Sonaattimuoto
Sonaattimuoto on tapa järjestää musiikkikappale. Sitä on käytetty useissa kappaleissa klassisesta ajasta lähtien (1700-luvun puolivälistä lähtien). Sonaattimuodossa esitettyjen musiikkikappaleiden kuunteleminen auttaa ymmärtämään sitä täydellisesti, ja on hyödyllistä tietää jotain eri äänensävyistä.
Sonaattimuotoa ei käytetä vain sonaateissa. Se voi olla myös sinfonioiden, konserttojen, ouvertuureiden jne. osien muoto.
Barokin aikana Bachin ja Händelin kaltaiset säveltäjät kirjoittivat tanssiliikkeitä sisältäviä kappaleita, kuten menuetteja. Nämä olivat "binäärimuodossa". Tämä tarkoitti, että siinä oli kaksi osaa. Nämä kaksi jaksoa olivat usein samanpituisia, ja ne erotettiin toisistaan kaksoistulkkiviivalla, mikä tarkoitti, että kumpikin jakso toistui. Musiikki ei ollut koko ajan samassa sävellajissa. Ensimmäinen jakso saattoi moduloitua (vaihtaa säveltaajuutta), ja toinen jakso moduloitui vähitellen takaisin niin, että se kuulosti lopussa valmiilta.
Domenico Scarlatti kirjoitti myös sonaatteja cembalolle binäärimuodossa, mutta ne olivat pitkiä ja monimutkaisia. Ensimmäinen jakso alkoi teemalla päätaajuudessa, jonka jälkeen se moduloitui kontrastin vuoksi toiseen taajuussävellajiin. Toinen jakso saattaisi olla ensimmäistä sekuntia pidempi, ja se aloittaisi moduloimalla etäällä oleviin avaimiin ennen kuin saapuisi takaisin toistamaan pääteemaa. Tällainen kappale on sonaattimuodon alku.
Haydn, Mozart ja Beethoven kehittivät sonaattimuodon idean. Sonaattimuodossa on kolme osaa, joita kutsutaan seuraavasti: "ekspositio", "kehittely" ja "rekapitulaatio".
- Ekspositiossa kuullaan kaikki päämateriaali: ensimmäinen sävel - tai sävelryhmä - pääsävelessä, sitten kontrastiviritys tai -sävelet jossakin siihen liittyvässä sävelessä (tavallisesti "dominantissa" eli sävelessä, joka on pääsävelen asteikon viidennellä sävelellä, tai suhteellisessa mollissa). Tai jos ensimmäinen jakso on mollissa, saatetaan usein kuulla toinen aihe tai toiset aiheet suhteellisessa duurissa.
- Kehitysosassa musiikkia kehitetään ja siirrytään useisiin eri sävellajeihin. Musiikki tuntuu tässä epävakaalta. Siinä on jännityksen tunne. Kuulija haluaa palata takaisin päätaajuuteen.
- Repriseerauksessa ekspositio toistetaan, mutta se muuttuu loppua kohti niin, että se päättyy päätaajuuteen. Tuntuu kuin jännitys olisi poistunut ja kuulija on onnellinen.
Lähes kaikki säveltäjät käyttivät tätä tapaa rakentaa musiikkikappale 1700-luvun puolivälistä lähtien - pitkälle 1900-luvulle asti. Se antaa tilaa hyvin dramaattiselle teokselle. Tietenkin säveltäjät käyttävät sitä toisinaan eri tavoin. Kehityksen tuntua on usein koko kappaleen ajan, ei vain niin sanotun "kehitysjakson" aikana. Beethovenin viidennen sinfonian ensimmäisessä osassa kehitetään koko ajan alussa kuultavaa kuuluisaa ideaa: neljää ensimmäistä nuottia (lyhyt-lyhyt-lyhyt-pitkä). Myös kolme muuta osaa jatkavat tämän idean kehittämistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sonaattimuoto?
V: Sonaattimuoto on tapa järjestää musiikkikappale, jota on käytetty klassisesta ajasta lähtien. Sitä voidaan käyttää muun muassa sinfonioiden, konserttojen ja ouvertuureiden osissa.
K: Miten säveltäjät käyttivät binäärimuotoa barokin aikana?
V: Barokin aikana Bachin ja Händelin kaltaiset säveltäjät kirjoittivat "binäärimuodossa" kappaleita, joissa oli tanssiliikkeitä, kuten menuetteja. Tämä tarkoitti sitä, että kappaleessa oli kaksi usein samanpituista jaksoa, jotka erotettiin toisistaan kaksoistulkkiviivalla. Musiikki ei pysynyt samassa sävellajissa, vaan se moduloi (vaihtoi sävellajia) kunkin jakson välillä ennen kuin se päättyi takaisin päävireeseen.
K: Kuka kehitti sonaattimuodon?
V: Haydn, Mozart ja Beethoven kehittivät sonaattimuotoa edelleen. Sonaattimuodossa on kolme osaa, joita kutsutaan "ekspositioksi", "kehitykseksi" ja "yhteenvedoksi".
K: Mitä eksposition aikana tapahtuu?
V: Eksposition aikana kuullaan kaikki pääaineisto - yleensä yksi tai useampi teema - ensin pääsävelessä ja sitten kontrastisävelmiä tai sävelmiä sukulaisäänessä (yleensä dominantissa tai suhteellisessa mollissa).
K: Mitä tapahtuu kehittelyn aikana?
V: Kehittelyn aikana musiikkia kehitetään edelleen siirtymällä useisiin eri sävellajeihin jännitteen luomiseksi, ennen kuin palataan päävireeseen yhteenvedossa.
K: Miten Beethovenin viidennessä sinfoniassa käytetään sonaattimuotoa eri tavalla?
V: Beethovenin viidennessä sinfoniassa käytetään koko aika kuuluisan neljän sävelen motiivin kehittämiseen sen sijaan, että sitä käytettäisiin vain kehittelyjaksossa, kuten muissa teoksissa tehdään. Myös sen kolme muuta osaa kehittävät tätä ideaa koko kestonsa ajan.
