Robert Browning (7. toukokuuta 1812 – 12. joulukuuta 1889) oli viktoriaanisen ajan englantilainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän syntyi Camberwellissä Lontoossa. Browning meni naimisiin runoilija Elizabeth Barrett Browningin kanssa vuonna 1846; pari muutti pian sen jälkeen pysyvästi Italiaan ja asui pitkään erityisesti Firenzessä, Casa Guidi -talossa. Heille syntyi yksi poika, Robert Wiedeman Barrett Browning (1849–1912). Elizabeth Barrett Browning kuoli vuonna 1861; Browning jatkoi kirjoittamista ja matkustelua, kunnes kuoli Venetsiassa, Italiassa, joulukuussa 1889. Hänet haudattiin Westminster Abbeyn Poets' Corneriin.
Kirjallinen tuotanto ja tunnetuimmat teokset
Browning tunnetaan erityisesti psykologisista ja draamallisista monologeistaan, joissa kertojan ääni paljastaa vähitellen henkilön luonteen, motiivit ja moraaliset ristiriidat. Hän kokeili myös epillisen runon ja näytelmän muotoja.
Varhaisista teoksista mainittavia ovat runokokoelma Pauline (1833) ja kauemmin kehittyneet teokset kuten Paracelsus (1835). Hän sai laajempaa huomiota kokoelmalla ja yksittäisillä monologeilla 1840-luvulla.
Browningin tunnetuimpiin runoihin kuuluu esimerkiksi The Laboratory (suom. usein Laboratorio), lyhyt mutta voimakas runo naisesta, joka suunnittelee myrkyn käyttöä tappaakseen rakastajansa tyttöystävän. Toinen kuuluisia on My Last Duchess, jossa herttuan puhe paljastaa hänen mustasukkaisuutensa ja mahdollisen vastuunsa vaimonsa kohtalosta.
Browningin laajin ja ehkä merkittävin teos on eeppinen runo The Ring and the Book (julkaistu 1868–1869). Siinä on yli kaksikymmentätuhatta riviä ja se rakentuu useiden kertojien näkökulmien varaan. Teos perustuu tositapahtumaan: 1600-luvun lopun Italiassa tapahtuneeseen murhaan, jonka uhrina oli nuori Pompilia Comparini. Tapauksen keskeinen epäilty oli kreivi Guido Franceschini, joka puukotti Pompilian kuoliaaksi; Browning käsitteli tapahtumaa eri näkökulmista ja oikeudenmukaisuuden, totuuden ja ihmismielen monimutkaisuutta pohdiskellen.
Vuoden 1855 kokoelma Miehet ja naiset (Men and Women) on yksi Browningin tärkeimmistä teoskokonaisuuksista; se sisältää useita kuuluisia monologeja, kuten Andrea del Sarto ja Fra Lippo Lippi, joissa hän tutkii taiteilijan ja ihmisen sisäistä elämää. Browningin viimeinen kokoelma oli Asolando, joka julkaistiin vuonna 1889.
Tyyli, vaikutus ja vastaanotto
Browningin runous tunnetaan dialogimaisesta, puhekielisestä sävystä, moniäänisestä kertojarakenteesta ja psykologisesta syvyyden tavoittelusta. Hän käytti usein dramatisoitua puhetta (dramatic monologue) ja antoi hahmojen paljastaa itseään sanavalintojensa ja puheen sävyn kautta. Aluksi hänen runoutensa saattoi olla vaikeaselkoista ja vähemmän arvostettua, mutta myöhemmin hän kasvatti mainettaan yhdeksi viktoriaanisen runouden merkittävimmistä vaikuttajista.
Browningin vaikutus näkyy myöhemmissä kirjoittajissa ja kriitikoissa; hänen tapansa rakentaa persoonallisuuksia ja tutkia moraalisia kysymyksiä inspiroi monia. Myös hänen ja Elizabeth Barrett Browningin avioliitto, kirjallinen yhteistyö ja elinikäinen kirjeenvaihto ovat kiinnostaneet tutkijoita ja lukijoita.
Lisälukemista
Englantilainen kirjailija ja kriitikko Gilbert Keith Chesterton kirjoitti elämäkerrallisen ja kriittisen katsauksen Browningin tuotantoon: kirja Robert Browning julkaistiin Macmillan & Co. vuonna 1903 ja on yksi varhaisista laajoista esityksistä Browningin merkityksestä.
Browningin runous on edelleen laajasti tutkittu ja käännetty, ja hänen teoksensa löytyvät useista runokokoelmista ja sähköisistä arkistoista. Hänen äänensä ja monologimuotonsa tarjoavat yhä rikkaan aineksen psykologiseen ja kirjallisuustieteelliseen tutkimukseen.