Raoul Wallenberg

Tausta

Wallenberg syntyi Kapptstassa Tukholman lähellä. Hän kuului tunnettuun pankkiiri- ja teollisuusyrittäjäperheeseen. Hän vieraili Unkarissa työmatkalla 1940-luvun alussa toisen maailmansodan aikana. Wallenbergia häiritsivät yhä enemmän natsijohtaja Adolf Hitlerin suunnitelmat tappaa kaikki Euroopan juutalaiset. Vuonna 1944 Juutalaisten maailmankongressi ja Yhdysvaltain sotapakolaislautakunta pyysivät Wallennbergiä auttamaan, ja hän suostui lähtemään Unkariin pelastamaan siellä jäljellä olevia juutalaisia.

Juutalaisten pelastaminen

Ruotsin hallitus lähetti Wallenbergin diplomaattina Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin. Hän antoi noin 20 000 juutalaiselle Ruotsin passit, joiden avulla he saattoivat pyytää puolueettoman Ruotsin hallituksen suojelua. Hän myös suojeli juutalaisia taloissa, jotka hän osti tai vuokrasi omilla rahoillaan tai hänet lähettäneiden ryhmien rahoilla. Luterilainen Wallenberg sai apunaan roomalaiskatolisia ja muita ei-juutalaisia johtajia.

Adolf Eichmann, natsien virkamies, joka ohjasi juutalaisten lähettämistä keskitysleireille, määräsi Wallenbergin lopettamaan juutalaisia koskevien saksalaisten suunnitelmien häiritsemisen. Wallenberg kieltäytyi. Eichmann yritti tapattaa Wallenbergin, mutta häntä ei tapettu. Viimeisinä päivinä ennen Budapestin vapauttamista neuvostosotilaiden toimesta Wallenberg suostutteli natsit lopettamaan suunnitelman tappaa 70 000 juutalaista, jotka oli pakotettu asumaan kaupungin ghetossa (erillisessä osassa).

Pidätys ja kuolema

Tammikuussa 1945 neuvostojoukot pidättivät Wallenbergin. He ilmeisesti uskoivat hänen olevan amerikkalainen vakooja. Vuonna 1957 Neuvostoliiton hallitus ilmoitti, että Wallenberg oli kuollut sydänkohtaukseen vankilassa vuonna 1947. Useat ihmiset kertoivat kuitenkin nähneensä hänet elossa neuvostovankiloissa ja -sairaaloissa vuoden 1947 jälkeen.

Vuonna 1981 Yhdysvaltain kongressi nimitti Wallenbergin Yhdysvaltain kunniakansalaiseksi.