Roper v. Simmons | Tuomioistuin päätti, että on perustuslain vastaista teloittaa henkilö rikoksista, joihin hän on syyllistynyt ennen kuin hän on täyttänyt 18 vuotta

Historia

Ensimmäinen tunnettu nuori (alle 18-vuotias lapsi), joka teloitettiin Amerikassa, oli Thomas Granger. Vuonna 1642 hänet teloitettiin 16- tai 17-vuotiaana sodomiasta. Vuosina 1642-2016 Yhdysvalloissa on teloitettu 364 nuorta.

Vuoteen 1988 asti korkein oikeus ei ollut asettanut mitään rajoituksia sille, kuinka vanha henkilön oli oltava, jotta hänet voitiin teloittaa. Tämä tarkoitti, että jokainen osavaltio saattoi asettaa omat sääntönsä. Joissakin osavaltioissa teloituksen alaikäraja oli vain 14 vuotta. Esimerkiksi vuonna 1944 Etelä-Carolina teloitti sähkötuolilla 14-vuotiaan George Stinney -nimisen pojan. Stinney oli nuorin Yhdysvalloissa 1900-luvulla tuomittu ja teloitettu henkilö.

Nuorten teloitukset olivat aiemmin paljon yleisempiä. Vuosina 1976-2005 teloitettiin kuitenkin kaksikymmentäkaksi nuorta.

Korkein oikeus alkoi asettaa joitakin rajoituksia nuorten teloituksille 1980-luvun lopulla. Vuonna 1988 korkein oikeus päätti asiassa Thompson v. Oklahoma, että alle kuusitoistavuotiaita lapsia ei voitu teloittaa. Seuraavana vuonna asiassa Stanford v. Kentucky tuomioistuin kuitenkin päätti, että 16- ja 17-vuotiaille nuorille voidaan antaa kuolemanrangaistus.

 
George Stinney, 14-vuotias, teloitettu Etelä-Carolinassa vuonna 1944.  

Tausta

Rikos ja oikeudenkäynti

Simmonsin tapaus alkoi Missourissa vuonna 1993. Christopher Simmons, joka oli 17-vuotias, teki suunnitelman Shirley Crook -nimisen naisen murhasta. Hän otti kaksi nuorempaa ystäväänsä, Charles Benjaminin ja John Tessmerin, mukaan suunnitelmaan. He aikoivat murtautua Crookin taloon, varastaa tavaroita, sitoa Crookin ja heittää hänet sillalta. Tessmer luopui suunnitelmasta viime hetkellä. Simmons ja Benjamin kuitenkin murtautuivat Crookin kotiin, ajoivat hänet osavaltion puistoon ja heittivät hänet sillalta.

Simmons ja Benjamin jäivät kiinni ja joutuivat oikeuteen. Heidän tekemisistään oli paljon todisteita. Simmons oli myöntänyt murhan. Tessmer todisti Simmonsia vastaan ja sanoi, että Simmons oli suunnitellut rikoksen etukäteen. (Yhdysvaltain laissa tappamisen harkitseminen etukäteen tekee murhasta ensimmäisen asteen murhan.) Valamiehistö totesi Simmonsin syylliseksi ja suositteli kuolemantuomiota. Tuomari oli samaa mieltä.

Valitukset

Simmons valitti tuomiostaan. Kaikki hänen tapaustaan käsitelleet muutoksenhakutuomioistuimet olivat samaa mieltä alkuperäisen valamiehistön kuolemantuomion kanssa. Sitten Yhdysvaltain korkein oikeus päätti asiassa Atkins v. Virginia 536 U.S. 304 (2002), että kehitysvammaisten teloittaminen on perustuslain vastaista. Tästä rohkaistuneena Simmons jätti uuden vetoomuksen Missourin korkeimmalle oikeudelle. Tuomioistuin päätti, että "kansallinen yksimielisyys on kehittynyt nuorten rikoksentekijöiden teloittamista vastaan", mikä tarkoittaa, että koko maassa suurin osa amerikkalaisista oli eri mieltä nuorten teloittamisesta. Tuomioistuin päätti, että nuorten teloittaminen on julma ja epätavallinen rangaistus, joka rikkoo Yhdysvaltain perustuslain kahdeksatta lisäystä. He muuttivat Simmonsin tuomion kuolemantuomiosta elinkautiseen vankeuteen.

Missourin osavaltio valitti päätöksestä Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Tuomioistuin suostui käsittelemään asian.

 

Päätös

Tämä tapaus jakoi korkeimman oikeuden. Se päätti äänin 5-4, että on julmaa ja epätavallista rangaistusta teloittaa ihmisiä, jotka olivat rikoksensa tehdessään nuoria. Tämä tarkoittaa, että näiden ihmisten teloittaminen on vastoin kahdeksatta lisäystä ja perustuslain vastaista. Tämän päätöksen vuoksi mikään osavaltio ei saa teloittaa ketään, joka oli alle 18-vuotias tehdessään rikoksensa.

Tuomioistuimella oli useita syitä tehdä tämä päätös. Ensinnäkin he väittivät, että nuoret eivät ole yhtä kypsiä kuin aikuiset. He kirjoittivat, että tästä on paljon tutkimustietoa:

• Teini-ikäiset ovat holtittomampia ja tekevät todennäköisemmin päätöksiä ajattelematta niitä loppuun asti.
• Teini-ikäisillä on vähemmän kontrollia käyttäytymiseensä
• Teini-ikäiset tekevät asioita todennäköisemmin vertaisryhmän painostuksesta, eivät siksi, että he haluavat tehdä niin.

Tuomioistuin huomautti, että useimmat osavaltiot ymmärsivät nämä asiat, minkä vuoksi ne estivät teini-ikäisiä äänestämästä, olemasta valamiehistön jäseniä tai menemästä naimisiin ilman vanhempiensa suostumusta.

Tuomioistuin oli myös samaa mieltä Missourin korkeimman oikeuden kanssa siitä, että "kansallinen yksimielisyys" vastustaa sellaisten ihmisten teloittamista, jotka ovat tehneet rikoksensa nuorina.

Lopuksi tilintarkastustuomioistuin tarkasteli, mitä muut maailman maat tekivät. Se kirjoitti seuraavaa:

• Vain 7 muuta maata kuin Yhdysvallat oli koskaan teloittanut nuoria rikoksentekijöitä: Iran, Pakistan, Saudi-Arabia, Jemen, Nigeria, Kongon demokraattinen tasavalta ja Kiina.
• Vuodesta 1990 lähtien kukin näistä seitsemästä maasta on kuitenkin lopettanut kuolemanrangaistuksen käytön nuorisorikollisiin.
• Yhdysvallat oli ainoa jäljellä oleva maa maailmassa, joka teloitti nuoria rikoksentekijöitä -

 
Teloitusten alaikärajat ennen Roper v. Simmonsia   Ei kuolemanrangaistusta   Vähimmäisikä 18 vuotta   Vähimmäisikä 17 vuotta   Vähimmäisikä 14-16 vuotta  

Vaikutukset

Vaikutukset muihin kuolemaantuomittuihin vankeihin

Kun korkein oikeus antoi Roperin tuomion, Yhdysvalloissa oli 72 muuta vankia, jotka olivat kuolemaantuomittuja nuorena tekemiensä rikosten vuoksi:

Valtio:	Kuolemaantuomitut vangit:		Valtio:	Kuolemaantuomitut vangit:
Texas	29		Alabama	1
Mississippi	5		Arizona	4
Louisiana	4		Pohjois-Carolina	4
Florida	3		Etelä-Carolina	3
Georgia	2		Pennsylvania	2
Nevada	1		Virginia	1

Näitä ihmisiä ei vapautettu. Heidän kuolemantuomionsa kuitenkin kumottiin automaattisesti, ja heidät tuomittiin viettämään loppuelämänsä vankilassa.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa