Joukko on matematiikan idea. Joukolla on jäseniä (joita kutsutaan myös alkioiksi). Joukko määritellään sen jäsenten avulla, joten kaksi joukkoa, joilla on samat jäsenet, ovat samoja (esim. jos joukolla {\displaystyle {\mathit {X}}} ja joukolla {\displaystyle {\mathit {Y}}} on samat jäsenet, niin {\displaystyle {\mathit {X}}={\mathit {Y}}} ).

Joukossa ei voi olla samaa jäsentä useammin kuin kerran. Ainoastaan jäsenyydellä on merkitystä. Jäsenillä ei ole esimerkiksi järjestystä tai muuta eroa. Mikä tahansa voi olla joukon jäsen, myös itse joukot (joskin jos joukko on itsensä jäsen, voi syntyä Russellin paradoksin kaltaisia paradokseja).


 

Määritelmä ja merkintä

Joukko ilmaistaan yleensä aaltosulkein merkitsemällä sen jäsenet: esimerkiksi {1, 2, 3} on joukko, jonka jäsenet ovat 1, 2 ja 3. Jos a on joukon A jäsen, kirjoitetaan a ∈ A; jos a ei kuulu joukkoon A, kirjoitetaan a ∉ A. Joukkojen yhtäsuuruus tarkoittaa, että ne sisältävät täsmälleen samat jäsenet: A = B silloin ja vain silloin, kun jokainen A:n jäsen on B:n jäsen ja päinvastoin.

Perusominaisuudet

  • Uniikkius: saman jäsenen esiintyminen luettelossa merkitään vain kerran; setissä ei ole toistoa.
  • Järjestyksen puute: {a, b} = {b, a}.
  • Tyhjä joukko: joukko, jolla ei ole jäseniä, merkitään ∅ tai {}. Tyhjä joukko on kaikkien joukkojen osajoukko.
  • Osajoukko: A on osajoukko B:tä (merkitään A ⊆ B), jos jokainen A:n alkio kuuluu myös B:hen. A on oikea osajoukko B:tä (A ⊂ B), jos A ⊆ B mutta A ≠ B.
  • Kardinaliteetti: joukon alkioiden lukumäärää kutsutaan kardinaliteetiksi tai voimakkuudeksi ja merkitään usein |A|. Joukko voi olla loppuinen (esim. |A| = 4) tai ääretön (esim. luonnollisten lukujen joukko ℕ).

Peruslaskutoimitukset ja rakenteet

  • Yhdiste: A ∪ B = {x | x ∈ A tai x ∈ B} — kaikki alkion, jotka kuuluvat jompaan kumpaan joukkoon.
  • Leikkaus: A ∩ B = {x | x ∈ A ja x ∈ B} — yhteiset alkiot.
  • Erotus: A \ B = {x | x ∈ A ja x ∉ B} — A:n alkiot, jotka eivät kuulu B:hen.
  • Komplementti: komplementti liittyy universaaliin joukkoon U: A^c = U \ A.
  • Tehojoukko: P(A) tai 2^A on kaikkien A:n osajoukkojen joukko. Jos A on loppuinen ja |A| = n, niin |P(A)| = 2^n.
  • Kartesiantuote: A × B = {(a, b) | a ∈ A, b ∈ B} — järjestettyjen pareja. Kartesiantuote laajenee monikkoihin A1 × A2 × ...
  • Suhteet ja funktiot: relaatiot ovat osajoukkoja A × B; funktiot ovat erityisiä suhteita, joissa jokaiselle a ∈ A on liitetty täsmälleen yksi b ∈ B.

Merkintätapoja ja esitystavat

Joukkoja voidaan esittää usealla tavalla:

  • Luettelemalla (roster): {a, b, c}.
  • Ominaisuusmuodossa (set-builder): {x | ehto(x)}, esim. {x ∈ ℕ | x ≤ 5} = {1,2,3,4,5}.
  • Symbolit ja erikoisjoukot: yleisiä symboleja ovat ℕ (luonnolliset luvut), ℤ (kokonaisluvut), ℚ (rationaaliluvut), ℝ (reaaliluvut) ja ℂ (kompleksiluvut).

Erityistapaukset ja huomautuksia

  • Monijoukko (multisetti): perinteisestä joukosta poiketen monijoukossa sama alkio voi esiintyä useammin kuin kerran — tämä on eri käsite kuin tavallinen joukko.
  • Järjestetty pari: (a, b) eroaa joukosta {a, b}, koska järjestys ja mahdollinen toistuminen merkitsevät.
  • Joukkojen hierarkia: joukkojen joukko (esim. P(A)) on yleinen käsite: alkiot voivat olla myös itse joukkoja.
  • Paradoksit: kuten mainittu, joukkojen käsittely ilman varovaisuutta voi johtaa paradokseihin (katso Russellin paradoksin artikkeli).

Esimerkkejä

  • Yksinkertainen äärellinen: A = {a, e, i, o, u} — suomen kielen vokaalit.
  • Tyhjä joukko: ∅ = {}.
  • Luonnolliset luvut: ℕ = {0, 1, 2, 3, ...} (käytännössä eri määritelmissä voi alkaa 0:sta tai 1:stä).
  • Tehojoukkoesimerkki: jos B = {1,2}, niin P(B) = {∅, {1}, {2}, {1,2}}.
  • Kartesiantuoteesimerkki: {1,2} × {a,b} = {(1,a),(1,b),(2,a),(2,b)}.

Yhteenveto: joukko on peruskäsite matematiikassa, joka kuvaa kokoelmaa objekteja ilman järjestystä ja ilman toistoa. Joukko-opin peruskäsitteet — jäsenyys, osajoukko, yhdistelmät ja kartesiantuote — muodostavat pohjan monille matematiikan rakennelmille, kuten relaatioille, funktioille ja rakenteille teoriassa.