Kuninkaallinen komissio
Kansainyhteisön valtakuntiin kuuluvissa valtioissa kuninkaallinen komissio on hallituksen suuri julkinen tutkimus tärkeästä asiasta. Niitä on järjestetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Keniassa ja Saudi-Arabiassa. Hongkongissa, Irlannissa ja Etelä-Afrikassa niitä kutsutaan nimellä Commission of Enquiry tai Commission of Inquiry.
Kuninkaallisella komissaarilla on paljon valtaa, enemmän kuin tuomarilla, mutta se rajoittuu komission toimeksiantoon. Valtion päämies (hallitsija tai hänen edustajansa kenraalikuvernöörin tai kuvernöörin muodossa) perustaa komission hallituksen neuvojen perusteella. Käytännössä - toisin kuin muissa tutkintamuodoissa - hallitus ei voi pysäyttää komissiota, kun se on aloittanut toimintansa. Tämän vuoksi hallitukset ovat yleensä hyvin huolellisia toimeksiannon laatimisessa ja sisällyttävät siihen yleensä päivämäärän, johon mennessä komission on saatava työnsä päätökseen.
Kuninkaalliset toimikunnat kutsutaan tutkimaan hyvin tärkeitä asioita ja yleensä kiistanalaisia asioita. Ne voivat koskea esimerkiksi hallituksen rakennetta, vähemmistöjen kohtelua, yleisön huolta herättäneitä tapahtumia tai taloudellisia kysymyksiä.
Monet kuninkaalliset toimikunnat kestävät useita vuosia, ja usein eri hallitus joutuu vastaamaan niiden tuloksiin. Australiassa ja erityisesti Uudessa Etelä-Walesissa kuninkaalliset toimikunnat ovat tutkineet poliisin ja hallituksen korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Niissä on käytetty kuninkaallisen komissaarin valtuuksia pakottaa vaikutusvaltaiset mutta korruptoituneet virkamiehet kertomaan totuus.
Kuninkaallisia toimikuntia johtaa yleensä yksi tai useampi merkittävä henkilö. Oikeudellisten valtuuksiensa vuoksi komission jäsenet ovat usein eläkkeellä olevia ylituomareita.
Kuninkaalliset toimikunnat tutkivat yleensä asioita ja kuulevat asiantuntijoita sekä hallituksen sisällä että sen ulkopuolella ja myös yleisöä. Ne voivat kutsua todistajia valaehtoisesti, tarjota korvauksia, takavarikoida asiakirjoja ja muita todisteita (joskus myös sellaisia, jotka ovat tavallisesti suojattuja, kuten salassa pidettäviä tietoja), järjestää suljetuin ovin pidettäviä kuulemisia ja pakottaa kaikki hallituksen virkamiehet auttamaan komissiota.
Kuninkaallisten toimikuntien tulokset julkaistaan usein massiivisina raportteina, jotka sisältävät poliittisia suosituksia. Niillä on usein pitkät ja monimutkaiset nimet, esimerkiksi "Kuninkaallinen komissio tutkii, onko Länsi-Australian poliisivirkailija syyllistynyt korruptioon tai rikolliseen toimintaan". Tämän vuoksi ne tunnetaan yleisesti pääkomissaarin nimellä. Nämä raportit ovat usein varsin merkittäviä, ja hallitus saattaa osan tai kaikki suositukset osaksi lakia. Hallitus on jättänyt joidenkin komissioiden työn lähes kokonaan huomiotta. Toisissa tapauksissa, joissa komissaari ei ole noudattanut toimeksiantoa, ylempi tuomioistuin on pysäyttänyt toimikunnan toiminnan.
Rannikkoeroosiota ja metsitystä käsittelevän kuninkaallisen komission jäsenet 1906-1911, kirjoittanut Sir (John) Benjamin Stone
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kuninkaallinen komissio?
A: Kuninkaallinen komissio on merkittävä hallituksen julkinen tutkimus tärkeästä asiasta, joka on järjestetty kansainyhteisön valtakunnissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Keniassa ja Saudi-Arabiassa. Muissa maissa niitä kutsutaan tutkintakomissioiksi tai tutkintalautakunniksi.
K: Kuka perustaa komission?
V: Valtion päämies (hallitsija tai hänen edustajansa kenraalikuvernöörin tai kuvernöörin muodossa) perustaa komission hallituksen neuvojen perusteella.
K: Mitä valtuuksia kuninkaallisella komissaarilla on?
V: Kuninkaallisella komissaarilla on enemmän valtuuksia kuin tuomarilla, mutta ne rajoittuvat hallituksen kyseiselle toimikunnalle asettamiin "toimeksiantoihin".
K: Millaisia asioita kuninkaalliset toimikunnat yleensä tutkivat?
V: Kuninkaalliset toimikunnat kutsutaan yleensä tutkimaan hyvin tärkeitä ja usein kiistanalaisia asioita, kuten hallituksen rakennetta, vähemmistöjen kohtelua, yleisön huolta herättäneitä tapahtumia tai taloudellisia kysymyksiä.
K: Kuinka kauan kuninkaalliset komissiot yleensä kestävät?
V: Monet kuninkaalliset valiokunnat voivat kestää useita vuosia, eikä ole harvinaista, että eri hallitukset joutuvat vastaamaan niiden tuloksiin.
K: Onko olemassa esimerkkejä siitä, että hallitukset ovat jättäneet huomiotta komission suositukset?
V: Kyllä, joskus hallitukset jättävät komission suositukset kokonaan huomiotta, kun taas toisinaan ne saattavat muuttaa joitakin tai kaikkia suosituksia laiksi.
K: Kuka yleensä johtaa kuninkaallista komissiota?
V: Yleisesti ottaen kuninkaallisia toimikuntia johtaa yksi tai useampi merkittävä henkilö, jotka ovat usein eläkkeellä olevia ylituomareita, koska heillä on oikeudelliset valtuudet.
