Scrapie: lampaiden ja vuohien kuolemaan johtava prionitauti

Scrapie — tappava prionitauti lampaille ja vuohille. Lue oireet, tarttuminen ja ennaltaehkäisy: ymmärrä riskit ja suojaa karjasi tehokkaasti.

Scrapie on kuolemaan johtava tauti, joka vaikuttaa lampaiden ja vuohien hermostoon. Se on samankaltainen kuin nautoihin tarttuva hullun lehmän tauti. Scrapie kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1732. Aivan kuten hullun lehmän taudissa, prionit näyttävät olevan osallisena taudin tarttumisessa.

Syy ja tautimekanismi

Scrapie on prionitauti: sairauden aiheuttaa normaalin proteiinin muuntuminen tarttuvaksi ja kestäväksi muotoon (PrPSc), joka kerääntyy keskushermostoon ja muualle elimistöön. Nämä prionimuodot eivät ole bakteereja, viruksia tai loisia, vaan proteiineja, jotka kestävät tavallisia desinfektio- ja sterilointimenetelmiä.

Tartunta ja leviäminen

• Scrapie leviää pääosin suun kautta, esimerkiksi kun nuoret eläimet altistuvat tartunnan saaneen emän eritteille tai saastuneelle ympäristölle.
• Syntymä- ja vieroitusvaiheessa istukan ja synnytyseritteiden merkitys on suuri: istukka ja niiden eritteet voivat sisältää runsaasti prioneja.
• Prionit säilyvät ympäristössä pitkään, joten saastunut laidun tai karsina voi levittää tautia useiden vuosien ajan.
• Oireettomia kantajia voi olla pitkään; inkubaatioaika on usein vuosia, mutta voi vaihdella laajasti.

Oireet

Scrapien oireet kehittyvät hitaasti ja pahenevat ajan myötä. Tyypillisiä merkkejä ovat:

• käytösmuutokset (levottomuus, pelokkuus tai päinvastoin vetäytyminen),
• kutina ja hankaaminen (tämän vuoksi tauti on saanut nimensä "scrapie" eli raapiminen),
• turkin tai villan harveneminen, ihoärsytys,
• tasapainohäiriöt, kömpelyys ja koordinaation puute (ataxia),
• tremori eli vapina, myötätuntoisuuden tai herkkyyden muutokset,
• ruumiinlämmön, ruokahalun tai laihtumisen muutoksia,
• lopulta lamaantuminen ja kuolema.

Diagnoosi

Varma diagnoosi perustuu keskushermoston kudosnäytteiden histologiseen tutkimukseen ja prioniproteiinin osoitukseen (immunohistokemia, western blot, ELISA). Nykyisin voidaan tehdä myös eläviltä eläimiltä otettavia näytteitä (esim. kolmannen silmäluomen tai peräsuolen lymfaattisen kudoksen biopsy) tiettyinä taudin vaiheina, mutta ainoa täydellinen varmuus saadaan usein aivokudoksesta post mortem.

Ennaltaehkäisy ja kontrolli

• Ei parantavaa hoitoa tai rokotetta: tauti on aina etenevä ja lopulta kuolemaan johtava.
• Oireisten eläinten lopetus ja asianmukainen hävittäminen on keskeinen toimenpide tartunnan leviämisen estämiseksi.
• Useissa maissa on valvonta- ja torjuntaohjelmia, jotka sisältävät eläinten testauksen, karanteenit, eläinkaupan rajoituksia ja jalostusohjelmia.
• Genetiikka vaikuttaa alttiuteen: lampaiden PrP-geenin eri alleelit (esim. ARR, VRQ ym.) määräävät osittain alttiuden; jalostusohjelma, jossa suositaan vastustuskykyisiä alleeleja, voi vähentää tautiriskiä populaatiossa.
• Hygienia ja ympäristön puhdistus ovat tärkeitä, mutta prionien kestävyys tekee puhdistuksesta haastavaa; saastuneiden tilojen käytön rajoittaminen ja pinnoitteiden uusiminen voivat olla tarpeen.
• Eläinten ostossa ja sian- tai lammastarhojen siirroissa kannattaa käyttää vain tunnetusti scrapievapaita lähteitä ja noudattaa karanteenikäytäntöjä.

Julkinen terveys

Toistaiseksi scrapien ei ole todettu tarttuneen ihmisiin. Kuitenkin prionitautien luonne herättää huoleen, minkä vuoksi tartuntaketjuja ja prionimuotoja seurataan tarkasti. Vertailun vuoksi: hullun lehmän tauti (BSE) liitettiin ihmisten vakavaan prionitautimuotoon (variant Creutzfeldt–Jakobin tauti), minkä vuoksi elintarviketurvallisuutta ja eläintautivalvontaa on kiristetty useissa maissa.

Tutkimus ja seuranta

Tutkimus keskittyy prionien biologiaan, parempiin diagnostiikkamenetelmiin, geeniperusteisiin torjuntakeinoihin ja ympäristön puhdistustekniikoihin. Kansalliset ja kansainväliset eläintautiviranomaiset ylläpitävät seurantaohjelmia ja tietokantoja tartuntatapausten kartoittamiseksi.

Käytännön neuvot kasvattajille: osta eläimiä luotettavista lähteistä, testauta epäillyt tapaukset nopeasti, eristä oireiset yksilöt, seuraa jalostusvalintoja PrP-geenin suhteen ja osallistu kansalliseen valvontaan. Näin voidaan vähentää riskiriskien leviämistä ja suojella sekä eläimiä että tuotantoa.

Hae kirjaimella