Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet – määritelmä

Selkeä määritelmä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista: koulutus, työ, asuminen, terveys ja kansainväliset sopimukset.

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat osa ihmisoikeuksia. Näillä oikeuksilla tarkoitetaan niitä perusoikeuksia, jotka liittyvät ihmisen elinoloihin, toimeentuloon, terveyteen, asumiseen, koulutukseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Yhdistyneiden Kansakuntien tärkeässä sopimuksessa nimeltä Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (yleisesti tunnetaan englanniksi lyhenteellä ICESCR) Yhdistyneiden Kansakuntien maat sopivat, että jokaisella ihmisellä maailmassa pitäisi olla nämä oikeudet. Sopimus sitoo sopimusvaltiota pyrkimään näiden oikeuksien toteuttamiseen ja raportoimaan edistymisestään kansainvälisille elimille.

Mitä nämä oikeudet tarkoittavat käytännössä?

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet kattavat laajan kirjon elämänalueita. Tässä esimerkkejä ja selvennyksiä:

• Oikeus koulutukseen (koulu). Tämä tarkoittaa muun muassa, että peruskoulutus on saatava ja sen tulee olla yleisesti saatavilla, laadukasta ja usein myös maksutonta tai saavutettavissa ilman kohtuuttomia esteitä. Koulutuksen tulee edistää yksilön täyttä osallistumista yhteiskuntaan.
• Oikeus tehdä työtä hyvällä palkalla hyvässä ja turvallisessa työpaikassa. Tähän sisältyy oikeus työhön, oikeus kohtuulliseen palkkaan, turvallisiin työoloihin ja syrjimättömyys työelämässä.
• lakko-oikeus (kun työntekijät lakkoilevat, he päättävät yhdessä, että he eivät tee enää töitä, ennen kuin heidän pomonsa parantavat työpaikan asioita - esimerkiksi maksavat heille riittävästi palkkaa elämiseen tai tekevät työstä turvallisempaa). Tämä on osa yhdistymis- ja työoikeuksia, jotka turvaavat työntekijöiden neuvotteluvoiman ja edunvalvonnan.
• Oikeus asumiseen (tasapainoinen, turvallinen ja kohtuuhintainen asuminen). Oikeus asumiseen suojaa myös mielivaltaisia häätöjä vastaan ja edellyttää, että viranomaiset ryhtyvät toimiin riittävän asuntotuotannon ja asuinolojen parantamiseksi.
• Oikeus sosiaaliturvaan (turva perustarpeiden täyttämiseksi työttömyyden, sairauden tai vanhuuden hetkellä). Sosiaaliturva tarkoittaa myös riittäviä etuuksia ja palveluja, joilla estetään köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen.
• Oikeus olla terve (terveydenhuoltopalveluihin ja terveellisiin elinoloihin pääsy). Tämä sisältää terveyspalveluiden saatavuuden, laadun, kohtuuhintaisuuden ja olemassaolon muodostaman terveyden edellytysten turvan.
• Oikeus riittävään elintasoon (mikä tarkoittaa, että henkilöllä on kaikki, mitä hän tarvitsee selviytyäkseen, kuten vettä, ruokaa, vaatteita, riittävästi rahaa maksaakseen tarvitsemansa ja turvallinen asuinpaikka). Tämä kattaa myös puhtaan veden ja hygienian saatavuuden sekä riittävän ravinnon.

Valtion velvollisuudet

Jokaisella sopimusvaltiolla on velvollisuuksia näiden oikeuksien suhteen. Yleisesti oikeuksiin liittyvät velvollisuudet jaetaan kolmeen kategoriaan:

• Kunnioitusvelvollisuus (respect): valtio ei saa puuttua yksilön oikeuksiin esimerkiksi harjoittamalla syrjintää tai pakottamalla ihmisiä pois kodeistaan ilman oikeudenmukaista prosessia.
• Suojaamisvelvollisuus (protect): valtio ei saa sallia, että kolmannet osapuolet (esim. yritykset, muut henkilöt) loukkaavat näitä oikeuksia, ja sen on säädettävä ja toimeenpantava lait ja käytännöt suojellakseen ihmisiä.
• Täytäntöönpanovelvollisuus (fulfil): valtioiden on toteutettava toimenpiteitä oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi, kuten tarjoamalla palveluja, säätämällä etuuksia ja investoimalla esimerkiksi terveyteen ja koulutukseen.

Koska resurssit voivat olla rajalliset, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täytäntöönpano tapahtuu usein niin kutsutun asteittaisen toteuttamisen periaatteen mukaisesti: valtioiden odotetaan edistyvän oikeuksien täytäntöönpanossa mahdollisuuksiensa mukaan ja osoittavan konkreettista pyrkimystä oikeuksien parantamiseksi. Samoin on korostettu ei-syrjinnän periaatetta: edistymisen on hyödyttävä kaikkia ryhmiä, erityisesti haavoittuvia.

Seuranta ja täytäntöönpano

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia valvoo YK:n asettama Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea (CESCR), joka seuraa valtioiden raportointia ja antaa tulkintoja ja suosituksia. Lisäksi monet maat tarjoavat kansallista suojelua oikeuksille tuomioistuimissa, kansallisissa ihmisoikeusinstituutioissa ja valitusmenettelyissä. Vuonna 2008 hyväksyttiin myös yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja (Optional Protocol to the ICESCR), joka mahdollistaa yksilövalitukset kansainvälisille elimille tietyissä olosuhteissa.

Miksi erillinen yleissopimus?

Nämä oikeudet lueteltiin jo Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Ne sisällytettiin kuitenkin uudelleen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen sen varmistamiseksi, että näiden oikeuksien antaminen ihmisille olisi laki kaikkialla maailmassa.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva erillinen yleissopimus tehtiin syystä. Nämä oikeudet eivät sisältyneet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Nämä kaksi yleissopimusta pidettiin erillään historiallisista ja poliittisista syistä: sotien jälkeisessä ja kylmän sodan aikaisessa kansainvälisessä ilmapiirissä eri maat painottivat eri oikeusryhmiä. Erillinen yleissopimus tehtiin, jotta voitaisiin tehdä selväksi, miten tärkeitä nämä oikeudet ovat ja jotta niiden toteuttamista voitaisiin seurata omana kokonaisuutenaan.

Kuten Wienin julistuksessa todetaan, kaikkia ihmisoikeuksia on suojeltava yhtäläisesti, koska "kaikki ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia eikä niitä voi jakaa". Tämä korostaa sitä, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat yhtä olennaisia kuin kansalais- ja poliittiset oikeudet ja että niiden täysimääräinen toteuttaminen on osa ihmisen arvokasta elämää.

Esimerkkejä käytännön toimista

Valtiot voivat edistää näitä oikeuksia esimerkiksi seuraavilla toimilla:

• turvaamalla ilmaisen tai kohtuuhintaisen perusopetuksen;
• kehitämällä terveydenhuoltojärjestelmiä ja tukemalla ennaltaehkäisevää hoitoa;
• suojellen työntekijöiden oikeuksia ja edistämällä työllisyyttä ja oikeudenmukaista palkkausta;
• vastustamalla pakkohäätöjä ja edistämällä kohtuuhintaista asumista;
• varmistamalla veden ja elintarvikkeiden saatavuuden hätätilanteissa ja arjessa.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttaminen vaatii poliittista tahtoa, resurssien kohdentamista ja lainsäädännöllisiä toimia, mutta niiden tarkoituksena on turvata ihmisille ihmisarvoinen elämä ja mahdollisuus täysipainoiseen osallistumiseen yhteiskuntaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sen Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen nimi, joka sisältää taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet?

K: Mitkä ovat esimerkkejä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista?

Kysymys: Missä nämä oikeudet lueteltiin ennen kuin ne sisällytettiin tähän sopimukseen?

K: Miksi tehtiin erillinen sopimus nimenomaan taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista?

Kysymys: Mitä Wienin julistuksessa sanotaan ihmisoikeuksista?

K: Miksi maat ovat yhtä mieltä siitä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla nämä taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet?

Hae kirjaimella