Britannian taistelu 1940 – Luftwaffe vs. RAF: ilmataistelu ja pommitukset
Britannian taistelu 1940 — kattava kertomus Luftwaffen ja RAFin ilmataisteluista, pommituksista, Churchillin roolista ja sodan käännekohdista.
Britannian taistelu oli Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) jatkuva hyökkäys Isoon-Britanniaan kesän ja syksyn 1940 aikana.
Kampanjan ensimmäisenä tavoitteena oli saada Britannian yläpuolinen ilmatila kuninkaallisten ilmavoimien (RAF), erityisesti hävittäjälentueen (Fighter Command), hallintaan.
Nimi on peräisin pääministeri Winston Churchillin kuuluisasta puheesta, jonka hän piti alahuoneessa: "Ranskan taistelu on ohi. Odotan, että taistelu Britanniasta on alkamassa...".
Britannian taistelu oli ensimmäinen suuri kampanja, joka käytiin pelkästään ilmavoimien voimin, ja se oli myös siihen mennessä suurin ja pisin pommituskampanja.
Aikajana ja vaiheet
Yleisesti Britannian taistelun katsotaan käydyn pääosin 10. heinäkuuta – 31. lokakuuta 1940 välisenä aikana, vaikka ilmapommitukset ja taistelutoimet jatkuivat paikallisesti pidempään (The Blitz syksystä 1940 kevääseen 1941). Kampanjan päävaiheet olivat:
- Kesä 1940: Luftwaffen hyökkäykset lentotukikohtia, lentokenttiä ja ilmapuolustusasema kohteita vastaan pyrkien tuhoamaan RAF:n kyvyn vastata.
- Elokuu–syyskuu 1940: Ilmataisteluiden tiivistyminen, kun Luftwaffe pyrki voittamaan ylivallan taisteluissa päiväsaikaan.
- Syyskuu 1940 alkaen: Kohteiden vaihtuminen – siviilikohteita ja Lontoon pommitukset (The Blitz) alkoivat ja pommituskampanja laajeni kaupunkeihin.
Osapuolet ja kalusto
RAF:n tärkeimmät hävittäjät olivat Supermarine Spitfire ja Hawker Hurricane, joilla oli eri vahvuudet: Hurricane oli usein käytännöllisempi maahyökkäyksiä vastaan ja Spitfire parempi dogfight-kyvyiltään. Luftwaffen toiminnassa keskeisiä koneita olivat mm. Bf 109 -hävittäjä sekä pommittajat kuten Heinkel He 111, Junkers Ju 88 ja Dornier Do 17.
Lisäksi taisteluissa oli merkittävä rooli kansainvälisillä lentäjäyksiköillä: muun muassa Puolan ja Tšekkoslovakian lentäjät palvelivat RAF:n riveissä ja vaikuttivat merkittävästi menestykseen.
Taktiikat ja teknologia
Britannian voiton taustalla olivat sekä taktinen johto että teknologia. Dowding-järjestelmä (RAF:n komentojärjestelmä) yhdisti tutka- eli Chain Home -verkoston, havaintopalvelun (Observer Corps) ja ohjauskeskukset, jolloin hävittäjiä voitiin kohdistaa tehokkaasti vihollisen ilmahyökkäyksiin. Tutka antoi merkittävän etulyöntiaseman: RAF pystyi suuntaamaan koneet oikeaan aikaan oikealle alueelle.
Luftwaffen strategiassa painottui ensin lentokenttien ja lentokoneiden tuhoaminen, mutta taktinen painopiste muuttui myöhemmin pommituksiin kaupunkeja vastaan, mikä antaa osaselityksen miksi ilmaylivallan saavuttaminen epäonnistui.
Siviilivaikutukset ja The Blitz
Syyskuusta 1940 alkaen saksalaiset alkoivat kohdistaa yhä enemmän pommituksia kaupunkeihin, erityisesti Lontooseen. Tämä jakso tunnetaan nimellä The Blitz. Pommitukset aiheuttivat suuria inhimillisiä kärsimyksiä, mittavaa tuhoa infrastruktuurille ja asunnoille sekä suuren määrän siviiliuhreja. Samalla ne paljastivat brittiläisen yhteiskunnan sitkeyden ja järjestäytyneen siviilipuolustuksen, kuten pommisuojien ja evakuointien merkityksen.
Tappiot ja seuraukset
Arviot ilmataisteluiden materiaali- ja henkilöstötappioista vaihtelevat, mutta yleisesti voidaan todeta, että Luftwaffe menetti merkittävästi enemmän hävittäjiä ja miehistöä kuin oli kestävä pitkän tähtäimen operaation ylläpitämiseksi. RAF säilytti riittävän määrän koneita ja kokeneita lentäjiä estääkseen saksalaisten saavuttamasta ilmavaltaa.
Keskeiset seuraukset:
- Luftwaffen epäonnistuminen saavuttaa Britannian yläilmat – tämä käytännössä poisti mahdollisuuden toteuttaa suunniteltua merimaahyökkäystä (Operation Sea Lion).
- Strateginen merkitys: Britannian taistelu oli käännekohta, joka pysäytti Saksan laajentumisen lännessä ja antoi liittoutuneille arvokasta aikaa organisoitumiseen ja valmistautumiseen myöhempiin vaiheisiin sodassa.
- Teknologinen ja taktinen kehitys: Ilmapuolustuksen, tutkan sekä komentojärjestelmien rooli korostui ja niistä tuli keskeisiä myöhemmissä sodan vaiheissa.
Perintö
Britannian taistelu on historiallisesti nähty rohkeuden, organisaation ja teknologian voittona. Se osoitti, että ilmapuolustuksella ja hyvin toimivalla hälytysjärjestelmällä voidaan torjua maansa puolustukseen kohdistettu laaja ilmaoperaatio. Taistelun muistolle on useita muistomerkkejä ja se on edelleen opetus ilmapuolustuksen ja kansallisen sitkeyden merkityksestä.
Heinkel He 111 -pommikoneet Britannian taistelussa.
Osa I: Strategiset tavoitteet
Heinäkuusta 1940 alkaen pääkohteina olivat rannikkolaivaston saattueet ja merenkulkukeskukset, kuten Portsmouth. Kuukautta myöhemmin Luftwaffe siirsi hyökkäyksensä RAF:n lentokenttiin ja infrastruktuuriin (muihin hyödyllisiin sotakohteisiin). Taistelun edetessä Luftwaffe otti kohteekseen myös lentokonetehtaita ja maainfrastruktuuria.
Rannikon tutka-asemia pommitettiin niin, että jossain vaiheessa oli pystyssä vain yksi tutkamasto. Britit käyttivät varajärjestelmää, joka koostui ihmishavainnoitsijoista, saadakseen tietoja hävittäjälentäjien komentokeskukseen. Useimmat historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että tämä osa kampanjasta meni Saksan eduksi.
Osa II: Siviilikohteet
Lopulta Luftwaffe siirtyi hyökkäämään asutuskeskuksiin, kuten kaupunkeihin ja tehtaisiin. Kun RAF pommitti Berliiniä ja Saksan ilmavoimien tukikohtia Ranskassa, Adolf Hitler perui käskynsä olla pommittamatta asutuskeskuksia ja määräsi iskut brittiläisiin kaupunkeihin.p305 Hyökkäykset siviilejä vastaan olivat terroripommitustaktiikkaa, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa paniikkia ja vahingoittaa moraalia.
Syyskuun 7. päivänä 1940 lähes neljäsataa pommikonetta ja yli kuusisataa hävittäjää teki massiivisen hyökkäyssarjan, jonka kohteena olivat Thamesin satamat Lontoossa yötä päivää.
RAF:n 11-ryhmä nousi niitä vastaan suuremmalla joukolla kuin Luftwaffe odotti. Ryhmän 12 Big Wing tarvitsi kaksikymmentä minuuttia saadakseen muodostelman, eikä se saavuttanut aiottua kohdettaan, mutta törmäsi toiseen pommikonemuodostelmaan vielä noustessaan. Ne palasivat takaisin pahoitellen vähäistä menestystään ja syyttivät viivästyksestä sitä, että niitä pyydettiin liian myöhään.
Luftwaffe alkoi luopua aamuhyökkäyksistä ja hyökkäykset Lontooseen alkoivat myöhään iltapäivällä, jolloin hyökkäyksiä tehtiin 57 yön ajan peräkkäin.
Hävittäjien komentokunta oli kärsinyt heikosta moraalista, sillä miehistä ja koneista oli pulaa, ja tauko kenttähyökkäyksistä antoi sille mahdollisuuden toipua. Näin ollen puolustajat vahvistuivat viikko viikolta, ja Lutfwaffen tappiot kasvoivat.
Syyskuun 15. päivänä RAF esti kaksi massiivista saksalaishyökkäystä, ja kaikki 11-ryhmän koneet olivat tuona päivänä käytössä. Tänä tärkeänä päivänä menetettiin yhteensä 60 saksalaista ja 26 RAF:n alasammuttua lentokonetta. Saksan tappio sai Hitlerin määräämään kaksi päivää myöhemmin "lykkäämään" Britannian maihinnousun valmisteluja. Tämän jälkeen Luftwaffe siirtyi kasvavien mies- ja lentotappioiden ja hyvien korvaavien lentokoneiden puutteen vuoksi pommituksista päiväsaikaan yöpommituksiin.
Syyskuun 27. päivänä Lontooseen tehdystä hyökkäyksestä palaava Junkers Ju 88 -lentokone ammuttiin alas Kentissä. Saksalaiset lentomiehet jäivät henkiin ja kävivät taistelun paikalle sijoitettuja brittijoukkoja vastaan. Sen sanotaan olleen ensimmäinen kerta lähes 300 vuoteen, kun aseistetut hyökkääjät olivat taistelleet brittisotilaiden kanssa Britannian maaperällä.
Dowdingin järjestelmä
Britannian puolustuksen kulmakivi oli havaitseminen, johtaminen ja valvonta, joka johti taistelua. Tämä oli "Dowding-järjestelmä" sen pääarkkitehdin, RAF:n hävittäjälentäjien komentajan, sotamarsalkka Sir Hugh Dowdingin mukaan.
Dowdingin järjestelmän ytimessä oli radiosuuntamittaus (Radio Direction Finding, RDF, jota myöhemmin kutsuttiin tutkalla, joka tarkoittaa radiohavainnointia ja etäisyysmittausta). Sen käyttö ja kuninkaallisen tarkkailijajoukon tiedot olivat ratkaisevan tärkeitä. Sen avulla RAF pystyi pysäyttämään saapuvat saksalaiset lentokoneet. Tutkaoperaattorit olivat yhteydessä puhelimitse (johdot oli sijoitettu syvälle maan alle ja suojattu betonilla pommien torjumiseksi)p47 operaatiokeskukseen. Tämä keskus oli Bentley Prioryssa sijaitseva Fighter Command -johtokeskus. Taistelun aikana useat rannikkojohtokunnan ja laivaston ilmavoimien yksiköt siirtyivät hävittäjälentäjien komentokeskuksen alaisuuteen.
Taistelijat
Luftwaffen Messerschmitt Bf 109E ja 110C kohtasivat RAF:n työjuhta Hawker Hurricane Mk I:n ja harvinaisemman Supermarine Spitfire Mk I:n. Bf 109E:llä oli parempi nousunopeus ja se oli korkeudesta riippuen 10-30 mailia tunnissa Hurricanea nopeampi.p266 Syyskuussa 1940 tehokkaampi Mk IIa-sarjan 1 Hurricane alkoi tulla palvelukseen, joskin vain pieniä määriä. Tämän version maksiminopeus oli 342 mailia tunnissa eli noin 25-30 mailia tunnissa nopeampi kuin Mk I:n.
Spitfiren suorituskyky Dunkerquen yllättyi, vaikka saksalaislentäjät uskoivat edelleen vahvasti, että 109 oli ylivoimainen hävittäjä. Bf 109E:n kääntöympyrä oli kuitenkin paljon suurempi kuin Hurricanen tai Spitfiren. Molemmissa brittiläisissä hävittäjissä oli kahdeksan Browning 303 -konekivääriä, kun taas useimmissa Bf 109E:ssä oli kaksi konekivääriä ja kaksi siipikanuunaa. Bf 109E ja Spitfire olivat toistensa ylivoimaisia keskeisillä osa-alueilla; esimerkiksi joissakin korkeuksissa Bf 109 kykeni kiipeämään brittiläistä hävittäjää paremmin.
Seuraukset
Natsi-Saksan epäonnistumista tavoitteessaan tuhota Britannian ilmapuolustus tai pakottaa Britannia neuvottelemaan aselevosta tai antautumaan, pidetään sen ensimmäisenä suurena tappiona ja yhtenä sodan ratkaisevista käännekohdista. p388
Jos Saksa olisi saanut ilmaherruuden, Adolf Hitler olisi saattanut käynnistää Operaatio Merileijona - suunnitellun amfibio- ja ilmavoimien hyökkäyksen Britanniaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Britannian taistelu?
A: Britannian taistelu oli Luftwaffen pitkäaikainen hyökkäys Isoon-Britanniaan kesällä ja syksyllä 1940.
K: Mikä oli Luftwaffen ensimmäinen tavoite Britannian taistelussa?
V: Luftwaffen ensimmäinen tavoite oli saada Britannian yläpuolinen ilmatila kuninkaallisten ilmavoimien (RAF), erityisesti hävittäjäjoukkojen, hallintaan.
K: Mistä Britannian taistelu sai nimensä?
V: Britannian taistelu sai nimensä Britannian pääministerin Winston Churchillin alahuoneessa pitämän kuuluisan puheen mukaan, jossa hän totesi: "Ranskan taistelu on ohi. Odotan, että Britannian taistelu on alkamassa."
K: Millainen sotilaallinen kampanja Britannian taistelu oli?
V: Britannian taistelu oli ensimmäinen suuri sotaretki, joka käytiin yksinomaan ilmavoimien voimin, ja se oli myös siihen asti suurin ja pisin ilmapommituskampanja.
K: Kuka oli Ison-Britannian vihollinen Britannian taistelussa?
V: Ison-Britannian vihollinen Britannian taistelussa oli Luftwaffe, Saksan armeijan ilmavoimien joukko-osasto.
K: Milloin Britannian taistelu käytiin?
V: Britannian taistelu käytiin kesällä ja syksyllä 1940.
K: Mikä oli Britannian taistelun merkitys?
V: Britannian taistelu oli merkittävä tapahtuma toisessa maailmansodassa, sillä se merkitsi ensimmäistä kertaa sitä, että ilmavoimilla oli merkittävä rooli sotaretkissä. Lisäksi se oli Ison-Britannian keskeinen voitto sodassa, sillä se puolusti onnistuneesti ilmatilaansa Saksan hyökkäyksiltä.
Etsiä