Raoul Wallenberg (1912 - 1947?) oli ruotsalainen liikemies ja diplomaatti. Hän auttoi pelastamaan noin 100 000 Unkarin juutalaista natsien tappamiselta toisen maailmansodan holokaustin aikana vuonna 1944. Hän vaaransi usein henkensä ja sai myöhemmin maailmanlaajuista ihailua sankarillisista toimistaan.

 

Varhainen elämä ja työ ennen Budabestiä

Raoul Wallenberg syntyi Ruotsissa vuonna 1912 ja hän kuului vaikutusvaltaiseen Wallenbergin sukuun. Nuorena hän opiskeli muun muassa ulkomailla ja työskenteli liikemaailmassa ja kauppatehtävissä ennen sotaa. Ennen tehtäväänsä Unkarissa hänellä oli kokemusta kansainvälisestä liiketoiminnasta ja yhteyksiä sekä Ruotsin että muiden maiden viranomaisiin, mikä myöhemmin auttoi hänen pelastustyössään.

Toimet Budapestissa 1944

Kesällä 1944 Wallenberg lähetettiin Budapestiin osittain Yhdysvaltain War Refugee Boardin pyynnöstä ja osittain Ruotsin diplomaattisen edustuston kautta. Hänen tehtävänään oli suojella juutalaisia natsien vainoilta ja järjestää heidän siirtoaan turvallisemmille alueille, jos mahdollista.

  • Wallenberg käytti diplomaatin asemaansa ja verkostojaan antaakseen niin kutsuttuja suojapasseja (”Schutzpass”), jotka määrittelivät haltijan Ruotsin suojelukseen kuuluvaan erityisasemaan. Näitä passeja annettiin sadoille — joidenkin arvioiden mukaan tuhansille — juutalaisille.
  • Hän perusti ja julisti useita taloja ja kiinteistöjä Ruotsin suojelemoiksi, minkä ansiosta näistä paikoista tuli turvataloja, joissa juutalaiset saattoivat jäädä piiloon tai suojassa deportoinneilta.
  • Wallenberg neuvotteli, lahjoi ja uhkasi paikallisia viranomaisia ja everstiluutnantteja, pelasti ihmisiä junilta ja saattoi ihmisiä turvaan. Hänen toimintansa oli usein rohkeaa ja mielikuvituksellista, ja sitä on kuvattu esimerkkinä yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudesta toisen maailmansodan kauhuissa.

Arviot pelastettujen määrästä vaihtelevat. Joidenkin lähteiden mukaan vaikutus oli laaja ja jopa kymmeniä tuhansia pelastettuja luetaan hänen ansioikseen, mutta tutkijat painottavat, että lukemat riippuvat määritelmistä ja muiden auttajien panoksesta. On kuitenkin kiistatonta, että hänen toimillaan oli suuri pelastava vaikutus.

Pidätys ja katoaminen

Tammikuussa 1945, kun Budapest oli muuttumassa sodan näyttämöksi, Wallenberg pidätettiin Neuvostoliiton turvallisuusjoukkojen toimesta. Sen jälkeen hänen kohtalostaan tuli salaperäinen ja kiistanalainen. Neuvostoliiton virallinen kanta oli, että Wallenberg kuoli vankeudessa vuonna 1947 sydänkohtaan, mutta selkeää ja julkista todistusaineistoa hänen kuolemastaan ei ole koskaan tehty yleisesti saataville tyydyttävällä tavalla.

Useita väitteitä, havaintoja ja tutkintapyyntöjä on esitetty vuosikymmenien aikana: jotkut todistajat väittivät nähneensä hänet vankiloissa myöhemmin, ja eri valtioiden tutkimukset ovat yrittäneet kartoittaa tapahtumia. Vaikka jotkin venäläiset arkistomateriaalit ja lausunnot ovat antaneet osittaisia tietoja, Wallenbergin lopullinen kohtalo on edelleen monin kohdin epäselvä ja kiistanalainen.

Perintö ja kunnianosoitukset

Wallenbergin tekoja muistetaan laajalti ympäri maailmaa. Häestä on tehty lukuisia muistomerkkejä, katuja, kouluja ja instituutioita kantavat hänen nimeänsä. Israelin holokaustin muistomerkin, Yad Vashemin, kunniakirjan mukaisesti hänet on tunnustettu ja muistettu niiden joukossa, jotka auttoivat juutalaisia hengissä jäämään toisen maailmansodan aikana.

Työtä ja kohtaloa on tutkittu useissa maissa, ja hänen nimensä on synonyymi yksilön rohkeudelle ja moraaliselle vastuulle äärimmäisissä olosuhteissa. Wallenbergin tarina on myös muistutus siitä, että sodan jälkeiset geopoliittiset tapahtumat voivat peittää alleen yksittäisten ihmisten kohtalot ja että totuuden selvittäminen voi vaatia pitkäkestoista kansainvälistä yhteistyötä.

Miksi hänen tarinansa on tärkeä?

Raoul Wallenbergin toiminta osoittaa, miten käytännön toimet — suojapassien myöntäminen, suojatalojen organisointi, diplomaattiset neuvottelut ja suora rohkeus — voivat pelastaa ihmishenkiä. Hän on esimerkki siitä, miten yksityishenkilö voi vaikuttaa suurten kärsimysten keskellä. Samalla hänen katoamisensa ja epävarma kohtalonsa kertovat historian monimutkaisuudesta ja tarpeesta säilyttää muistot sekä jatkaa tutkimusta ja selvitystyötä oikeudenmukaisuuden ja totuuden selvittämiseksi.