Lysergihappodietyyliamidi

Historia

LSD:tä ei esiinny luonnossa, joten se on syntetisoitava kemiallisesti. Sen keksi sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann vuonna 1938 Sandozin laboratorioissa Sveitsissä. Hofmann yritti valmistaa uutta verenkiertoa ja hengitystä stimuloivaa ainetta ("analeptista"). Hän valmisti LSD:tä, koska se oli samankaltainen kuin nikotiinihappodietyyliamidi, joka on tunnettu hengitystoimintaa stimuloiva aine.

Eräänä päivänä vuonna 1943 Hofmann söi vahingossa pienen määrän LSD:tä ja huomasi outoja valokuvioita taivaalla, kun hän lähti kotiin. Hän uskoi, että se, mitä hän oli kokenut, oli huumeen vaikutusta. Seuraavaksi hän kokeili suurempaa määrää. Hän sai lopulta paljon voimakkaamman reaktion huumeeseen kuin hän oli odottanut. Hofmann makasi sohvalla ja pelkäsi tehneensä itsensä hulluksi loppuelämäkseen. Kun naapuri tuli paikalle, löysi hänet pulasta ja jäi katsomaan Hofmannia, hän pystyi rauhoittumaan ja sanoi jopa alkaneensa nauttia värikkäiden muotojen ja kuvioiden leikeistä, joita hänen suljettujen silmiensä takana esiintyi. Seuraavana päivänä Hofmann kertoi heränneensä virkeänä ja selväjärkisenä, vaikkakin fyysisesti hieman väsyneenä. Hän totesi myös, että hänen aamiaisensa maistui tuona aamuna epätavallisen herkulliselta.

Sandoz alkoi tarjota LSD:tä lääkäreille ja terapeuteille. Sandoz näki sen olevan apua lääkäreille ja terapeuteille, jotta he saisivat mahdollisuuden saada käsityksen siitä, miten joku mielisairas saattaisi nähdä maailman. Nykyään tiedetään, että LSD:n vaikutukset ovat hyvin erilaisia kuin harhaisissa mielisairauksissa, kuten skitsofreniassa. Potilaille se oli mahdollisuus paljastaa piilotettuja tunteita ja ajatuksia, joita voitiin käsitellä terapiassa. LSD osoitti lupaavuutensa alkoholismin kaltaisten ongelmien hoidossa. Jotkut huumetta kokeilleet alkoholistit huomasivat, että heidän tarpeensa juoda alkoholia väheni tai hävisi. He ymmärsivät paremmin, miksi he olivat käyttäneet alkoholia väärin. Toisin kuin muiden huumeiden kohdalla, alkoholin himo ei korvautunut LSD:n himolla. Tutkimuksen mukaan onnistumisprosentti oli 50 prosenttia, kun se oli 10 prosenttia "cold turkey" -menetelmissä, joissa henkilö lopettaa yhtäkkiä alkoholin juomisen kokonaan.

Yhdysvalloissa Central Intelligence Agency testasi lääkettä eri syistä. Yhden näistä testiprojekteista nimi oli MK-ULTRA. Koehenkilöt eivät tienneet, että heille annettiin lääkettä. Sitä käytettiin kuulusteluissa, jotta nähtäisiin, saisiko se ihmiset kertomaan totuuden tai muistamaan asioita, jotka he olivat unohtaneet. Sitä käytettiin myös vakuuttamaan ihmisille, että he olivat tulossa hulluiksi tai että oli tapahtunut asioita, joita ei todellisuudessa ollut tapahtunut, kuten hyökkäys ulkoavaruudesta tai kommunistien vallankaappaus maassa, tai että heidän ruumiinsa oli jollain tavalla muuttunut. CIA:n mielestä oli kuulemma tärkeää oppia, miten tavalliset kansalaiset voisivat reagoida tällaisiin asioihin, jos ne tapahtuisivat. Huumeet tekivät skenaarioista joskus uskottavampia. Näiden kokeiden vaikutukset olivat usein haitallisia koehenkilöille vielä vuosia myöhemmin, koska LSD:n kaltaisen huumeen tietämätön käyttö aiheuttaa voimakasta ahdistusta tai pelkoa.

LSD:n suosio alkoi 1960-luvulla. Harvardin psykologian professori Timothy Leary alkoi silloin rohkaista ihmisiä kokeilemaan huumetta. Yliopisto-opiskelijat osallistuivat auliisti LSD-kokeisiin. Näitä kokeita tekivät psykologit ja muut ammattilaiset. Leary ja kaksi hänen työtoveriaan, Richard Alpert ja Ralph Metzner, ajattelivat, että huumeen muuntuvat vaikutukset voisivat olla käyttäjille eräänlainen "uudelleensyntyminen", samaan tapaan kuin monet uskonnot tarjosivat. He kirjoittivat kirjan The Psychedelic Experience (Psykedeelinen kokemus), joka perustui tiibetiläiseen kuolleiden kirjaan. Leary tuli lopulta tunnetuksi 1960-luvun hippiliikkeessä LSD:tä koskevasta iskulauseestaan: "Turn on, tune in, drop out". Hippit olivat vastakulttuurinen liike. Useat kuuluisat rockyhtyeet, kuten Beatles ja Grateful Dead, tulivat tunnetuiksi LSD:n käytöstä, ja jopa uudenlainen rockmusiikin laji, nimeltään "acid rock", syntyi villityksen myötä.

LSD:stä tuli nopeasti suosittu huume lääketieteen ulkopuolella. Monet ihmiset alkoivat käyttää tai jakaa LSD:tä satunnaisesti. "Happojuhlista" ja "happotesteistä" tuli sosiaalinen villitys. Huumetta annettiin joskus tietämättään, usein "terästetyn" boolien tai juomien kautta. Joitakin ongelmia kehittyi, sillä jotkut satunnaiskäyttäjät alkoivat kokea sivuvaikutuksia, kuten "takaumia" ja psykoottisia oireita, vaikka molemmat ovatkin harvinaisia. Joskus havaittiin merkkejä masennuksesta ja epävakaudesta. Koska LSD:n käyttö oli levinnyt lääketieteen ulkopuolelle, Yhdysvaltain hallitus kielsi LSD:n käytön (sen valmistaminen, hallussapito tai käyttö oli lainvastaista) vuonna 1967. Muut maat seurasivat pian perässä.

LSD:n käytön vaarat

LSD:n käytön yleisin vaara on huono kokemus, jota kutsutaan "huonoksi tripiksi". Huonon tripin aikana ihmiset voivat tuntea itsensä hyvin pelokkaiksi ja huolestuneiksi ja heillä voi olla hyvin surullisia ajatuksia. Huono trippi voi johtaa pysyviin huonoihin muistoihin ja jopa henkisiin haittoihin. Käyttäjät, jotka menettävät kontrollin tai jotka yrittävät vahingoittaa itseään, tulisi viedä lääkärin hoitoon.

Monet laittomat huumeet, kuten heroiini ja kokaiini, aiheuttavat suurta riippuvuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että huumeiden käytön aloittaneet ihmiset haluavat jatkaa sen käyttöä, vaikka se vahingoittaisi heidän fyysistä ja henkistä terveyttään. LSD ei aiheuta riippuvuutta keholle tai mielelle. . ^[]

Toinen LSD:n käyttöön liittyvä vaara on se, että se tekee ihmisestä päihtyneen. Kun ihmiset ovat päihtyneitä, he saattavat joutua onnettomuuksiin tai tehdä asioita, joita he eivät normaalisti tekisi. Joissakin harvoissa tapauksissa LSD:tä käyttäville ihmisille kehittyy psykoosi.

LSD:n tiheä tai säännöllinen käyttö voi aiheuttaa takaumia. Flashbackissa henkilö tuntee, että huume alkaa vaikuttaa häneen uudelleen, vaikka hän ei ole ottanut annosta sinä päivänä. Tämä voi johtua stressistä. Huomaa, että yli 75 prosenttia LSD:n käyttäjistä väittää, ettei ole koskaan kokenut "flashbackiä".

On sanottu, että joidenkin LSD:tä käyttävien ihmisten kromosomit voivat vaurioitua, mutta tämä on myytti, joka perustuu yhteen väärään raporttiin, joka kumottiin pian sen julkaisemisen jälkeen.

Oikeudellinen asema

LSD on laitonta Yhdysvalloissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja suurimmassa osassa Eurooppaa. Joissakin maissa LSD:n vastaiset lait pannaan täytäntöön hyvin ankarasti. Toisissa maissa lakia ei panna täytäntöön kovinkaan paljon. LSD:tä on valmistettu laittomasti 1960-luvulta lähtien.

Trivia

• Taiteilija LSD:n vaikutuksen alaisena
• Lähes täydellinen LSD-slangin termiluettelo Valkoisen talon huumepolitiikan määrittelemänä.