Yhdysvaltain seitsemäs lisäys – valamiehistön oikeus siviiliasioissa
Yhdysvaltojen perustuslain seitsemäs lisäys (lisäys VII) on osa Bill of Rights -oikeuskirjaa. Siinä kodifioidaan oikeus valamiehistön oikeudenkäyntiin tietyissä siviilitapauksissa. Se myös estää tuomioistuimia kumoamasta valamiehistön päätöstä. Seitsemännen lisäyksen määräystä valamiesoikeudenkäynneistä siviiliasioissa ei ole koskaan sisällytetty (sovellettu osavaltioihin). Oikeus valamiesoikeudenkäyntiin siviilioikeudellisissa asioissa sisältyy kuitenkin lähes kaikkien osavaltioiden perustuslakiin.
Kielto kumota valamiehistön tuomio koskee liittovaltion asioita, liittovaltion lakia koskevia osavaltioiden asioita ja liittovaltion tuomioistuinten suorittamaa osavaltioiden asioiden uudelleentarkastelua. Asiassa Yhdysvallat v. Wonson (1812) perustettiin "historiallinen testi", jossa tulkittiin, että muutos perustuu Englannin common law -oikeuteen sen määrittämiseksi, onko valamiesoikeudenkäynti välttämätön siviilioikeudellisessa oikeudenkäynnissä. Näin ollen muutos ei takaa valamiesoikeudenkäyntiä merioikeudellisissa asioissa, itse hallitusta vastaan nostetuissa kanteissa eikä monissa patenttivaatimusten osissa. Kaikissa muissa tapauksissa valamiesoikeudesta voidaan luopua osapuolten suostumuksella. Muutoksella taataan myös, että valamiehistöön kuuluu siviilioikeudenkäynnissä vähintään kuusi jäsentä.
Mitä seitsemäs lisäys käytännössä suojaa?
Lisäys turvaa kaksi perusasiaa:
- Oikeus valamiesoikeudenkäyntiin tietyissä siviiliasioissa — perinteisesti tapauksissa, joissa riidan kohteena oleva summa ylittää historiallisen 20 dollarin rajan.
- Kielto uudelleentarkastaa juryn todistusasiat — liittovaltion tuomioistuimet eivät saa uudelleentulkita tai mitätöidä valamiehistön ratkaisemaa tosiasia-asiaa muutoin kuin common law'n sääntöjen mukaisesti.
Soveltamisala ja rajaukset
Lisäyksen soveltaminen ei ole rajaton. Keskeisiä rajoja ovat:
- Lakisääteinen vs. oikeudellinen/equtitatiivinen ero: Seventh Amendment koskee pääasiassa "common law" -luonteisia, eli oikeudellisia (legal) kanteita. Equitable- eli oikeudenmukaisuuteen liittyvissä kanteissa oikeus tuomariin ilman valamiehistöä on yleisempi.
- Merioikeus (admiralty) ja muut erityistuomiovalta-alueet: merioikeudellisissa asioissa valamiehistön oikeus ei yleensä vaikuta.
- Kannehakemukset valtiota vastaan ja muut erityisalat: historiallisesti tietyt kanteet, kuten joissain tapauksissa valtiota vastaan nostetut kanteet tai tietyt patenttiasiat, on joko rajattu ulkopuolelle tai ratkaistu niin, että osia saa käsitellä ilman valamiehistöä.
Historian ja oikeuskäytännön vaikutus
1812 annetussa Yhdysvallat v. Wonson -ratkaisussa otettiin käyttöön niin kutsuttu historiallinen testi: katsoaan, olisiko vastaava asia ollut juryn käsiteltävissä Englannin common law'n aikana. Tämän testin avulla rajataan, mitkä riidat vaativat valamiehistön ja mitkä eivät.
Lisäksi perinteinen 20 dollarin raja on osa lisäyksen tekstiä ja kertoo siitä, että kyseessä olivat alun perin pienarvoiset riidat. Nykykäytännössä tuomioistuinten tulkinnassa ei aina sovelleta suoraan tätä summaehtoa nykyeuroissa, mutta se kuvastaa lisäyksen historiallista kontekstia.
Käytännön merkitys nykyoikeudessa
Nykyään:
- Osapuolet voivat yleensä luopua oikeudestaan valamiehistöön suostumuksella.
- Käräjäkokoonpanon koko voi vaihdella: korkein oikeus on sallinut kuuden hengen valamiehistön siviiliasioissa, joten kahdentoista jäsenen vaatimus ei ole ehdoton.
- Joissain erikoisoikeudenaloissa, kuten patenttiriidoissa, tuomioistuinjaosto voi jättää tietyt oikeudelliset kysymykset tuomarin ratkaistavaksi (esim. patenttivaatimusten tulkinta), jolloin juryn rooli rajoittuu muihin kysymyksiin.
Yhteenveto
Seitsemäs lisäys on olennainen osa Yhdysvaltojen oikeusturvaa: se säilyttää historiallisen oikeuden saada siviiliasioissa valamiehistö ja suojaa juryjen tosiasiaratkaisuja tuomioistuimen mielivaltaiselta uudelleenkäsittelyltä. Sen soveltaminen on kuitenkin rajattu historiallisen common law -perinteen, oikeudellisten/equitable-eriöiden ja muiden erityistoimialojen vuoksi, ja se on jäänyt osittain liittovaltiotason rajauksien varaan, kun taas osavaltiot ovat säätäneet vastaavista oikeuksista omissa perustuslaeissaan.
Teksti
| " | Yleisen oikeuden mukaisissa oikeudenkäynneissä, joissa riidan arvo on yli kaksikymmentä dollaria, oikeus valamiehistöoikeudenkäyntiin säilyy, eikä mitään valamiehistön käsittelemää tosiseikkaa saa missään Yhdysvaltojen tuomioistuimessa tutkia uudelleen muulla tavoin kuin yleisen oikeuden sääntöjen mukaisesti. | " |
Tausta
Seitsemäs lisäys ratifioitiin 15. joulukuuta 1791 yhtenä Bill of Rights -asiakirjan kymmenestä lisäyksestä. Sen hyväksymisen tausta alkoi kuitenkin Englannissa 1200-luvulla. Tuolloin valamiehistö koostui 12 miehestä, jotka antoivat mielipiteensä oikeudenkäynnissä. Alun perin 12-miehiseen valamiehistöön kuuluivat syytetyt, jotka olivat syytetyn, oletetun kuninkaan vihollisen, syyttäjiä vastaan. Lopulta tämä johti järjestelmään, jossa valamiehistö teki tuomionsa todisteiden perusteella. Käytäntö seurasi englantilaisia siirtolaisia Amerikan siirtomaihin. Valamiehistöistä tuli kuitenkin väline, jolla amerikkalaiset ilmaisivat tyytymättömyyttään Britannian hallintoa kohtaan. Useat navigointilait (Navigation Acts) kielsivät Amerikan siirtomaita käymästä kauppaa suoraan Alankomaiden, Espanjan, Ranskan ja niiden siirtomaiden kanssa. Kun kauppaa rajoitettiin yhä enemmän, amerikkalaiset siirtolaiset siirtyivät salakuljetukseen. Kun salakuljettajat jäivät kiinni, heidät tuotiin muista siirtokuntalaisista koostuvien valamiehistöjen eteen. Nämä myötämieliset valamiehistöt vapauttivat usein muut siirtolaiset. Kuningas suuttui siitä, että nämä lainrikkurit pääsivät vapaaksi, ja perusti uusia tuomioistuimia, joissa ei sallittu valamiehistöä. Tämä oli vastoin common law -käytäntöä ja loukkasi heidän oikeuksiaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisina. Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen laadittiin seitsemäs lisäys, jolla rajoitettiin nimenomaisesti uuden liittovaltion hallituksen toimeenpano- ja tuomiovallan käyttöä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mistä Yhdysvaltain perustuslain seitsemäs lisäys kertoo?
A: Seitsemännessä lisäyksessä kodifioidaan oikeus valamiesoikeudenkäyntiin tietyissä siviilitapauksissa.
K: Voiko tuomioistuin kumota valamiehistön tuomion?
V: Ei, seitsemäs lisäys estää tuomioistuimia kumoamasta valamiehistön tuomiota.
Kysymys: Onko oikeus valamiehistön oikeudenkäyntiin siviiliasioissa sisällytetty osavaltioiden perustuslakeihin?
V: Kyllä, oikeus valamiesoikeudenkäyntiin siviiliasioissa sisältyy lähes kaikkien osavaltioiden perustuslakiin, vaikka seitsemättä lisäystä ei ole koskaan sisällytetty perustuslakiin.
Kysymys: Minkä tyyppisiin tapauksiin sovelletaan kieltoa kumota valamiehistön tuomio?
V: Kielto kumota valamiehistön tuomio koskee liittovaltion asioita, osavaltioiden asioita, joihin liittyy liittovaltion lainsäädäntöä, ja osavaltioiden asioiden uudelleentarkastelua liittovaltion tuomioistuimissa.
K: Miten asiassa Yhdysvallat v. Wonson (1812) tulkittiin seitsemättä lisäystä?
V: Asiassa United States v. Wonson (1812) vahvistettiin "historiallinen testi", jossa tulkittiin, että lisäys perustuu Englannin yleiseen lakiin sen määrittämiseksi, onko valamiesoikeudenkäynti välttämätön siviilioikeudenkäynnissä.
Kysymys: Onko olemassa sellaisia tapaustyyppejä, jotka on suljettu seitsemännen lisäyksen mukaisen valamiesoikeudenkäynnin takuun ulkopuolelle?
V: Kyllä, seitsemäs lisäys ei takaa valamiesoikeudenkäyntiä merioikeudellisissa tapauksissa, itse hallitusta vastaan nostetuissa kanteissa eikä monissa patenttivaatimusten osissa.
Kysymys: Voivatko siviilioikeudenkäynnin osapuolet luopua oikeudesta valamiesoikeudenkäyntiin?
V: Kyllä, kaikissa muissa tapauksissa valamiesoikeudesta voidaan luopua osapuolten suostumuksella.
