Yhdysvaltain perustuslain seitsemäs lisäys
Yhdysvaltojen perustuslain seitsemäs lisäys (lisäys VII) on osa Bill of Rights -oikeuskirjaa. Siinä kodifioidaan oikeus valamiehistön oikeudenkäyntiin tietyissä siviilitapauksissa. Se myös estää tuomioistuimia kumoamasta valamiehistön päätöstä. Seitsemännen lisäyksen määräystä valamiesoikeudenkäynneistä siviiliasioissa ei ole koskaan sisällytetty (sovellettu osavaltioihin). Oikeus valamiesoikeudenkäyntiin siviilioikeudellisissa asioissa sisältyy kuitenkin lähes kaikkien osavaltioiden perustuslakiin.
Kielto kumota valamiehistön tuomio koskee liittovaltion asioita, liittovaltion lakia koskevia osavaltioiden asioita ja liittovaltion tuomioistuinten suorittamaa osavaltioiden asioiden uudelleentarkastelua. Asiassa Yhdysvallat v. Wonson (1812) perustettiin "historiallinen testi", jossa tulkittiin, että muutos perustuu Englannin common law -oikeuteen sen määrittämiseksi, onko valamiesoikeudenkäynti välttämätön siviilioikeudellisessa oikeudenkäynnissä. Näin ollen muutos ei takaa valamiesoikeudenkäyntiä merioikeudellisissa asioissa, itse hallitusta vastaan nostetuissa kanteissa eikä monissa patenttivaatimusten osissa. Kaikissa muissa tapauksissa valamiesoikeudesta voidaan luopua osapuolten suostumuksella. Muutoksella taataan myös, että valamiehistöön kuuluu siviilioikeudenkäynnissä vähintään kuusi jäsentä.
Teksti
| " | Yleisen oikeuden mukaisissa oikeudenkäynneissä, joissa riidan arvo on yli kaksikymmentä dollaria, oikeus valamiehistöoikeudenkäyntiin säilyy, eikä mitään valamiehistön käsittelemää tosiseikkaa saa missään Yhdysvaltojen tuomioistuimessa tutkia uudelleen muulla tavoin kuin yleisen oikeuden sääntöjen mukaisesti. | " |
Tausta
Seitsemäs lisäys ratifioitiin 15. joulukuuta 1791 yhtenä Bill of Rights -asiakirjan kymmenestä lisäyksestä. Sen hyväksymisen tausta alkoi kuitenkin Englannissa 1200-luvulla. Tuolloin valamiehistö koostui 12 miehestä, jotka antoivat mielipiteensä oikeudenkäynnissä. Alun perin 12-miehiseen valamiehistöön kuuluivat syytetyt, jotka olivat syytetyn, oletetun kuninkaan vihollisen, syyttäjiä vastaan. Lopulta tämä johti järjestelmään, jossa valamiehistö teki tuomionsa todisteiden perusteella. Käytäntö seurasi englantilaisia siirtolaisia Amerikan siirtomaihin. Valamiehistöistä tuli kuitenkin väline, jolla amerikkalaiset ilmaisivat tyytymättömyyttään Britannian hallintoa kohtaan. Useat navigointilait (Navigation Acts) kielsivät Amerikan siirtomaita käymästä kauppaa suoraan Alankomaiden, Espanjan, Ranskan ja niiden siirtomaiden kanssa. Kun kauppaa rajoitettiin yhä enemmän, amerikkalaiset siirtolaiset siirtyivät salakuljetukseen. Kun salakuljettajat jäivät kiinni, heidät tuotiin muista siirtokuntalaisista koostuvien valamiehistöjen eteen. Nämä myötämieliset valamiehistöt vapauttivat usein muut siirtolaiset. Kuningas suuttui siitä, että nämä lainrikkurit pääsivät vapaaksi, ja perusti uusia tuomioistuimia, joissa ei sallittu valamiehistöä. Tämä oli vastoin common law -käytäntöä ja loukkasi heidän oikeuksiaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisina. Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen laadittiin seitsemäs lisäys, jolla rajoitettiin nimenomaisesti uuden liittovaltion hallituksen toimeenpano- ja tuomiovallan käyttöä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mistä Yhdysvaltain perustuslain seitsemäs lisäys kertoo?
A: Seitsemännessä lisäyksessä kodifioidaan oikeus valamiesoikeudenkäyntiin tietyissä siviilitapauksissa.
K: Voiko tuomioistuin kumota valamiehistön tuomion?
V: Ei, seitsemäs lisäys estää tuomioistuimia kumoamasta valamiehistön tuomiota.
Kysymys: Onko oikeus valamiehistön oikeudenkäyntiin siviiliasioissa sisällytetty osavaltioiden perustuslakeihin?
V: Kyllä, oikeus valamiesoikeudenkäyntiin siviiliasioissa sisältyy lähes kaikkien osavaltioiden perustuslakiin, vaikka seitsemättä lisäystä ei ole koskaan sisällytetty perustuslakiin.
Kysymys: Minkä tyyppisiin tapauksiin sovelletaan kieltoa kumota valamiehistön tuomio?
V: Kielto kumota valamiehistön tuomio koskee liittovaltion asioita, osavaltioiden asioita, joihin liittyy liittovaltion lainsäädäntöä, ja osavaltioiden asioiden uudelleentarkastelua liittovaltion tuomioistuimissa.
K: Miten asiassa Yhdysvallat v. Wonson (1812) tulkittiin seitsemättä lisäystä?
V: Asiassa United States v. Wonson (1812) vahvistettiin "historiallinen testi", jossa tulkittiin, että lisäys perustuu Englannin yleiseen lakiin sen määrittämiseksi, onko valamiesoikeudenkäynti välttämätön siviilioikeudenkäynnissä.
Kysymys: Onko olemassa sellaisia tapaustyyppejä, jotka on suljettu seitsemännen lisäyksen mukaisen valamiesoikeudenkäynnin takuun ulkopuolelle?
V: Kyllä, seitsemäs lisäys ei takaa valamiesoikeudenkäyntiä merioikeudellisissa tapauksissa, itse hallitusta vastaan nostetuissa kanteissa eikä monissa patenttivaatimusten osissa.
Kysymys: Voivatko siviilioikeudenkäynnin osapuolet luopua oikeudesta valamiesoikeudenkäyntiin?
V: Kyllä, kaikissa muissa tapauksissa valamiesoikeudesta voidaan luopua osapuolten suostumuksella.
