Septiseeminen rutto: Yersinia pestis -bakteerin tappava verenmyrkytys
Septiseeminen rutto (tai septitseeminen rutto) rutto on tappava vereninfektio, joka johtuu Yersinia pestis -bakteerista. Se on yksi ruton kolmesta päämuodosta; muut muodot ovat paiserutto ja keuhkorutto.
Miten tauti leviää
Septiseeminen rutto tarttuu useimmiten pureman kautta, kun tartunnan saanut jyrsijä tai sen loinen (esim. kirppu) puree ihmistä ja bakteeri pääsee verenkiertoon. Harvinaisissa tapauksissa bakteeri voi päästä elimistöön myös ihohaavan kautta tai hengitysteitse toisen tartunnan saaneen ihmisen eritteistä, mutta suoranaista ihmisestä ihmiseen leviämistä septi-seemisessä muodossa on vähemmän verrattuna keuhkoruttoon.
Taudin synty ja oireet
Septiseemisessä ruttossa bakteerit lisääntyvät nopeasti veressä ja aiheuttavat vakavan verenmyrkytyksen. Endotoksiinit aiheuttavat laaja-alaista verisuonivaurioita ja levinnyttä verisuonensisäistä hyytymistä (DIC). DIC tarkoittaa, että pienet verihyytymät muodostuvat laajasti kehossa, mikä estää veren virtauksen joihinkin kudoksiin ja aiheuttaa näiden alueiden solukuolemaa. Samalla elimistön hyytymistekijät kuluu loppuun, jolloin potilas voi vuotaa voimakkaasti iholle ja sisäelimiin.
Tavallisia oireita ovat korkea kuume, kylmä hiki, heikkous, alhainen verenpaine, nopea sydämen syke, verinen yskös tai oksentelu verellä (hemoptyysi tai hematemeesi) sekä ihoon kehittyvät laikut ja nekroottiset alueet. Iholla voi näkyä kuoppamaisia muutoksia, jotka voivat olla punaisia ja joskus keskeltä vaaleampia.
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan ja laboratoriotutkimuksiin: veriviljelyihin, PCR-tutkimuksiin ja serologiaan. Laboratoriotutkimuksissa voidaan nähdä DIC:n merkkejä kuten laskenut trombosyyttimäärä, pidentynyt aktivoitunut osittaisprotrombiiniaika (aPTT) ja kohonnut D‑dimeeri. Keuhko-oireiden yhteydessä röntgen- tai CT‑kuvaus voi olla tarpeen.
Hoito
Septiseeminen rutto on lääketieteellisesti kiireellinen tila. Varhainen antibioottihoito on ratkaisevan tärkeää; oikea-aikaisella hoidolla kuolleisuus laskee merkittävästi (arvioitu 4–15 prosenttiin hoidetuilla potilailla). Tehokkaita antibiootteja ovat esimerkiksi aminoglykosidit (streptomysiini, gentamysiini) sekä fluoro-kinolonit (esimerkiksi siprofloksasiini) ja tetrasykliinit (esim. doksykliini). Hoitoon kuuluu myös tehostettu tukihoito: nestehoito, verenpaineen tuki, tarvittaessa tehohoito ja DIC:n hoito (verituotteet, hyytymistekijöiden korvaus) tilanteen mukaan.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy perustuu jyrsijäpopulaatioiden ja kirppujen torjuntaan, eläinten käsittelyvarotoimiin ja tartunnan saaneiden eläinten välttelyyn. Terveydenhuollossa käytetään asianmukaisia suojavarusteita tartuntariskin yhteydessä ja potilaat voidaan eristää erityisesti, jos epäillään keuhkoruttoa. Altistuneille voidaan määrätä jälkihoidoksi tai ehkäisevästi antibioottikuuri. Myös yleinen hygienia, elintarvikevalvonta ja valvontaeläinlääkintä vähentävät riskiä.
Ennätys, ennuste ja nykytilanne
Keskiajalla ilman hoitoa septiseemisen ruton kuolleisuus oli lähes 99–100 prosenttia. Nykyisin oikea-aikaisella antibioottihoidolla useimmat potilaat pelastuvat, mutta ilman hoitoa tauti on yhä lähes aina kuolemaan johtava. On tärkeää hakeutua hoitoon mahdollisimman nopeasti — taudin puhjetessa hoito tulee aloittaa yleensä 24 tunnin sisällä, sillä toivoton tilanne voi kehittyä hyvinkin nopeasti ja potilas voi kuolla jopa samana päivänä.
Nykyään septiseeminen rutto on harvinainen, mutta edelleen esiintyy silloin tällöin paikallisia tapauksia eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois‑Amerikassa. Nopealla diagnostiikalla, asianmukaisella hoito- ja ehkäisytoiminnalla epidemioiden laajuutta voidaan rajoittaa.
- Tärkein yksittäinen kohta: hakeudu hoitoon välittömästi, jos epäilet altistuneesi rutolle tai sinulla on nopeasti paheneva kuume ja verenvuoto- tai ihomuutoksia.
- Tartuntojen ehkäisy: vältä kosketusta villieläimiin ja niiden loisiin, huolehdi hyönteistorjunnasta ja raportoi epäillyt eläintapaukset terveysviranomaisille.
Oireet
- Vatsakipu
- Veren hyytymisongelmista johtuva verenvuoto
- Ripuli
- Kuume
- Alhainen verenpaine
- Pahoinvointi
- Elinten vajaatoiminta
- Oksentelu
Huomautus: Septiseeminen rutto voi aiheuttaa kuoleman jo ennen oireiden ilmaantumista.
Septiseeminen rutto keskiajalla
Septinen rutto oli harvinaisin kolmesta vuosina 1348-13550 esiintyneestä ruttokuolemasta. Kuten muutkin, septinen rutto levisi idästä Mustanmeren kauppareittejä pitkin Välimerelle. Suuret satamakaupungit, kuten Venetsia ja Firenze, kärsivät pahiten. Kolme mustaan surmaan kuuluvaa ruttoa olivat merkittävä tekijä vuoden 1381 talonpoikaiskapinassa.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Septikemia
- Meningokokki
- Paiserutto
- Keuhkorutto
- Musta kuolema
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on septinen rutto?
V: Septiseeminen rutto on Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama tappava veritartunta. Se on yksi ruttoruton kolmesta päämuodosta paiseruton ja keuhkoruton ohella.
K: Miten septinen rutto levisi keskiajalla?
V: Keskiajalla septinen rutto levisi pääasiassa tartunnan saaneen jyrsijän tai hyönteisen pureman välityksellä. Harvoissa tapauksissa se saattoi päästä elimistöön myös ihoaukon kautta tai toisen tartunnan saaneen ihmisen yskimänä.
K: Mitkä ovat septisen ruttoruton oireita?
V: Septisen ruttoruton oireita ovat pienet verihyytymät kaikkialla kehossa, punainen ja/tai musta laikukas ihottuma, hyönteisen pureman näköiset kuoppia iholla, veren yskiminen tai oksentaminen (hemoptyysi/haemoptyysi).
K: Miten septistä ruttoa voidaan hoitaa?
V: Septisen ruttoruton hoitoon kuuluvat antibiootit, jotka voivat vähentää kuolleisuutta 4-15 prosenttiin. Varhainen hoito 24 tunnin kuluessa on välttämätöntä, sillä ilman hoitoa se on lähes aina kuolemaan johtava.
K: Kuinka monta prosenttia ihmisistä kuoli septiseen ruttoon keskiajalla?
V: Keskiajalla septiseen ruttoon sairastuneiden kuolleisuusaste oli 99-100 prosenttia ilman hoitoa.
K: Onko ruttoa muitakin muotoja kuin septikemia?
V: Kyllä, septikemian lisäksi on olemassa kaksi muuta ruttoa - paiserutto ja keuhkorutto.