Pyhän Helena-apila
Saint Helena -lintu (Charadrius sanctaehelenae), joka tunnetaan paikallisesti nimellä lankalintu, on Saint Helenan saarella endeeminen pikkulintu.
Lintu mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1638, ja se on Saint Helenan kansallislintu; se esiintyy saaren vaakunan yläosassa. Joissakin vanhemmissa Saint Helenan kolikoissa (ennen vuotta 1998) lankalintu on kääntöpuolella.
Kuvaus ja biologia
Saint Helena -apila on ainoa Etelä-Atlantilla sijaitsevan Saint Helenan saaren kotoperäinen lintulaji, joka on edelleen elossa.
Se on pieni lintu (pituus 15 cm), jolla on pitkät ja ohuet jalat, jotka muistuttavat lankoja; sen vuoksi lintu tunnetaan Saint Helenassa nimellä wirebird.
Kittlitzin arosuohaukka (Charadrius pecuarius) on Saint Helena -linnun lähin sukulainen; joidenkin kirjoittajien mielestä Saint Helena -arosuohaukka on Kittlitzin arosuohaukan alalaji, mutta useimmat eläintieteilijät pitävät niitä kahtena eri lajina.
Helena-apila viettää suurimman osan ajastaan maassa, eikä se lennä usein; se tavataan useimmiten pareittain tai joskus pienissä nuorten lintujen ryhmissä etsimässä ravintoa (etanoita, kovakuoriaisia ja muita selkärangattomia) ruohikkoalueilla tai puoliavoimilla alueilla.
Pesintä tapahtuu ympäri vuoden, mutta pääasiassa kuivana kautena syyskuun lopusta tammikuuhun. Pesä on maassa, jonne ne munivat kaksi munaa. Pesästä lähdettyään nuoret linnut liikkuvat pienissä ryhmissä ympäri saarta.
Levinneisyysalue ja elinympäristö
Pyhän Helena-apila on Saint Helenan saaren kotoperäinen laji; sitä ei esiinny missään muualla. Viimeisten 20 vuoden aikana laji on käyttänyt vain 30 km2 koko saaresta. Parhaita paikkoja saarella niiden näkemiseen ovat Deadwoodin ja Properous Bayn tasangot sekä Woody Ridge.
Saint Helena -lajit pitävät ruohovaltaisista alueista (laitumet), jotka sijaitsevat keskikorkealla, pääasiassa tasaisilla, kuivilla ja matalakasvuisilla alueilla.
Pyhän Helenan vaakuna, jossa on Pyhän Helenan kyyhkynen.
Uhkat ja suojelu
Maankäytössä tapahtuneiden muutosten ja petojen (rotat, kissat, koirat ja muut lajit) aiheuttamien muutosten vuoksi Saint Helena -lajin yksilömäärä on kriittisen alhainen. Vuosina 2005 ja 2006 tehty laskenta osoitti, että lajin määrä oli vähentynyt noin 40 prosenttia viidessä vuodessa ja oli enää 235 yksilöä. Sittemmin määrä on kuitenkin hieman kasvanut.
Saint Helena -lajia on suojeltu lailla Saint Helenalla vuodesta 1894 lähtien, ja useat järjestöt työskentelevät lajin suojelemiseksi; yksi lajin suojelua edistävistä järjestöistä on The Royal Society for the Protection of Birds, jolla on Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisten alueiden ympäristöohjelmaan kuuluva hanke nimeltä "Enabling the people of St Helena to conservation the St Helena wirebird".
