetään sanaa "käyttää".
Tämän lomakkeen logiikka perustuu tarpeeseen erottaa käyttömuodot toisistaan ja siihen, että samankaltaisten käyttömuotojen osalta on säilytettävä johdonmukainen merkintätapa. Kaksois- ja yksinkertaisten lainausmerkkien vaihtaminen sisäkkäisissä lainausmerkeissä paljastaa saman kirjallisen keinon vähentää moniselitteisyyttä.
Kieleen liittyvissä kirjoissa käytetään usein kursiivia itse sanalle ja yksinkertaisia lainausmerkkejä sanan selitykselle:
Ranskalainen sana canif 'taskuveitsi' on lainattu vanhasta englanninkielisestä sanasta cnif 'knife'.
Taideteosten otsikot
Lyhyempien teosten otsikoissa käytetään yleensä lainausmerkkejä eikä kursiivia. Se, ovatko lainausmerkit yksinkertaisia vai kaksinkertaisia, on jälleen tyylikysymys; monissa tyyleissä, erityisesti runoudessa, käytetään kuitenkin mieluummin yksinkertaisia lainausmerkkejä.
- Lyhytkirjallisuus, runous jne.: Arthur C. Clarken "The Sentinel".
- Kirjan luvut: Ensimmäinen luku kirjassa 3001: The Final Odyssey on "Comet Cowboy".
- Artikkelit kirjoissa, lehdissä, aikakauslehdissä jne.: "Extra-Terrestrial Relays", Wireless World, lokakuu 1945.
- Albumikappaleet, singlet jne.: David Bowien "Space Oddity".
Yleensä koko julkaisu kirjoitetaan kursivoituna, kun taas pienten teosten (kuten runojen tai novellien) otsikot kirjoitetaan lainausmerkeillä.
- Shakespearen Romeo ja Julia
- Dahlin "maku" täysin odottamattomissa tarinoissa
Lempinimet ja väärät tittelit
Lainausmerkit voivat myös korvata lempinimen, joka on upotettu varsinaiseen nimeen, tai väärän tai ironisen tittelin, joka on upotettu varsinaiseen titteliin; esimerkiksi Nat "King" Cole, Miles "Tails" Prower tai John "Hannibal" Smith.
Korostus (virheellinen käyttö)
Lainausmerkkejä käytetään joskus virheellisesti korostamiseen alleviivauksen tai kursiivin sijasta, useimmiten kylteissä tai ilmoitustauluissa. Tämä käyttö voidaan sekoittaa ironiseen tai muunneltuun sitaatinkäyttöön, joskus tahattomasti huumorilla höystettynä. Esimerkiksi: Myytävänä: "tuoretta" kalaa, "tuoreita" ostereita, voidaan tulkita tarkoittavan, että tuoretta ei käytetä sen jokapäiväisessä merkityksessä tai että kala tai osterit ovat kaikkea muuta kuin tuoreita. Ja taas, kassat ovat avoinna puoleenpäivään asti "mukavuussyistä", mikä voisi tarkoittaa, että mukavuus on tarkoitettu pankin työntekijöille, ei asiakkaille.
