Karkeakuorinen vesimyyrä
Karkeakuorinen vesimyyrä (Taricha granulosa) on pohjoisamerikkalainen vesimyyrä, joka tunnetaan voimakkaasta myrkystään.
Nuoret eläimet elävät maalla neljä tai viisi vuotta metamorfoosin jälkeen. Aikuiset eläimet ovat sammakkoeläimiä ja elävät vedessä ja maalla. Munat munitaan veteen. Niitä voi tavata erityisesti runsaiden sateiden jälkeen.
Näyttää jotain punaisesta alapinnastaan
Karkeakalvoinen vesimyyrä
Myrkyllisyys
Monet murtovesimyyrät tuottavat ihoonsa myrkkyä välttääkseen saalistusta, mutta karkeakuorinen murtovesimyyrä on erityisen myrkyllinen. Myrkkyä esiintyy yleensä vain, jos vesimyyrä tuntee itsensä uhatuksi, vaikka joskus ihoärsytystä voi esiintyä sen koskettamisen jälkeen.
Myrkky, jota karkeakuorinen vesimyyrä tuottaa, voi joko halvaannuttaa tai tappaa ihmisen. Hiljattain Oregonin Coos Bayssä humalainen 29-vuotias mies kuoli nielaistuaan karkeakuorisen vesimyyrän, joka oli ottanut vastaan uhkapelin.
Myrkkyjen vastustuskyky
Suurimmassa osassa vesimyyrän levinneisyysaluetta vesimyyrän myrkkyä ei kestä vesimyyrän myrkkyä, vaan se on vastustuskykyinen käärme (Thamnophis sirtalis). Useissa populaatioissa nämä käärmeet saalistavat menestyksekkäästi vesimyyriä. Toksiinille vastustuskykyiset sukkanauhakäärmeet ovat nykyään ainoat tunnetut eläimet, jotka voivat syödä T. granulosa -molmun ja selvitä hengissä.
Tämä on esimerkki yhteisevoluutiosta. Käärmeen vastustuskyky toksiinia vastaan on aiheuttanut valikoivaa painetta, joka suosii voimakkaampia toksiinipitoisuuksia tuottavia mönkijöitä. Myyräkäärmeiden myrkyllisyyden lisääntyminen aiheuttaa sitten valikoivaa painetta, joka suosii käärmeitä, joiden mutaatiot aiheuttavat vielä suuremman vastustuskyvyn.
Tätä saalistajan ja saaliin yhteistoiminnallisen kehittymisen sykliä kutsutaan joskus evolutiiviseksi asevarustelukilpailuksi. Tässä tapauksessa se johtaa siihen, että muurahaiset tuottavat myrkkyä paljon enemmän kuin mitä tarvitaan minkään muun mahdollisen saalistajan tappamiseen.
Varoitusväritys
Myrkylliset eläimet varoittavat yleensä saalistajia siitä, että ne eivät ole hyvää ravintoa. Myrkyllisyydestä ei ole hyötyä, ellei se auta selviytymistä ja lisääntymistä. Näiden vesimyyrien alapuoli on väriltään elävästi kelta-oranssi. Kun uhka ilmestyy, mönkijä käpertyy häntäänsä ja nostaa päätään varoitusvärin näyttämiseksi. Tämä näkyy valokuvissa.
Sijainti
Karkeakuoristen murtovesimyyrien elinympäristöjä on kaikkialla Yhdysvaltojen länsirannikolla ja Brittiläisessä Kolumbiassa. Eteläinen levinneisyysalue ulottuu Kaliforniaan ja pohjoinen Alaskaan.
