Selloa käytetään musiikin soittamiseen. Sen nimi tulee italian kielestä, joten se lausutaan "chello". Täydellinen sana on violoncello, mutta puhuttaessa sitä kutsutaan yleensä selloksi. Henkilöä, joka soittaa selloa, kutsutaan "sellisti". Cello on hyvin suosittu soitin. Se kuuluu jousisoittimien heimoon. Sillä on monia käyttötarkoituksia: soolosoittimena, kamarimusiikissa ja myös orkestereissa. Sitä käyttävät toisinaan myös popmuusikot, esimerkiksi The Beatles, Björk ja Jamiroquai.

Määritelmä ja historia

Sello on keski-äänialueen jousisoitin, joka soitetaan istuen ja johon nojataan lattian tai jalkatapin varaan. Se kehittyi 1500–1700-luvuilla yhdessä muiden nykyaikaisten soittimien, kuten viulun ja alttoviulun, kanssa. Sello on ollut keskeinen soitin sekä barokin että klassisen musiikin läpi aina nykypäivän sävellyksiin saakka.

Rakenne ja osat

Sello koostuu useista osista, jotka vaikuttavat sen sointiin ja soittotuntumaan. Keskeiset osat:

  • Runko (koppelo) – sointilaatikko, joka koostuu kannesta (yla), pohjasta ja sivulaudoista; yleensä tehty kuusesta ja vaahterasta.
  • Kaula ja otelauta – kaula on liitetty runkoon, ja otelauta (fingerboard) on yleensä eebenpuuta.
  • Silta – siirtää kielten värähtelyn runkoon.
  • Soundpost ja bassipalkki – soundpost (sijaitsee sisällä kannen ja takalevyn välissä) ja bassipalkki vaikuttavat resonanssiin ja äänen tasapainoon.
  • Kielet – tavallisesti neljä, viritetty matalimmasta korkeimpaan C–G–D–A (C2–G2–D3–A3).
  • Leuka- ja olkatuet – myötäilevät soittajan mukavuutta (enemmän käytössä pienemmillä soittimilla ja ammattilaisilla).

Viritys ja jousi

Viritys yleensä on C–G–D–A (neljään oktaaviin sisältyvä perusviritys). Sellon kielet voivat olla terästä, nataa, perlon- tai synteettisiä, ja kukin materiaali muuttaa soinnin tuntua. Jousi valmistetaan luonnonkarvasta (hevosen jouhista) tai synteettisestä materiaalista ja sitä käytetään arco-tekniikalla viiltämään kieliä.

Soittotekniikat

  • Arco – jousella soittaminen, monipuolinen tekniikka sisältäen legaton, staccaton, spiccatoa ja muita artikulaatioita.
  • Pizzicato – sormilla nykiminen, käytetään sekä orkesterissa että soolokappaleissa.
  • Vibrato – sävelen liudentamista sormen värähtelyllä, jolla luodaan lämpöä ja ilmaisua.
  • Thumb position – peukalon käyttö ylä-ääniosissa, tärkeä erityisesti soolotekniikassa.
  • Double stops ja kaksoissoinnut – kahden tai useamman sävelen soittaminen samanaikaisesti.

Käyttö musiikissa

Sello toimii monessa roolissa: se on soolosoitin, tärkeä osa kamarimusiikkia, ja sillä on olennainen paikka sinfoniaorkesterissa basso- ja väliosissa. Sellon laaja ääniala ja inhimillinen sointi tekevät siitä suosikin sekä modernissa että perinteisessä musiikissa. Monilla säveltäjillä on merkittäviä sello-teoksia: Johann Sebastian Bachin soolosoitinsarjat (esim. sellosarjat), Edward Elgarin sellokonsertto, Antonín Dvořákin ja Dmitri Šostakovitšin teokset ovat esimerkkejä laajasta repertuaarista.

Soittajat ja vaikutus

Tunnettuja sellistejä ovat esimerkiksi Pablo Casals, Mstislav Rostropovich, Jacqueline du Pré ja Yo-Yo Ma. Heidän tulkintansa ovat muokanneet sellonsoiton perinnettä ja laajentaneet instrumentin ilmaisuvoimaa.

Koot, variaatiot ja modernit muodot

Selloja on eri kokoisina (esim. 4/4 täysikokoisesta pienempiin harjoitussoittimiin). On olemassa myös sähköcelloja, jotka mahdollistavat muunmuassa efektien käytön ja vahvistetun äänen, sekä barokkityylisiä selloja, jotka on viritetty ja varustettu eri tavalla historiallisen esitystavan mukaisesti.

Huolto ja osto-ohjeet

  • Pidä soitin poissa suorasta lämmöstä ja kosteuden vaihteluista; soundpost voi liikkua ja halkeamia voi syntyä.
  • Vaihtoehtoiset kielimateriaalit vaikuttavat sointiin ja tuntumaan; vaihda kielet säännöllisesti kulumisen ja soinnin heikkenemisen estämiseksi.
  • Soittimen säätö (sillan asento, soundpost, viritys, jousen kunto) kannattaa tarkistaa ammattilaisen toimesta.
  • Ostaessa kokeile useampaa instrumenttia — soitettavuus ja ääni vaihtelevat yksilöllisesti.

Yhteenveto

Sello on monipuolinen ja ilmeikäs jousisoitin, joka kattaa laajan musiikillisen kirjon barokista nykymusiikkiin ja popiin. Sen sointi on lähellä ihmisen puheääntä, mikä tekee siitä erityisen koskettavan instrumentin sekä soolona että ensembleissa. Sellon opiskelu tarjoaa laajan teknisen ja ilmaisullisen kentän, josta löytyy haasteita ja palkitsevia tulkinnallisia mahdollisuuksia elinikäiseksi musiikilliseksi seuraksi.